Äidin koskettava tarina: Vasta kolmas raskaus toi onnen
Jenni Randströmin äitiyden askeleet olivat aluksi raskaammat kuin monella, sillä vasta kolmas raskaus teki hänestä onnellisen vanhemman.
Kondomi oli pettänyt. 16-vuotias Jenni Randström oli raskaana. Päätös on sinun, poikaystävä sanoi. Olen tukenasi, mitä ikinä teetkin, äiti lupasi.
Välillä Jenni oli pitämässä lapsen, välillä hän ajatteli, että ei kerta kaikkiaan ole vielä valmis äidiksi.
Raskausviikolla kuusi Jenni päätti keskeyttää raskauden.
18-vuotiaana Jenni on jälleen raskaana. Mutta tällä kertaa kaikki oli toisin. Ensimmäinen poikaystävä oli historiaa, ja Jennin elämään oli astunut vuotta vanhempi Nico.
Pian positiivisen raskaustestin jälkeen Jenni alkoi vuotaa verta. Sitä ryöppysi reisiä pitkin, ja Jenni oli varma keskenmenosta.
– En edes vaivautunut menemään lääkäriin.
Verenvuoto lakkasi, mutta kuukautisia ei tullutkaan. Ultrassa näkyi sykkivä sydän ja iso verihyytymä, jonka lääkärit arvelivat vuotaneen.
Verenvuoto jatkui
Jenni ehti jo huokaista helpotuksesta, kunnes vuoto taas alkoi. Jenni joutui vaihtamaan valtavia vaippoja tunnin välein.
Pariskunta ravasi sairaalan päivystyksessä. Lääkärit vakuuttivat, että vauva voi hyvin, mutta vuodon syystä he eivät osanneet sanoa mitään.
Heinäkuun alussa Nico kosi Jenniä, ja pari meni kihloihin. Kolme päivää myöhemmin Jenni otettiin sisään Kätilöopistolle. Verenvuoto oli tiputtanut hänen hemoglobiininsa 60:een. Normaalin hemoglobiinin alaraja on naisilla 120.
Verensiirtoon ei vielä ryhdytty, mutta Jenni jäi tarkkailuun osastolle. Kahden yön jälkeen illansuussa hän pääsi kotiin.
Myöhään samana iltana alkoivat supistukset. Jenni ei pystynyt liikkumaan kivuiltaan. Nico vei hänet Kätilöopistolle.
– Lääkäri sanoi, että jos pärjäisin vielä pari viikkoa, voisin synnyttää vauvan, ja se voisi selvitä keskoskaapissa.
Raskaus oli edennyt viikolle 22.
Jenni Randströmin kolmas odotus päättyi onnellisesti, vaikka siinäkin oli dramaattisia hetkiä.
”Olin varma, etten saa lapsia”
Yöllä sairaalassa Jenni heräsi siihen, että alapäästä holahti veriputous. Jenni hälytti kätilön ja ilmoitti, että hänen on pakko ponnistaa. Kätilö haki äkkiä ämpärin ja pyysi Jenniä istumaan sen päälle. Ponnista sinne, kätilö kehotti. Jenni ponnisti ja näki vain vilahduksen kuolleesta vauvastaan.
Kätilöt halasivat itkevää Jenniä ja kysyivät, haluaako hän haudata vauvan. Jenni hoki vain, että en pysty, en pysty. Vauva vietiin sairaalan yhteistuhkaukseen. Sitten Jenni halusi vain olla yksin ja nukkua.
Myöhemmin Jenni kuuli, että vauva oli tyttö.
– Kadun, etten pitänyt vauvaani sylissä enkä haudannut häntä.
Jenni tunsi itsensä epäonnistuneeksi naisena ja äitinä.
– Olin varma, että en tule ikinä saamaan lapsia.
Elokuussa, kuukauden päästä tapahtuneesta, Jenni aloitti koulun. Koko syksyn hän keskittyi opintoihin. Jälkeenpäin hän on tajunnut, miten paljon hän kielsi tapahtunutta.
– En halunnut ajatella sitä ollenkaan.
Pieni Emil-poika syntyi syyskuussa 2014.
Kohtu oli kaksiosainen
Joulun jälkeen raskaustesti näytti taas plussaa. Varhaisultrassa selvisi, että kohdussa oli kaksi sikiöpussia, kaksoset. Lisäksi lääkäri kertoi, että Jennin kohtu on hertanmuotoinen. Kohdussa on väliseinä, jonka molemmin puolin sikiöpussit olivat.
Kun lääkäri kuuli, miten Jennin edellinen raskaus oli päättynyt, hän sanoi suoraan, että keskenmeno olisi todennäköinen.
Alkuraskaus sujui hyvin, mutta raskausviikolla 15 se alkoi taas, holtiton verenvuoto. Ultrassa näkyi enää yksi sikiö väliseinän isommalla puolella. Toinen sikiö oli kuollut.
Mutta sen jälkeen vuoto lakkasi. Jenni odotti kauhulla raskausviikkoa 22, jolloin edellinen raskaus oli päättynyt.
– Ajattelin, että voin huokaista helpotuksesta, jos selviän sinne asti.
Raskausviikko 22 tuli ja meni. Sitten Jenni alkoi pelätä, että vauva voisi kuolla synnytyksessä. Hän vaati, että vauvan tavaroiden hankkiminen jätetään aivan viime hetkeen.
Ultraäänitutkimukset olivat Jennille painajaisia. Jennin sydän hakkasi, ja hän pelkäsi joka kerta, että jokin olisi vialla. Vauva kuitenkin kasvoi hyvin.
Synnytys käynnistyi raskausviikolla 40. Koko matkan sairaalaan Jenni hoki Nicolle, että älä vielä iloitse. 17 tuntia myöhemmin syntyi hartaasti toivottu, kolme- ja puolikiloinen, kaikin puolin terve poika.
Tällä kertaa Jenni ei olisi voinut olla yhtään valmiimpi äidiksi
Jaa oma kokemuksesi