Kahden burn outin jälkeen Minttu lähti Lappiin ja rakastui – nyt hän elää lapsiperhearkea Ylläksellä eikä ikävöi takaisin kaupunkiin
Uuvuttuaan kaksi kertaa Minttu alkoi etsiä tapoja elää stressittömämmin. Aika Lapissa on antanut hänelle enemmän kuin hän uskalsi toivoa: uran yrittäjänä ja perheen.
Tällaistako elämäni tulee aina olemaan, Minttu Heimovirta tuskaili. Hän oli saanut burn outin jo toistamiseen.
Periaatteessa asiat olivat mallillaan. Minttu oli 34-vuotias helsinkiläinen, hänellä oli ystäviä ja vakituinen työ luontotoimittajana. Minttu suorastaan rakasti työtään – ja juuri siksi työnteolle oli vaikeaa vetää rajoja.
– Olen helposti innostuva luonne. Lähden helposti laukalle niin, etten saa itseäni enää pysähdyksiin.
Toisaalta töiden rajoittamiselle ei tullut ulkoista painetta. Minttu oli sinkku, joskin hän haaveili parisuhteesta ja perheestä.
Ensimmäisen burn outinsa Minttu oli kokenut vuonna 2011. Silloin hän oli saanut apua unettomuuteen ja mielenhallintaan joogasta. Kun uupumus iski uudelleen viisi vuotta myöhemmin, se puri aiempaa kovemmin. Minttu koki olevansa täysin jumissa.
– Tajusin, että uupumus tulee aina vain toistumaan. Ymmärsin myös, ettei stressinsietokykyni välttämättä palaudu enää koskaan ennalleen. Aloin miettiä, voisinko elää jollain toisella tavalla kuin koko ajan stressaamalla.
Minttu halusi pakoon hälyä. Vähitellen hänen mieleensä piirtyi kuva Lapin erämaista. Lappi ei ollut Mintulle entuudestaan kovin tuttua seutua, mutta mielikuvansa innoittamana hän haki eräopaskouluun Muonioon.
Minttu ajatteli, että vuoden kestävä koulutus täydentäisi hänen osaamistaan luontoaiheiden toimittajana. Minttu sai opintovapaata töistä ja lähti Muonioon arvaamatta, miten totaalisesti päätös muuttaisi hänen elämänsä suunnan.
Uusia alkuja
Jo ensimmäisellä Lapin-viikolla Minttu tapasi kuopiolaislähtöisen Joonan, joka niin ikään osallistui eräopaskoulutukseen.
– Hän on ihminen, johon en olisi Helsingin ympyröissä rakastunut. Vanhassa elämässäni etsin kumppania, joka olisi ajatuksiltaan ja luonteeltaan samanlainen kuin minä. Me Joonan kanssa olemme aika erilaisia, mutta meitä yhdistää vahvasti se, mitä haluamme elämältä.
Kun eräopaskoulutus päättyi heinäkuussa 2017, Minttu ja Joona muuttivat yhteen ja asettuivat asumaan Helsinkiin. Yllätyksekseen Minttu ei enää sopeutunut kaupunkielämään. Liikenteen äänet eivät olleet aiemmin häirinneet häntä, mutta pariskunnan Vallilan-asuntoon kantautuva meteli tuntui yhtäkkiä sietämättömältä.
– Voi kauhea sitä Mäkelänkadun melua, siitä tuli fyysisesti paha olo! Ja sitten marraskuussa alkoivat loskakelit. Ahdisti ajatella, että tätä kestää seuraavat puoli vuotta.
Syksyllä Minttu ja Joona muuttivat Meilahteen toivoen, että uusi asuinympäristö olisi edellistä levollisempi. Asunnon vaihtaminen ei kuitenkaan tuonut kaivattua rauhaa.
– Vuosi Lapissa sai minut suhteuttamaan itseni maailmankaikkeuteen. Väitän, että sillä oli jokin merkitys, kun ymmärsi olevansa kuolevainen ja käytössä olevan vain pieni hetki. Lapissa vietetty aika avasi oven mahdollisuuksille, joita en ollut osannut edes kaivata.
Päätös Lappiin muuttamisesta kypsyi talvella. Minttu ja Joona olivat saaneet yritysidean: he voisivat vetää turisteille vaelluksia tuntureilla ja vuokrata vaellustarvikkeita. Uudeksi asuinpaikaksi valikoitui Ylläsjärvi, joka on Kolarin kuntaan kuuluva pieni kylä Ylläksen laskettelukeskuksen kupeessa.
Pohjoinen kutsuu
Syksyllä 2018 Minttu ja Joona elivät unelmien toteutumisen aikaa. Pariskunta oli alkanut puhua perheen perustamisesta ja sopinut, että lapsia saisi tulla, jos olisi tullakseen. Pian Minttu oli raskaana, asunto Ylläsjärveltä vuokrattu ja tavarat pakattu.
Päivää ennen junan ja muuttokuorman lähtöä Minttu sai keskenmenon. Hän joutui sairaalaan kohdun kaavintaan sillä aikaa, kun Joona teki loppusiivousta Meilahden asunnossa.
– Se oli aivan hirveää. Saavuimme pohjoiseen synkässä mielentilassa. Olisin halunnut puhua kokemastani jonkun kanssa, mutta emme tunteneet Ylläkseltä ketään.
Onnekseen Minttu sai huomata, että Ylläsjärvellä ja sen naapurikylässä Äkäslompolossa asui paljon samanhenkistä porukkaa. Mintun mukaan ”joka toinen” seudun asukkaista on entinen kaupunkilainen, joka on tullut pohjoiseen alun perin hermolomalle ja lopulta asettunut sinne asumaan.
Sittemmin alueen monista yrittäjistä on tullut pariskunnan läheisiä ystäviä, joilta saa vertaistukea myös yritys- ja lapsiperhearjen yhdistämiseen. Tätä nykyä Mintulla ja Joonalla on 4- ja 2-vuotiaat lapset. Tukiverkko on vahvistunut entisestään, kun Joonan äiti muutti perheen lähelle auttaakseen lastenhoidossa.
Kahden yrittäjän perheessä lasten flunssilla on suora vaikutus lompakkoon. Jos töihin ei pääse, tulot romahtavat.
– Yllätyksenä on tullut, miten julmetun paljon lapset sairastavat täälläkin. Kuvittelimme, että pienellä paikkakunnalla päiväkodin tautikierteeltä vältyttäisiin.
Mintun mukaan Lappiin muuttamisessa ja yrityksen perustamisessa oli aluksi pelottavinta jäädä tyhjän päälle. Nyt hän jo uskaltaa luottaa siihen, että tulot riittävät. Pihka Outdoors -yrityksen ohella Minttu työskentelee freelancer-toimittajana. Myös Joonalla on sivutyö eräopaskouluttajana.
– Elämä on edelleen hektistä, mutta nyt kaikki päätökset ovat omissa käsissämme. Tämä vapauden tunne on huikea. Enää en odota viikonloppuja tai lomia, jotta voisin tehdä jotain kivaa. Jos jonain päivänä on kaunis keli, voimme mennä laskettelemaan ja hoitaa työt muulloin.
Ennen kaikkea Minttu ajattelee, että elämä on täydempää kuin koskaan aiemmin. Epämääräinen tyhjyyden tunne on kadonnut, kun päivät täyttyvät yrityksen ja pikkulapsiarjen pyörittämisestä.
Ulkoilmaelämää koko perheen voimin
Minttu ja Joona asuvat lapsineen omakotitalossa Ylläsjärvellä. Talo sijaitsee tien päädyssä metsän ja suon välissä, kilometrin päässä kansallispuiston rajasta. Hiihtolatu häämöttää 30 metrin päässä kotoa. Se on plussaa paikkakunnalla, jossa talvi kestää seitsemisen kuukautta.
Perheen koti on periaatteessa loma-asunto, eikä sen korkea parvi ole kaikista käytännöllisin tilaratkaisu pikkulapsille. Suuri osa arjesta kuitenkin eletään ulkona: perhe käy yhdessä retkeilemässä, laskettelemassa ja hiihtämässä.
Pidemmillä retkillä lapset eivät välttämättä jaksa hiihtää kuin muutamia satoja metrejä, mutta mukaan otetaan aina ahkio ja runsaat eväät. Usein perhe suuntaa myös kodin läheiseen luontoon. Siellä Minttu ja lapset leikkivät, että naava on tonttujen partaa ja kolot peikkojen luolia.
Alun perin biologiksi kouluttautunut Minttu naurahtaa, että lapset eivät ole kovin tottuneita hyönteisiin, sillä he näkevät vuoden aikana vain vähän lumetonta maata.
– Nuorimmainen huusi kuin sireeni nähtyään sisätiloissa hämähäkin, joka kaivautui ensimmäisten kevätsäteiden houkuttelemana esiin.
Sen sijaan hyttyset ovat kesäisin riesa. Perhe on ottanut tavaksi lähteä heinäkuussa karkuun verenimijöitä. Kesälomareissuilla perhe kiertelee Oulussa, Kuopiossa ja Helsingissä tapaamassa sukulaisia ja ystäviä.
Toistaiseksi perillä
Minttu on pannut merkille, että kun hän kysyy helsinkiläistuttavilta kuulumisia, vastaus on usein sama. No, on ollut tosi kiire, moni päivittelee hänelle. Vastaus saa Mintun mietteliääksi.
– Me ihmiset stressaamme mitättömyyksistä, vaikka olemme kokonaiskuvassa ihan kärpäsenkakkoja. Ympäröivät puut ovat satoja vuosia vanhoja, ja täällä me vain hosumme ympäriinsä. Sillä ajalla, mitä on käytössä, kannattaisi tehdä mitä haluaa.
Vuodeltaan eräopaskoulussa Minttu muistaa hetken, kun hän saapui erääseen tienristeykseen. Risteyksestä avautui jylhä tunturimaisema. Tiekyltti ilmoitti, että Kolariin on matkaa 38 kilometriä ja Kittilään 35 kilometriä.
Täällä minä voisin asua, maisemaa ihaillut Minttu muistaa ajatelleensa. Ajatus oli vain häivähdys. Silloin hän ei vielä suunnitellut jäävänsä Lappiin. Nyt sama kyltti seisoo kilometrin päässä perheen talosta.
Minttu ei vielä tiedä vielä, onko Ylläs hänen lopullinen kotinsa. Juuri nyt, tässä hetkessä, hän on kuitenkin löytänyt perille.
Jaa oma kokemuksesi