Sofian & Jasminin hulvaton, ihana ystävyys: ”Siitä nauramisesta mä varmaan sen astmankin sain!”
Kun istuttaa kaksi bloggaajaa yhtä aikaa keittiön pöydän ääreen, syntyy valtavasti puhetta ja naurua – ja yksi tarina ystävyydestä.
Munakoisoni ja minä -blogin Jasmin ja Frutti di Mutsi -blogin Sofia ovat suosittuja bloggaajia, naapureita, ystäviä – ja valtavan kovia puhumaan. Omien sanojensa mukaan he ovat kuin yö ja päivä, mutta eroja listattaessa yhtäläisyyksiä löytyykin enemmän, esimerkiksi samana päivänä syntyneet lapset, tai se, että kun toinen aloittaa lauseen, toinen lopettaa sen, ellei jo puhu päälle.
Ystävyys on alkanut vasta aikuisiällä, tarkalleen ottaen kuusi vuotta sitten. Heitä seuratessa vaikuttaa tosin siltä kuin he olisivat tunteneet toisensa aina. Miten tuollainen ystävyys syntyy?
Sofia: Tutustuimme Heinäkuun hellemasut -Facebook-ryhmässä. Meitä oli siellä varmaan 200, mutta ehkä parikymmentä aktiivisemmin juttelevaa, ja…
Jasmin: …Me vaan alettiin keskustella siellä enemmän ja enemmän.
Sofia: Jasmin oli kiinnostava hahmo, sillä oli kaikkia hauskoja juttuja. Henkilökohtainen suosikkini on edelleen se, kun Jasmin kertoi ryhmässä desinfioineensa kaikki haarukat ja veitset.
Jasmin: Niissä oli harmillisesti sellaiset muovipäät…
Sofia: Ja Jasmin heitti ne uuniin ja ne sulivat sinne.
Jasmin: Olin ihan varma, että meillä on kotona listeriaa. Meidän pesukone oli hajonnut, ja siinä sitten mietin, että miten saisin ne aterimet desinfioitua. No, mä heitin ne uuniin. Kukaan ei sanonut, ettei niin voi tehdä!
KUN NAISET tajusivat, että heidän lapsensa ovat syntyneet samana päivänä, juttu alkoi luistaa entistä paremmin. Vauvojen lasketut ajat olivat eri aikaan, mutta Jasminin synnytys käynnistyi etuajassa, ja lapset syntyivät lopulta vain 20 minuutin ikäerolla.
Sofia: Niin, minähän olin 18 tuntia synnytyssalissa…
Jasmin: Mä olin viis!
Sofia: Jos olisin tiennyt, että Jasmin on samaan aikaan synnyttämässä, olisin ponnistanut kovempaa!
Naapuruus
Ystävyyden alkuvaiheessa Sofia perheineen asui Kuopiossa, Jasmin ja perhe Lahdessa.
Jasmin: Tapasimme ensimmäisen kerran, kun lapset olivat puolivuotiaita. Sen jälkeen kyläilimmekin säännöllisesti toistemme luona.
Sofia: Ja puolet Jasminin tavaroista jäi aina Kuopioon! Aina!
Jasmin: Joo, muun muassa kakkaiset kestovaipat! Sofia lähetti WhatsApp-viestiä, että…
Sofia: “Pistetäänkö Smartpostilla vai pesenkö ensin?”
KUN SOFIAN mies sai ensin työharjoittelupaikan ja myöhemmin vakituisen työpaikan Lahdesta, koko perhe muutti mukana – Jasminin naapuriin.
Ystävykset asuvat muutaman minuutin päässä toisistaan, ja kyläilyn ja lasten leikkitreffien lisäksi esimerkiksi tavaroiden lainaaminen sujuu jouhevasti. Tämän haastattelun kuvauksetkin sovittiin niin, että kuvausta puhelimessa sopinut Sofia huuteli suksia tuomaan tulleelle Jasminille kuvauspäiväehdotuksia autoon.
Sofia: Kyllä me oltiin hyviä ystäviä alusta saakka.
Jasmin: Tosi äkkiä alkoi tuntua siltä, että toinen on jotenkin erityinen, ja meidän on ollut helppo puhua toisillemme ihan alusta asti.
Sofia: Mutta pitkät pitkät puhelut on tulleet kuvioihin vasta sen jälkeen, kun me muutettiin Lahteen. Sitä ennen kirjoiteltiin viestejä – tosi paljon.
Jasmin: Kirjoitellaan me vieläkin paljon viestejä!
Sofia: Juuri viime yönä heräsin Jasminin viestiin; mietin unisena, että kuka on tähän aikaan oven takana!
Sofia: Me ollaan monissa asioissa kuin yö ja päivä! Yhteiset tekijät tulevat hassuista pikkuasioista, kuten että ollaan molemmat tavanneet miehemme jo yläasteella, molempien isä on Afrikasta, meillä on samana päivänä syntyneet lapset…
Jasmin: Me tavallaan täydennytään tässä ystävyydessä.
Sofia: Jasmin voi mennä kahvilaan, ostaa latten, avata tietokoneen ja ryhtyä kirjoittamaan. Minä tarvitsen täydellisen hiljaisuuden!
Tuki
Molemmat tunnustautuvat katastrofiajattelijoiksi.
Jasmin: Me pelätään syöpää…
Sofia: …ja aina jos tulee norovirus, tai päiväkodissa on täitä tai kihomatoja, niin molemmille iskee hirveä paniikki.
Jasmin: Yleensä minä saan päähäni, että nyt on syöpä, ja sitten soitan Sofialle ja me puhutaan monta tuntia siitä, että elämä järjestyy…
Sofia: Ja sitten se puhelu päättyy yleensä siihen, että ei ehkä olekaan syöpää. Yleensä aloitetaan siitä, että mitä oireita sulla on…
Jasmin: Ja sit googlataan!
Sofia: Mutta toinen pystyy aina siinä tilanteessa pysymään järjissään ja rauhoittamaan sen.
Jasmin: Ei muuten olla varmaan koskaan panikoiduttu yhtä aikaa.
Mitä tapahtuisi, jos te panikoituisitte yhtä aikaa?
Sofia: Meillä on noi miehet.
Jasmin: Ne pitäis meidät kasassa.
Arki
Sofian blogi keskittyy enimmäkseen ruokaan, mutta Jasminkin jakaa usein teksteissään suosikkejaan keittiöstä. Ideat vaihtuvat naapurusten välillä tiuhaan.
Jasmin: Tätä ei varmaan pitäisi sanoa ääneen, mutta tosi monen mun reseptin onnistumisen takana on Sofia.
Sofia: Kerran Jasmin lähetti mulle kuvan kolmikiloisesta myskikurpitsasta, että miten mä marinoin tän kuorimatta?
Jasmin: Ja kerran Sofia teki mulle mokkapalat valmiiksi johonkin koulun tilaisuuteen! Mieti!
Sofia: Sulla oli just sillon jotain…
Jasmin: Joo, mun astma oli tosi pahana, ja samana iltana tarkastuslautakunnan kokous. Olisin mä osannut tehdä ne itsekin, mutta se stressin määrä olis ollut ihan valtava!
Sofia: Sä toit ennen kokousta ne tarvikkeet ja…
Jasmin: Kokouksen jälkeen hain valmiit mokkapalat!
Myös bloggaaminen on lähentänyt ystävyyttä.
Sofia: Ollaan jaettu myös paskamyrskyjä. Ja joskus Jasmin lähettää mulle tekstinsä, että voitko lukea, tuleeko tästä paskamyrsky? Ja mä oon, että totta kai tulee, anna mennä vaan!
HUONOJA PIIRTEITÄ kysyttäessä molemmat miettivät pitkään – ja hiljaa.
Sofia: Jos Jasmin saa jotain katastrofaalista päähänsä, hänen vakuuttelemiseensa menee todella kauan aikaa.
Jasmin: Sofia menee aina aikaisin kotiin ja aikaisin nukkumaan – Sofia on aikuinen! Kaikki kahville menotkin pitää sopia kaksi viikkoa etukäteen, ja mun chaos taas ei pysty siihen.
Sofia: Mä oon just se tyyppi, joka hiippailee muumiyöpaidassa ja rumissa keltaisissa tossuissa ympäri kämppää, eikä koske äitinutturaansa välttämättä koko viikolla. Mutta on mullakin menneisyyteni. En edes muista, millainen koti mulla oli kymmenen vuotta sitten, sillä en koskaan ollut siellä! Nykyään rakastan olla kotona.
Suru
Jasmin: Mulla oli joitakin vuosia sitten peräkkäin kolme keskenmenoa. Ennen viimeisintä tulin raskaustestin kanssa Sofian luo, että onko tässä kaks viivaa, onko tässä oikeasti kaks viivaa?!
Sofia: Sä tulit suoraan vessasta autolla meille.
Jasmin: Kerroin ensin sulle, ja sitten vasta miehelle!
Sofia: Ja sittenkin, kun se meni kesken, olit meillä – kun lääkäri soitti niitä tuloksia…
Jasmin: Sofiasta piti tulla sen lapsen kummi. Mutta…
Sofia oli tukena myös, kun Jasmin sai tietää, että raskautta ei voi enää yrittää eikä toista lasta koskaan tule. Kun Jasmin oli hautautua kotiin, Sofia raahasi ystävänsä ulos kävelylle tai kahville. Jasmin puolestaan tuki ystäväänsä, kun tämän raskausdiabetes aiheutti pahoja ongelmia.
Sofia: Verensokerini eivät pysyneet yhtään ruodussa, meinasin seota. Jasmin soitteli mulle Skype-puheluja sairaalan sänkyyn.
Jasmin: Monista tapahtumista jäi pelko pitkäksi aikaa.
Sofia: Mutta niistä selviää. Me puhutaan, sitten me puhutaan…
Jasmin: Ja puhutaan.
Sofia: Moniin asioihin ei välttämättä ole mitään ratkaisua, niistä vaan pitää puhua niin kauan, että ei enää ahdista.
Mutta mistä tietää, milloin puuttua ystävän elämään radikaalimmalla otteella?
Sofia: Jasmin on aina ollut menevä tyyppi. Sitten se vaan yhtäkkiä jäi himaan. Se ei ollut normaalia. Silloin päätin, että vaikka kannan sen pois sieltä, mutta en anna jäädä kotiin.
Jasmin: Mutta et myöskään tehnyt siitä maailmanloppua. Kun me nähtiin, saatoit kertoa jostain teidän perheriidasta. Siitä tuli sellainen fiilis, että elämä jatkuu. Pidit sen elämän yllä, se oli tosi tärkeää.
Sofia: Mä vaan jauhoin niin hirveetä paskaa, että pakotin nauraamaan mun kanssa – tai mulle, jompi kumpi.
Jasmin: Siitä nauramisesta mä varmaan sen astmankin sain!
Ystävyys
Luottamuksesta kysyttäessä molemmat suorastaan hämmentyvät.
Jasmin: En mä oo koskaan edes ajatellut…
Sofia: Se on niin itsestään selvää.
Jasmin: Tiedän 100-prosenttisesti, että mikään, mitä sanon, ei koskaan valu mihinkään. Ajattelen myös, että jos meille tulee riita, niin se korjaantuu. En ole koskaan ajatellut, että tää oli nyt tässä.
Sofia: Mutta me sovitaan asiat eri tavalla.
Jasmin: Sofia haluaa sopia heti, minä tarvitsen aikaa rauhoittua.
Sofia: Mä niin ahdistun siitä riitatilanteesta.
Jasmin: Sitten Sofia pommittaa WhatsAppilla, ja mä hermostun vielä enemmän! Sofia myös pyytää anteeksi, vaikka minä olisin ollut se, joka on sanonut pahasti.
Sofia: Mutta mitään vakavia riitoja meillä ei ole ollut.
Jasmin: Ei, kaikki on olleet enemmänkin väärinymmärryksiä.
Sofia: En itse asiassa edes muista, milloin meillä on viimeksi ollut riita. Varmaan puolitoista vuotta sitten…
Jasmin: Mä en muista yhtään! Siitä on ihan jäätävän kauan.
Sofia: Pitäisköhän kokeilla?
HYVÄN YSTÄVÄN ykkösominaisuudeksi molemmat listaavatkin juuri luottamuksen.
Sofia: Sen pitää olla niin hyvä, ettei tarvitse edes miettiä, onko sitä.
Jasmin: Hyvän ystävän kanssa uskaltaa olla eri mieltä ja eri elämäntilanteessa. Toista ei koskaan arvostella.
Sofia: Meillä esimerkiksi on tosi erilaiset kasvatustyylit, mutta kumpikaan ei syyllistä toista mistään…
Jasmin: Kyllä mä muiden kanssa olen ajautunut ärsyttäviin eettisiin keskusteluihin…
Sofia: Mutta mä oon aina puolustanut sua!
Jasmin: Niin oletkin, silloinkin, kun oot itse ollut eri mieltä.
Sofia: Hyvän ystävän kans voi myös olla hiljaa, ja siinä hiljaisuudessakaan ei ole mitään vaivaannuttavaa tai outoa.
Jasmin: Eikä tarvitse esittää koskaan mitään.
Sofia: Joo! Jasmin tuli kerran tänne suihkun jälkeen pelkkä jumpsuit päällä! Ajoi autolla tohon portin viereen illalla kello ykstoista…
Jasmin: Ja Sofia kysyi, että ootsä ajatellu, että jos sä ajaisit kolarin, niin mitä ihmiset ajattelee.
Sofia: Mä muuten lähin kerran vahingossa yöpuvussa kauppaan! Tajusin vasta kaupan pihassa. Se oli sellainen lila, joka puolelta revennyt pöllöpyjama…
Jasmin: Ja sun tissit muuten nosti mun blogin Kaksplussan portaaliblogeihin!
SANAILU JATKUU taas hetken päätyen ystävyysajan yhteenvetoon.
Sofia: Jos tämän koko kuusi vuotta summaa…
Jasmin: Tosi lyhyt aika muuten!
Sofia: …niin enemmän meillä on ollut hauskaa kuitenkin…
Jasmin: Niin on. Mä en edes muista, millaista elämä oli ennen sua.
Jaa oma kokemuksesi