Emma halusi äidiksi, mutta parisuhde kariutui kysymykseen lapsista – Lopulta perheunelma toteutui yllättävällä tavalla
Emman pitkä parisuhde päättyi erimielisyyteen perheen perustamisesta. Saatuaan itsellisesti kaksi lasta Emma palasi yhteen ex-puolisonsa kanssa.
Katsotaan nyt. Niihin sanoihin Emman ja hänen puolisonsa keskustelut olisi voinut tiivistää, kun lasten saaminen tuli puheeksi.
Emman puolisolla oli edellisestä suhteestaan kouluikäinen lapsi. Viiden vuoden ajan Emmalle sopi, että mahdollisen perheenlisäyksen kanssa odotellaan. Sitten hän täytti 29 ja biologinen kello alkoi tikittää.
Eräänä päivänä Emma otti perheen perustamisen tosissaan puheeksi. Silloin kumppani ilmoitti, ettei hän enää haluakaan biologisia lapsia.
Vastaus oli shokki Emmalle, joka oli haaveillut äitiydestä 15-vuotiaasta saakka. Yhtäkkiä vaakalaudalla oli asia, josta kumpikaan ei voinut joustaa.
– Tilanteesta ei ollut muuta ulospääsyä kuin ero. En voinut luopua suurimmasta unelmastani, Emma kertoo.
Hän esiintyy jutussa pelkällä etunimellään perheensä yksityisyyden suojaamiseksi. Emman henkilöllisyys on kuitenkin Kaksplussan tiedossa.
Nopea päätös
Eron ja erilleen muuton jälkeen alkuvuonna 2019 Emma koki olevansa hukassa. Kaikki siihen asti rakennettu tuntui murentuneen hetkessä.
Emma ja hänen puolisonsa olivat tunteneet toisensa teini-ikäisestä asti. He olivat alun perin tutustuneet yhteisessä kaveriporukassa.
– En halunnut alkaa etsiä uutta parisuhdetta. Silloin en olisi etsinyt elämänkumppania vaan toivonut vain, että joku perustaisi kanssani perheen.
Pian ajatus itsellisestä äitiydestä virisi Emman mielessä. Käsite oli Emmalle entuudestaan tuttu, ja keskustelut äidin ja ystävien kanssa rohkaisivat häntä.
Itsellinen äitiys tarkoittaa, että nainen hankkii lapsen ilman kumppania lahjoitetuilla sukusoluilla tai adoption kautta.
– Pohdin asiaa kuukauden päivät ja totesin, että pärjään yksinkin. Minulla oli työ ja asunto. Siinä hetkessä koin, että nyt on oikea aika enkä halua enää jarrutella.
Maaliskuussa 2019 Emma meni hedelmöityshoitojen ensikäynnille yksityisklinikalle. Tuohon aikaan itsellisten naisten ei ollut mahdollista hakeutua hedelmöityshoitoihin julkiseen terveydenhuoltoon.
Emmalle tehtiin verikokeita ja aukiolotutkimus, jossa tarkistettiin, että munanjohtimet ovat auki. Lisäksi hänelle tehtiin psykologinen arvio.
Pian löytyi Emman kriteereihin sopiva siittiöiden luovuttaja. Neljä kuukautta hoitojen aloittamisesta Emma tuli raskaaksi.
Yksin perheeksi
Sairaalahuoneessa oli vain sänky, pieni sohva ja kylpyhuone. Ei televisiota, ei juttuseuraa. Ikkunan näkymä avautui ankealle sisäpihalle.
Huoneesta ei saanut poistua ollenkaan, Emma kertoo. Ruoka tuotiin tarjottimella oven eteen, mistä annoksen sai käydä nostamassa hoitajan koputettua oveen ja poistuttua paikalta.
Emman esikoinen syntyi huhtikuussa 2020 koronaepidemian jyllätessä pahimmillaan. Emmalla oli ollut raskausdiabetes, joten hänen ja vauvan piti jäädä kahdeksi vuorokaudeksi sairaalaan seurantaan.
Kyyhöttäessään vauvan kanssa sairaalassa Emma oli yksinäinen. Se oli tuttu tunne koko raskauden ajalta. Sosiaalisen median vauvaryhmissä toiset näyttivät elävän ydinperheunelmaa. Emmalla ei ollut kumppania, jonka kanssa jakaa odotustaival.
Onneksi Emma ei oikeasti ollut yksin. Ystävät ja perhe olivat tukeneet häntä koko raskauden ajan. Äiti oli ollut läsnä synnytyksessä. Ennen kaikkea sylissä oli Emman hartain toive, oma lapsi.
Emman ja ex-kumppanin välit olivat niin hyvät, että ex-kumppani asui väliaikaisesti Emman luona odotellessaan uuden asuntonsa vapautumista. Niinpä hän oli vastassa, kun Emma ja poikavauva kotiutuivat sairaalasta.
Muutosten aika
Ex-puoliso majaili Emman ja vauvan kotona parin kuukauden ajan.
– Ei hän isällistä roolia ottanut, mutta auttoi kyllä. Hän teki minulle joskus ruokaa tai hoiti vauvaa sen aikaa, että sain käytyä suihkussa tai lenkitettyä koiraa.
Kun ex-kumppanin uusi asunto vapautui ja hän muutti pois, Emmalle tuli haikea olo. Vaikka hän tapasi ex-puolisoaan yhä säännöllisesti, oli se eri asia kuin yhteisen arjen jakaminen.
Itsellisenä äitinä Emma joutui hyväksymään sen, että omaa aikaa oli vähän. Emma on koulutukseltaan lähihoitaja, ja lapsen synnyttyä hän vaihtoi työpaikkaa päiväkotiin. Aiempi kolmivuorotyö kävi raskaaksi, kun oli lapsesta yksin vastuussa.
Jonkin aikaa Emma ajatteli, että nyt lapsiluku on täynnä. Esikoisen vartuttua reilun vuoden ikäiseksi Emma kuitenkin huomasi toivovansa hänelle sisarusta.
Emmaa mietitytti, miten arki kahden lapsen itsellisenä äitinä sujuisi. Miten he pärjäisivät taloudellisesti, mahtuisivatko he nykyiseen asuntoonsa?
Emma teki tarkkoja laskelmia. Joka kerta yhtälön lopputulos oli sama: hän halusi toisenkin lapsen.
Emma hakeutui samalle klinikalle kuin aiemmin. Noin kuukauden kuluttua toinen raskaus sai alkunsa saman luovuttajan siittiöistä.
Rakkaus voittaa
Heinäkuussa 2022 Emma synnytti tyttärensä. Tällä kertaa synnytyksen tukihenkilönä toimi Emman paras ystävä.
Ex-puoliso pyöri yhä arjessa mukana. Tyttären vauvavuoden aikana ex-kumppani oli läsnä vielä aktiivisemmin kuin aiemmin, Emma kertoo. Romanttiset tunteet alkoivat taas herätä.
– Tai olihan niitä ollut varmaan aiemminkin. Kaikki kaverimme jo tiesivät, että olemme enemmän kuin ystäviä. Sitten vain pysähdyimme miettimään, että miksi me jatkamme tällaista. Miksemme voisi olla vaan yhdessä?
Kesällä ex-puoliso oli reissussa ja Emma lähetti hänelle kuvan lapsista. Rakastan teitä kaikkia kolmea tosi paljon, vastauksessa luki.
Sentapaisia havaintoja Emma oli tehnyt jo aiemmin. Ex-puoliso on Emman mukaan monta kertaa ihastellut, miten hienoa on ollut todistaa lasten kehitystä pienistä nyyteistä touhukkaiksi taaperoiksi. Hän oli ensimmäinen henkilö, jolle Emma kertoi kummastakin raskaudestaan.
Sittemmin Emma ja hänen kumppaninsa ovat palanneet yhteen. Toistaiseksi puoliso asuu eri osoitteessa kuin Emma ja lapset, mutta suunnitelmana on, että kaikki vielä muuttaisivat saman katon alle.
Kaikesta huolimatta itsellinen äiti
Lasten kuullen Emman puolisoon viitataan etunimellä, ei isänä. Puoliso ei kuitenkaan aio kieltää lapsia kutsumasta häntä isäksi, jos lapset itse päätyvät sellaiseen ratkaisuun.
Vastuu lapsista ja lapsia koskevat päätökset kuuluvat silti Emmalle.
– Olen yhä itsellinen äiti. Nyt minulla vain on lisäksi parisuhde. Jos eroaisimme, jäisin lasten kanssa yksin.
Emma ei kuitenkaan ole lastensa ainoa huoltaja, vaan heidän oheishuoltajansa on Emman veli. Veljen suostumusta vaaditaan virallisissa asioissa, kuten lasten passien hankinnassa tai heidän pankkitiliensä avaamisessa.
Henkisesti Emmalle on helpotus tietää, että jos hänelle sattuisi jotain, veli ottaisi lapset automaattisesti huolehdittavakseen.
– Minulle on äärimmäisen tärkeää, että lapset eivät joudu pois oman perheensä luota.
Perhekuvio on Emman mukaan herättänyt tuttavapiirissä hämmennystä. Siitä Emma ei piittaa.
– En tekisi mitään toisin. Olen todella tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan ja mitä meillä on nyt.
Jonain päivänä lapset todennäköisesti kysyvät, miten he ovat saaneet alkunsa. Silloin Emma aikoo kertoa heille totuuden, joskin ikätason huomioiden.
Tarinan punainen lanka pysyy silti samana. Lapset saivat alkunsa äidin rakkaudesta. Siitä, miten paljon äiti heitä toivoi.
Jaa oma kokemuksesi