Minun tarinani 25.02.2015 Päivitetty 16.09.2021

Heta Hyttinen vetosi lakiin saadakseen sektion

Teksti
Christina Boman
Kuvat
Niclas Mäkelä
12 kommenttia

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Kaksplussan numerossa 3/2015.

Juontaja Heta Hyttinen sai esikoisensa Edvinin puolisen vuotta sitten. Vauvan isä on hevimuusikko Ben Varon, 31. Pariskunnan kotona kauhujulisteet kohoavat seiniä pitkin, ja eteisessä vieraita tervehtii irvistyksellä aidon lapsen kokoinen Manaaja-nukke.  Viktoriaanista kauhutaloa muistuttavassa olohuoneessa näkyy kuitenkin jotain, mikä ei tunnu täysin sopivan joukkoon – pöydällä tuijottava muovinen silmäpari ei kuulukaan muinaiselle monsterifiguurille vaan lempeäkatseiselle Sophie Le Girafelle. Lattialla puolestaan heiluu iloisen värinen lelukaari ja yläkerrasta kantautuu iloinen vauvankikatus.

Ei ehkä koskaan äidiksi

Ei ehkä koskaan äidiksi, ajatteli juontajana ja Rytmi-lehden päätoimittajana tunnettu Heta, 39, vielä muutama vuosi sitten.
– Lasten hankkiminen ei missään nimessä ollut minulle mikään pitkäaikainen haave.
Mieli muuttui yllättäen. Heta halusi kuitenkin lähteä mukaan hommaan stressittömällä asenteella – lapsi olisi iloinen yllätys, mutta maailma ei loppuisi, mikäli ei onnistaisikaan. Nyt olisi kuitenkin yritettävä, sillä ikää oli 39 vuotta – aikaa arpomiseen ei ehkä olisi enää loputtomasti.

Heta Hyttinen ja Edvin-vauva

Heta Hyttinen ja Edvin-vauva.

Uranaisen vauvapaniikki

Kun vauva sitten ilmoitti tulostaan, uranaiseen iski yllättävä paniikki. Jos jostain raskauteen liittyvästä asiasta Heta oli varma, niin siitä, että vauva saatettaisiin maailmaan sektion avulla.

– Ajattelin, että yhdenkin sektion tehneellä lääkärillä olisi enemmän tietoa synnytyksestä kuin minulla. Halusin tietää, kuinka asiat etenevät.

Sektiotoiveista hoitohenkilökunnalle kertoessaan Heta oli hyvin määrätietoinen ja vetosi myös Suomen lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Hetasta olisi hyvä, että naiset tietäisivät, ettei kenenkään tarvitse nykysuomessa synnyttää alateitse, mikäli niin ei halua tehdä.

Positiivinen sektiokokemus

Sektiokokemus oli positiivinen.

– Leikkaus voisi olla järkytys. Minä tunsin olevani koko ajan todella hyvässä hoidossa, ja vaikka leikkaus on suuri ja haava kooltaan melkoinen, olin jo samana iltana pystyssä ja kävelemässä.

Kommentit (12)

Olen synnyttänyt neljä lasta sektiolla, eikä arvet ole haitanneet millään tavalla ikinä. Suosittelen sektiota kaikille. Hyötynä mm. seksielämäkin pysyminen vilkkaana.

Kaikki synnytykseni ovat olleet helppoja ja nopeita (4h) joten olen koittanut kertoa kavereille että synnytys voi olla myös ihan iisikin. Ja onhan se ainutkertainen juttu.

Minustakin on tärkeää, että positiivisista synnytyskokemuksista puhutaan, ne voimaannuttavat pelokastakin synnyttäjää. Itse olen saanut voimaa myös aktiivinen synnytys ry:n järjestämästä valmennuksesta sekä tutustumalla alan kirjallisuuteen. En väheksy kenenkään pelkoja ja tiedän traumaattisia synnytyskokemuksia jotka vaativat varmasti läpikäymistä, jopa terapiaa. Tietysti on myös tilanteita sikiöön ja synnyttäjään liittyen joissa terveydelliset tekijät puoltavat vahvasti sektiota. Varmasti sekin, jos aiempi synnytyskokemus on ollut traumaattinen voi muodostua ylitsepääsemättömäksi peloksi. Pelkäisin itsekin. Minustakaan synnytys ei ole helppoa, mutta olen siitä onnekas, että olen selviytynyt niistä nopeasti, luonnonmukaisin kivunlievityksin, ilman komplikaatioita ja toipunut nopeasti. Joka kerran olen kävellyt salista osastolle ja imetys on lähtenyt mukavasti käyntiin. Synnytys jännittää silti aina, jokainen kokemushan voi olla erilainen. En silti haluaisi ajatella, että se on ylitsepääsemätön vaan ainakin minulle melko voimauttavakin kokemus:kehoni pystyi tähän taas. Takana siis jo monta synnytystä.

”Keisarinleikkauksen haitat voivat vaikuttaa myös seuraaviin raskauksiin, sillä leikkauksen jättämä arpi kohdussa lisää seuraavissa raskauksissa hengenvaarallisten komplikaatioiden riskiä. Tällaisia komplikaatioita on esimerkiksi kohdun repeämä, istukka komplikaatiot ja kohtulihakseen kasvanut istukka (placenta accreta). On myös tutkittu, että alatiesynnytys stimuloi lapsen hengitystä paremmin kuin sektiosynnytys. Samoin on lapselle edullisempaa, että se kolonisoituu äidin emätinbakteereilla kuin sairaalaympä- ristön bakteereilla. (Paananen ym. 2009, 493–494.) Keisarinleikkauksesta toipuminen on stressaavaa niin äidille kuin vauvallekin. Normaalissa synnytyksessä vauvan keuhkot puristuvat synnytyskanavassa tyhjiksi lapsivedessä. Keisarinleikkauksessa tätä ei pääse tapahtumaan. Lapsi tarvitsisi myös synnytyskanavan bakteereja, jotta saisi oman bakteerikantansa muodostettua. Kun vauva syntyy sektiolla, nämä bakteerit jäävät saamatta, joka saattaa aiheuttaa allergioiden puhkeamista. (Hirvonen, 2002, 128). Lähde: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44615/Ylajarvi_Laura.pdf?sequence=2

Jos äiti on terve on usein vauvakin terve. Ei mitkään alakautta synnytetyt lapset ole terveempiä, kuin monet sektiosyntyneet. Olen itse syntynyt sektiolla sekä myös neljä lastani. Kaikki olemme hyvin terveitä.

En voi kuvitellakaan enää synnyttäväni luonnollisesti, mutta toivoa toisesta lapsesta on jos annetaan mahdollisuus sektioon. Sain huonosti hoidetusta synnytyksestä todella pahan trauman, jota on yritetty saada aisoihin psykiatrisella nyt jo puoli vuotta. Synnytyspelkopoli on tällaisissa tapauksissa pelkkä vitsi, ja vaikka tiedän että ammattitaidottoman henkilökunnan uhriksi joutuminen on onneksi harvinaista, muttei kuitenkaan ainutkertaista. Mahdollisuus sektiosynnytykseen pitäisi aina käsitellä tapauskohtaisesti, hyvin tai ainakin kohtalaisesti sujuneiden synnytysten kokijat ovat todellakin vääriä henkilöitä sanomaan tässä mitään mielipidettä. Synnytyksestä jäänyt trauma tai synnytyspelko on voi olla todella vakava tila, siinä ei ole kyse vähän kipuherkkien tytsyjen vinkumisesta ettei ole kivaa. Synnytyspelko voi olla niin paha, että se haittaa normaalia elämää, ilman ajatustakaan uudesta raskaudesta. Lienee sanomattakin selvää että tällaisissa tapauksissa uuden lapsen saaminen on todella harvinaista, eikä sektioiden kieltäminen pelkoperusteilla taatusti paranna tilannetta. Kenenkään ei pitäisi jäädä lapsettomaksi, tai ilman mahdollisuutta uuteen lapseen, vain kankeiden järjestelmien ja hyväosaisempien mielipiteiden vuoksi.

Näinhän se on, ne joilla ei ole ollut pelkoja eikä fyysisiä ongelmia, on helppo hehkuttaa luonnollisen synnytyksen puolesta, mutta myös aivan turhaa tällaisessa keskustelussa. Jokainen tekee omat päätöksensä, joten itseasiassa ei tässä ole edes mitään keskusteltavaa. Tietääkseni sektiota ei tyrkytetä ensimmäisenä vaihtoehtona, joten jos siihen päätyy, niin siihen on joku hyvä syy, kuten HH:lla on ollut selvästikin ollut. Itse olen joutunut hengenvaaraan 13 tunnin synnytysyrityksen johdosta, joka loppujen lopuksi päätyi onnistuneeseen sektioon.

Neljästi alateitse synnyttäneenä puollan kyllä luonnollista tapaa vaikka erilaisia ihmisiä olemme mitä kestämme ja jokainen synnytys toki eri tapahtuma joita ei voi verrata keskenään.

On ollut helppoa ja nopeaa ja on ollut tuskaakin. En kyllä vaihtaisi sektioon vaikka ei siitä ole kokemusta.

Aina on ollut positiivinen kokemus lukuunottamatta viimeistä jossa ei ollut itsellä loppuviimeessä mitään kontrollia ja piti vain kestää. Siitä jäi synnytysjännitys seuraavaan jos seuraava suodaan mutta ei varsinaista pelkoa. En ihan yhtä huolettomana mene seuraavalla kerralla enää (o;

Esikoinen oli isokokoinen 4400 g yllätysperätilavauva. Huomattiin vasta laitoksella ja lääkäri teki päätöksen sektiosta. Sektio meni hyvin, vaikka leikkaushaava olikin pari päivää tosi kipeä. Toinen tuli alateitse. Alkoi ennenaikaisella lapsiveden menolla, mutta synnytys ei käynnistynytkään. Ballong, kidutusta ja helvetillinen synnytys oksitosiinitipan kanssa. Kohtu avautui vasta kun sain koviin kipuihin epiduraalin ja kohtu sai levätä hetken (pisti vastaan kivun takia). Ponnistusvaihe kesti 45 min ja oli kauheinta mitä tiedän. 3 vuorokauden helvetti. En synnytä enää ikinä.

Itse synnytin alateitse, tuli komplikaatioita, jouduin leikkaussaliin ja muuta järkyttävää. Synnytyspelko jäi. Toisen lapsen tekeminen on haaveissa, mutta synnytys pelottaa tosi paljon. Näistä asioista ei voi tehdä yleistyksiä, komplikaatioriski voi olla ihan missä vaan synnytyksessä.

Molemmat synnytystavat kokeneena tiedän, että itselleni sopivin tapa synnyttää on alateitse.
Sektioon liittyy komplikaatioriskit ja vaikka jotkut olisivat jo samana iltana pystyssä, kaikki ei ole välttämättä vielä toisenakaan iltana.
Onhan naisella oikeus valita, mutta on hyvä ettei sektiota olla heti antamassa vaihtoehdoksi. Itse en saanut edes valita, vaan se oli lopulta ainoa keino saada lapsi ulos ja välttää suuremmat komplikaatiot.
Luonto on antanut lajeille keinon lisääntyä ja synnyttää, sektio on kaikkea muuta kuin luonnollinen tapa.

Yhtä tärkeää olisi kertoa positiivista synnytyskokemuksista. Itsekin synnytyspelkoa nuorena kokeneena, olen kuitenkin iloinen, ettei sektiota tarjottu vaihtoehtona alatiesynnytykselle rutiininomaisesti. Nykyisellä kokemuksella olisi harmittanut, jos olisin sen valinnut. Synnytys sujui hyvin ja toivuin nopeasti. Nyt ajattelen, että ponnistus synnytys on toki, mutta luonnollinen tapahtuma, josta selviää. Jälkeenpäin oloni oli euforinen. Ainahan kaikki ei suju oppikirjan mukaan, mutta luotin myös ammattilaisiin ympärilläni ja kohdallani pelkoni olivat turhia. Pelkästä onnesta ei ole ollut kyse, sillä takana on jo neljä positiivista synnytyskokemusta. Myös läheisten ystävien kokemukset ovat samansuuntaisia. Uskon toki, että jos pelko on suuri, jo tieto vaihtoehdosta voi helpottaa, eikä lasta kannata pelon takia jättää hankkimatta. Sektio ei kuitenkaan välttämättä ole se paras vaihtoehto, tietoa kannattaa hankkia ja käsitellä pelkoja.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X