Kun Julia synnytti kaksoset, myös Anna halusi imettää: ”Päätin testimielessä kokeilla”
Suunniteltu kaksosraskaus osui Julian vuorolle, vaikka hän ja Anna olivat alun perin kaavailleet toisin.
Aina, kun elämässä täytyy tehdä jokin tärkeä päätös, Anna Koivu listaa eri vaihtoehtojen plussat ja miinukset. Listan laatiminen oli myös Julia Koivun mielestä hyvä idea, kun pariskunta alkoi pohtia suhteensa seuraavaa askelta.
Anna ja Julia olivat seurustelleet vajaat kaksi vuotta. Molemmilla oli ollut toive lapsista alusta asti, mutta kumpikaan ei varsinaisesti kokenut vanhemmuutta kutsumuksekseen. Työorientoitunut Julia oli tottunut asettamaan uransa etusijalle. Anna puolestaan tunnustaa, ettei ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista.
– Olen tiennyt, että omiani tietysti rakastaisin. Mutta minulla ei ollut erityistä paloa äitiyttä kohtaan, Anna täsmentää.
Sekä Anna että Julia olivat kuitenkin aina haaveilleet perheestä ja siitä, että perheen kanssa saisi tehdä yhdessä asioita. Lapsista oli ollut puhe jo ensitreffeillä.
Elettiin koronakevättä 2020. Ensin Anna ja Julia listasivat asiat, miksi silloinen elämäntilanne ei olisi suotuisa lapsen saamista ajatellen. Paperille ilmestyi sellaisia lauseita kuin olisi kiva käydä vielä bileissä ja olisi mukavaa ehtiä matkustamaan yhdessä.
– Tajusimme, että keksimämme syyt olivat todella tyhmiä. Ulkomaille ei edes voinut matkustaa ja kaikki menomestat olivat kiinni rajoitusten takia, Julia naurahtaa.
Ajatus perheen perustamisesta kypsyi joulukuuhun mennessä, jolloin Anna ja Julia hakeutuivat hedelmällisyyshoitoihin.
Rooli molemmille
Annalle ja Julialle oli heti selvää, että he menisivät yksityiselle hedelmällisyysklinikalle. Tärkein syy oli se, että he pääsisivät aloittamaan prosessin heti, kun heille sopi. Julkisessa terveydenhuollossa tilanne olisi voinut olla toinen, sillä jonot ovat tunnetusti pitkiä.
Anna ja Julia kokivat, että yksityisellä puolella he pystyisivät vaikuttamaan paremmin myös hoidon sisältöön. He haaveilivat RIVF-hoidosta, joka on lyhenne sanoista reciprocal IVF. Se tarkoittaa koeputkihedelmöitystä, jossa toinen puolisoista luovuttaa munasolun ja se hedelmöitetään lahjoitetuilla siittiöillä. Sitten alkio siirretään toisen puolison kohtuun.
Annasta ja Juliasta oli mukava ajatus, että RIVF-hoidon myötä kumpikin voisi osallistua raskauden alkamiseen. Lisäksi heitä houkutteli koeputkihedelmöityksen suhteellisen korkea onnistumisprosentti, joka on suurempi kuin inseminaatiossa. Onnistumisen mahdollisuuksilla oli heille myös suuri taloudellinen merkitys, koska yksityisessä terveydenhuollossa he maksoivat jokaisesta yrityskerrasta itse.
Ensin piti vain päättää, kumpi luovuttaisi munasolun ja kumpi kantaisi raskauden. Molemmat olivat automaattisesti ajatelleet olevansa ensimmäisenä raskausvuorossa. Keskusteltuaan pariskunta päätti, että Julia luovuttaisi munasolun ja Anna synnyttäisi lapsen.
– Roolit löytyivät helposti, koska olen Annaa vanhempi. Lisäksi minulla sattui olemaan töissä hektinen vaihe johon raskaus ei välttämättä olisi sopinut, Julia toteaa.
Naiset kuitenkin tiesivät, että tulevaisuudessa he haluaisivat lisää lapsia. He sopivat, että seuraavalla kerralla tehtäisiin toisin päin eli hedelmöitettävät munasolut kerättäisiin Annalta ja olisi Julian vuoro yrittää, alkaisiko raskaus.
Pohdintoja perheestä
Anna ja Julia olivat henkisesti valmistautuneet siihen, että hedelmällisyyshoidot voisivat olla pitkä ja kuoppainen tie. Suureksi yllätyksekseen he saivat iloisia uutisia jo ensimmäisen alkionsiirron jälkeen: Anna oli raskaana.
Syyskuussa 2021 Anna synnytti pariskunnan esikoisen, Vilin. Lapsi saapui maailmaan laskettuna aikana, mutta synnytys päättyi hätäsektioon. Ensikuukaudet vauvan kanssa tuntuivat kaoottisilta etenkin Annasta, joka kärsi jonkin aikaa niin sanotusta baby bluesista eli alakulosta synnytyksen jälkeen.
Arki alkoi helpottaa, kun Vili täytti neljä kuukautta. Anna ja Julia päättivät odottaa heinäkuisten häidensä yli, ennen kuin hedelmöityshoidot taas aloitettaisiin. Anna tosin kävi klinikalla munasolujen keräämistä varten jo kesäkuun aikana.
Sekä Anna että Julia haaveilivat kaksosista. Kumpikin kertoo unelmoineensa kaksosten saamisesta omasta lapsuudestaan lähtien, vaikkei haaveelle ole koskaan ollut heidän mukaansa erityistä syytä. Pariskunta tuumi, että kaksoset voisivat sopia heidän perhedynamiikkaansa myös sikäli, että he toivoivat useita lapsia pienellä ikäerolla.
– Olin aina kuvitellut, että minä olisin se, joka aikanaan odottaisi kaksosia. Edellinen synnytyskokemus oli minulle kuitenkin niin kamala, etten ollut varma, haluaisinko kokea raskautta uudestaan. Kysyin Julialta, mitä hän ajattelisi, jos kaksosia yritettäisiin hänen raskausvuorollaan.
Pallo jäi siis Julialle, jota hanke aluksi mietitytti.
– Minulla oli selkeä kanta, että kaksoset ovat loistoidea, mutta eivät minun vuorollani!
Lääkäri ei nähnyt estettä sille, että Julian kohtuun siirrettäisiin kaksi alkiota yhden sijasta. Koska Julia empi asiaa, päädyttiin ensin siirtämään vain yksi alkio. Raskaus ei kuitenkaan alkanut.
Toiseen yrityskertaan mennessä Julia oli lämmennyt ajatukselle kaksosten kantamisesta. Sekä häntä että Annaa mietitytti, että heitä saattaisi kaduttaa myöhemmin, jos kaksosraskaudelle ei annettaisi edes mahdollisuutta.
Toisella yrittämällä lokakuussa 2022 naisten omaa lääkäriä kuitenkin tuurasi sijainen, jonka mielestä suunniteltu kaksosraskaus oli liian iso riski. Hän ehdotti, että pitäisikö 176-senttisen Annan mieluummin kantaa kaksosraskaus kuin 160-senttisen Julian.
Lopulta lääkäri suostui siirtämään kaksi alkiota Julian kohtuun, mutta tälläkään kertaa ei tärpännyt.
Tuplatoive toteen
Kolmannella yrityskerralla Annan ja Julian oma lääkäri oli jälleen paikalla. Julian kohtuun siirrettiin kaksi alkiota.
– Kun tein positiivisen raskaustestin, jokin ääni sisälläni kertoi, että nyt sieltä on kaksi tulossa. Tuli heti olo, että kaikki menee tästä eteenpäin hyvin ja saamme syliimme kaksoset, Julia muistelee.
Ultraäänitutkimus vahvisti, että kyseessä oli pariskunnan toivoma monikkoraskaus. Annan tunnelmat Julian odotusaikana olivat kuitenkin tyystin erilaiset kuin Julialla. Anna kehitti päässään erilaisia kauhuskenaarioita vauvojen menettämisestä ja tunsi syyllisyyttä siitä, että riskiraskauden kantaja olikin Julia eikä hän. Keskusteluapu kuitenkin auttoi tuntemuksiin, ja pelko katosi sillä hetkellä, kun he pääsivät synnytyssairaalaan.
Julian loppuraskauden aikana Anna oli alkanut pohtia, voisiko hän käynnistää maidonerityksensä uudelleen. Aikanaan Anna oli imettänyt perheen esikoista Viliä, mutta imetyksen lopettamisesta oli kulunut yli vuosi. Kaksosvauvojen odotus sai Annan ajattelemaan, voisiko imetyksen uudelleenkäynnistämisestä eli relaktaatiosta olla heille arjessa hyötyä.
– Vili ei huolinut tuttipulloa vauvana, ja jos kaksosten kanssa olisi käynyt samoin, kaksi imettävää vanhempaa olisi ollut iso helpotus. Päätin testimielessä kokeilla, onnistuisinko saamaan maidontuotannon taas käyntiin.
Anna keräsi tietoa aiheesta ja onnistui löytämään lääkärin, joka määräsi hänelle yhdistelmäehkäisypillerit 60 päivän ajaksi. Pillereiden tarkoituksena oli saattaa keho raskautta muistuttavaan hormonitilaan.
Pillerikuurin loputtua alkoi ympärivuorokautinen maidon pumppaaminen kolmen tunnin välein, jotta nännien stimulointi saisi aikaan maidon herumisen. Operaatio oli vaativa, mutta lopputulos palkitsi. Kun kaksoset Osku ja Lily syntyivät heinäkuussa 2023, kotona pakkasessa oli litratolkulla rintamaitoa odottamassa.
Anna on hyvillään siitä, että hän on saanut imettää perheen jokaista lasta. Pariskunta koki ennen kaikkea käteväksi sen, että Anna pystyi imettämään kaksosia siinä missä Juliakin.
– Lapset kelpuuttivat meidän molempien maidon, eli kaikki sujui hyvin. Varsinkin leikkipuistoissa osoittautui käteväksi, että oli kaksi imettävää vanhempaa. Toinen meistä pystyi imettämään molempia vauvoja samaan aikaan, kun juoksenteleva esikoinen vaati toisen huomiota, Julia sanoo.
Antoisa arki
Hiljattain Julian ystävä kysyi Julialta, kumpi oli suurempi mullistus: esikoisen vai kaksosvauvojen syntymä. Ehdottomasti esikoisen, Julia vastasi.
Annan ja Julian mukaan ensimmäisen vauvan tulo laittaa koko arjen uusiksi, mutta nuorempien lasten vauva-aika on sujunut melkeinpä rutiinilla. Kun elämä oli jo kertaalleen löytänyt rytminsä, tahdissa on helppoa pysyä, vaikka vauvoja tuli kerralla kaksi.
Lapsiperhearki on avannut Julialle aivan uusia näkökulmia työhön ja menestykseen.
– Olin aivan varma, että palaisin töihin puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Mutta sitten suorastaan rakastuin kotona olemiseen! En haluaisi väittää olleeni lomalla, mutta siltä vauvojen hoitaminen on ajoittain tuntunut verrattuna taapero- ja työarkeen.
Myös Anna sanoo, että hänet on vallannut sisäinen rauha perheellistymisen myötä. Nyt perheessä on kolme alle kolmevuotiasta lasta, mutta työ äitiysfysioterapeuttina tarjoaa vastapainoa lapsiarjelle.
– Vaikka yrittäjän arki yhdistettynä tähän on joskus raskasta, niin tuntuu, että olemme menneet elämässämme oikeaan suuntaan ja teemme oikeita asioita.
Tätä nykyä Koivujen perhe asuu Espoossa. Anna ja Julia tekevät sivutoimisesti vaikuttamistyötä sosiaalisessa mediassa. He toivovat, että esimerkillään he voisivat näyttää, että sateenkaariperheiden arki on aivan tavallista perhearkea. He tosin muistuttavat, että sateenkaariperheitä on monenlaista, aivan kuten muitakin perheitä.
Kymmenisen vuotta sitten Annalla ja Julialla ei kuitenkaan ollut tiedossaan sateenkaarevia perhe-esikuvia. Toisin kuin monille muille, Annalle ja Julialle perheen perustaminen ei ole tuntunut itsestään selvältä. Se, että tavallinen lapsiperhearki on ylipäätään mahdollista kahden naisen kodissa, oli heille elämän muuttava oivallus.
Jaa oma kokemuksesi