Katri suunnitteli kiusaajiensa myrkyttämistä – kiusattujen karut tarinat tulevat uutuuskirjassa julki
Pikkukaupungissa kasvanut Katri joutui koulukiusatuksi heti ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Kaltoinkohtelu jätti elämään pysyvät jäljet.
– Olen ollu yks niistä, joka on suunnitellut sen, että miten miä päästäisin miun kiusaajat päiviltä, 34-vuotias Katri tunnustaa.
– Suunnittelin ruokalaan rotanmyrkytyksiä. Suunnittelin sitä, että miten saan ne tietyt ihmiset päiviltä, koska ei kaikki o pahoja, mutta ne tietyt, hän kuvailee Elina Välimäen kirjassa Kiusatut – kertomuksia koulusta.
Pikkukaupungissa kasvanut Katri joutui koulukiusatuksi heti ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Hän oli päätä pidempi muita ja muutenkin isokokoinen, kiusaajien mielestä ”ällöttävä läski”.
Väkivalta oli sekä henkistä että fyysistä. Kun oppilaat odottivat välitunnin jälkeen luokassa opettajaa, pojat ottivat tavakseen lyödä Katria päähän.
– Se oli viis minuuttii ja opettaja tuli. Minut kerettiin siin välis hakata. Istuin pulpetilla ja joku saatto tulla lyömään nyrkillä ihan täysil takaraivoon, ja miä muistan, kun miä itkin.
Uhkauksia tekstiviestillä
Yläasteelle siirryttäessä kiusaaminen paheni. Katri innostui black metal -musiikista ja goottityylistä, ja pienessä kaupungissa hänet leimattiin saatananpalvojaksi.
Jopa aikuiset levittelivät hänestä keksittyjä juttuja.
– Miä aloin saada hakkausuhkauksia tekstiviestitse, minust kirjoiteltiin koulujen seiniin ja kuvaamataidon pöytään. Olin ihan varma, että kun miä lähen ovesta ulos, joku tappaa miut.
Katri alkoi kärsiä unihäiriöistä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Pahimpina hetkinä hän oli niin täynnä vihaa, että unelmoi kiusaajiensa tappamisesta.
Kaltoinkohtelu jättää pysyvät jäljet
Katri on yksi haastatelluista, jotka kertovat elämästään toimittaja Elina Välimäen kirjassa Kiusatut – kertomuksia koulusta.
Välimäki keräsi kirjaansa kokemuksia nyt jo aikuisiksi varttuneilta koulukiusaamisen uhreilta. Hän halusi osoittaa, että kaltoinkohtelu jättää ihmisen elämään pysyvät jäljet.
Näin on käynyt ainakin kirjaan haastatelluille kiusaamisen uhreille. Kaikki heistä ovat kärsineet mielenterveyden ongelmista. Kiusaaminen on aiheuttanut esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistuneisuutta ja masennusta.
Useat ovat joutuneet käymään kokemuksiaan läpi terapiassa ja käyttämään lääkitystä. Monilla on ollut itsetuhoisia ajatuksia.
Kuin susilaumalle viskattu saalis
Katrin ohella myös yläasteella rajun kiusaamisen kohteeksi joutunut Ossi tunnustaa kirjassa haaveilleensa kiusaajiensa vahingoittamisesta.
Ossin kiusaaminen alkoi, kun hän muutti 14-vuotiaana takaisin kotipaikkakunnalleen asuttuaan perheensä kanssa muutaman vuoden ajan Espanjassa. Hontelo, silmälasipäinen ja ärrää sorauttanut poika oli yläasteella kuin susilaumalle viskattu saalis.
Ossia ei pahoinpidelty, mutta häntä alistettiin henkisesti ja nimiteltiin homoksi.
– Ysin kevätpuolella aloin enemmän hajoilemaan. Aloin olla lopen kyllästynyt siihen tilanteeseen ja niihin ihmisiin, Ossi muistelee.
– Silloin tuli päälle näitä ajatuksia, että jos olisi mahdollista, niin vahingoittaisin niitä, jotka vahingoittavat minua.
Peruskoulun loppuminen pelasti
Sekä Katrin että Ossin kohdalla suunnitelmat jäivät onneksi ajatusten tasolle. Ossin pelasti peruskoulun loppuminen ja lukioon meno.
Uuden koulun aloittaminen vaati kiusaamisen uhrilta ponnistuksia, mutta lukiossa Ossi viihtyi ja sai sieltä ystäviä.
– Jälkikäteen sitä kavahtaa, että on ajatellut kauheita väkivaltafantasioita ja ajatellut tekevänsä niin kammottavia asioita, hän miettii.
Katri puolestaan pääsi eron kiusatun roolista ryhtymällä itse kovikseksi. Hän liittyi entisten kiusaajiensa porukkaan ja alkoi kiusata erästä oman luokkansa tyttöä, mitä hän on jälkeenpäin suuresti katunut.
– Miä ymmärsin, et miä saan hyväksyntää sitä kautta. Se oli sairas maailma.
Puuttumiskeinot perusopetuslaissa
Kirjaan haastateltujen kiusattujen tarinoista selviää, ettei kiusaamiseen puututa kouluissa riittävästi. Katrin ja Ossin tapauksissakin se kuitattiin ”pojat on poikia” -puheilla.
Koulukiusaamista lainsäädännön kannalta tutkinut julkisoikeuden professori Niina Mäntylä toteaa kirjassa, että puuttumistapoja kyllä löytyy, jos vain koulut haluavat niitä käyttää.
Alle 15-vuotiasta kiusaajaa ei voida asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, vaan puuttumiskeinot on määritelty perusopetuslaissa.
Sen mukaisia ojentamiskeinoja ovat kasvatuskeskustelu, kiusaajan määrääminen poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi ja jälki-istunto. Kurinpitorangaistuksia ovat kirjallinen varoitus ja kiusaajan erottaminen määräajaksi.
Rangaistusten asteittainen eteneminen lakiin
Mäntylän mielestä lainsäädäntöön ei tarvita nykyistä enempää välineitä kiusaamiseen puuttumiseksi. Sen sijaan laissa olisi tarpeen määritellä ojentamiskeinojen ja kurinpitorangaistusten käytön asteittainen eteneminen.
Tällä hetkellä koulut jättävät kiusaamisen liian helposti sikseen, jos esimerkiksi kasvatuskeskustelu ei tepsi. Mäntylän mukaan asian vieminen lakiin informoisi kouluja siitä, että puuttumisessa pitää edetä systemaattisesti ja seurata kulloinkin käytetyn puuttumiskeinon vaikutusta.
– Eri keinojen käytössä tulisi olla jatkumo. Väliaikoina pitäisi seurata, auttoiko kyseinen keino, Mäntylä sanoo.
Hänen mukaansa ojentamis- ja kurinpitokeinojen valikoiman asteittainen eteneminen toimisi myös pelotteena. Oppilaiden tulisi olla tietoisia siitä, että jos kiusaaminen ei lopu, puuttuminen asiaan kovenee.
– Kun kurinpitotoimien asteittainen käyttäminen ei näy oppilaille, ei niiden pelotevaikutuskaan toimi.
Kiusaajan voi siirtää toiseen kouluun
Julkisessa keskustelussa ihmetellään usein, miksi koulukiusaamiseen syyllistynyttä ei pakoteta vaihtamaan koulua. Miksi yleensä kiusattu joutuu lähtemään?
Mäntylä kertoo kirjassa, että perusopetuslaki sallii jo tällä hetkellä kiusaajan siirtämisen toiseen kouluun. Hänen tiedossaan ei kuitenkaan ole, että näin olisi lain pohjalta koskaan menetelty.
Joissakin tapauksissa kiusaajan huoltaja on oma-aloitteisesti siirtänyt lapsensa eri kouluun. Useimmiten koulua joutuu silti vaihtamaan kiusattu.
– Mutta on toinen kysymys, onko se oikein. Ei vastaa yleiseen oikeustajuun, että kiusatun tarvitsee vaihtaa ryhmää, Mäntylä toteaa.
Vanhemmat vahtikoirina
Mäntylän mukaan lainsäädännössä pitäisi määritellä nykyistä tarkemmin myös esimerkiksi se, kenen koulussa pitää puuttua kiusaamiseen sekä missä ajassa ja millä tavoin siihen on puututtava.
Ruotsissa koulutarkastusviranomainen tekee säännöllisesti tarkastuksia kouluihin. Sen osana toimiva lapsi- ja oppilasasiamies voi edustaa kiusattua oppilasta oikeudessa ja nostaa vahingonkorvauskanteen.
Suomessakin eduskunnan oikeusasiamies voi tarkistaa kouluja, mutta toiminta ei ole järjestelmällistä. Lisäksi huoltajan on mahdollista tehdä koulusta kantelu aluehallintovirastoon, jos hän katsoo, ettei koulu ole puuttunut riittävällä tavalla kiusaamiseen.
Mäntylä ei pidä hyvänä, että koulujen seuranta on vanhempien vastuulla.
– Heille tulee helposti sellainen rooli, että he ovat pahiksia. Tämä aiheuttaa sen, että kodin ja koulun välille voi muodostua konflikteja.
Virastot valvomaan kouluja
Mäntylä ehdottaa kirjassa aluehallintovirastoille nykyistä aktiivisempaa roolia kiusaamisen kitkemisessä.
– Suomesta puuttuu systemaattinen valvonta. Kouluja voitaisiin määräajoin tarkastaa: onko niissä ongelmia, mitä ongelmille on tehty ja ovatko teot auttaneet niihin.
Hän vertaa tilannetta vanhustenhoidon viime vuosina lisääntyneeseen valvontaan.
– Kun vanhustenhoidon puolella on alettu tehdä tarkastuksia, on ongelmia löytynyt koko ajan. Samanlainen herääminen valvonnan osalta olisi tarpeellista myös peruskoulun puolelle.
Lähde: Välimäki Elina 2023. Kiusatut – kertomuksia koulusta (Into Kustannus).
Kommentit (1)
Ikävä kyllä, on oppilaita jotka itse haukkuvat riehuvat ja kiusaavat. Kun joku sanoo tai lyö takaisin, kiusaaja juoksee kotiin ja opelle itkemään, että häntä on kiusattu. Näin toimiva tuntuu itse vilpittömästi uskovan niin. Jonkinlainen itsereflektio syyseuraus suhteesta puuttuu.
Tyttöjen kesken on paljon sitä, että yksi haukkuu ja arvostelee ja muut jättävät hänet ulkopuolelle. Alkaa itku, että hän on kiusattu. No joo, ei saa jättää ulos porukasta mutta onko pakko olla sellaisen seurassa, joka päivittäin arvostelee vaatteitasi, musiikkimakuasi, ystäviäsi ja perhettäsi?