Kun raskaustesti näytti positiivista, Fanny, 15, laski kaloreita ja jumppasi salaa öisin: ”Saan lapseltani syyn säännölliseen syömiseen”
Voisi äkkiseltään kuvitella, että pahinta, mitä syömishäiriötä sairastavalle voi tapahtua, on raskaaksi tuleminen. 15-vuotias Fanny Nortamo tunsi kuitenkin syvää rauhaa kuultuaan odottavansa lasta.
Vuonna 2015 Fanny Nortamo asui lastensuojelulaitoksessa. Hänellä oli poikaystävä, mutta muuten 15-vuotias Fanny oli sekavassa elämäntilanteessa, johon kuului häiriökäyttäytymistä ja koulusta lintsaamista.
Syömishäiriöoireilu oli keino kontrolloida edes jotakin elämäntilanteessa, johon ei ollut muuten mahdollisuuksia vaikuttaa.
Syömishäiriön juuret olivat kaukana lapsuudessa. Neljävuotiaana taitoluistelun aloittanut tyttö oli kasvanut ympyröissä, joissa kehon arviointi ja laihdutuspuheet olivat arkisia asioita. Samaan aikaan myös media tuuttasi ulos milloin kaalikeitto-, milloin kananmunadieettejä ja salakuvasi julkisuuden henkilöiden reisiä ja vatsoja uimarannoilla.
Kunnianhimoinen lapsi halusi pärjätä taitoluistelussa ja ymmärsi, että kevyempänä pystyisi hyppäämään yhä korkeammalle. Vaikka taitoluisteluharrastus päättyi muutaman vuoden jälkeen ja vaihtui muihin lajeihin, vuosien varrella epäterveeksi muuttuneet syömistottumukset jatkuivat. Syömishäiriöksi ne syvenivät Fannyn ollessa varhaisteini.
Yllättäen raskaustesti näytti positiivista
Fanny opetteli ruokien kalorit ulkoa ja rajoitti niiden saantia minimiin. Syömistä hän kompensoi jumppaamalla jopa öisin.
Muutettuaan lastensuojelulaitokseen 13-vuotiaana hän oli ilmoittanut hämmentävän pitkän allergialistan, jonka avulla hän pyrki minimoimaan ruoasta saamansa energian. Hän oli kirjannut sinne jopa mustapippurin, koska oli lukenut, että siinä on kaksi kaloria.
Sijaislaitoksessa listaa ihmeteltiin, mutta asia jäi siihen. Kerran Fanny jäi kiinni oksentamisesta ruokailun jälkeen, ja pelästyi, että nyt joku puuttuu hänen touhuunsa ja pakottaa hänet syömään. Niin ei kuitenkaan käynyt.
– Ehkä ohjaaja ajatteli, että kyse oli vain kokeilusta, sillä jatkotoimia ei seurannut, Fanny miettii.
Eräänä päivänä raskaustesti näytti positiivista.
Vaikka Fanny oli yhtäkkiä täysin uuden tilanteen edessä, hän ei ollutkaan kauhuissaan. Hän koki saaneensa raskauden myötä luvan syödä.
Fannylle raskaus tarkoitti taukoa jo vuosia kestäneeseen ”höttöhiilareiden” välttelyyn, laihduttamiseen, syömisen jälkeiseen oksentamiseen, yöllä jumppaamiseen sekä syömisen jatkuvaan rajoittamiseen.
– Sanotaan, että raskaana tulee syödä kahden edestä, ja ruokapuhe muutenkin on syömisen sallivaa. Aloin syömään säännöllisesti ja vedin tunnollisesti myös kaikki raskaana oleville suositellut vitamiinit, Fanny kertoo.
Kun Fanny muutti pois lastenkodista, hän oli 16-vuotias ja kahdeksannella kuulla raskaana. Muuttoa ennen hän opetteli itsenäistä elämää laitoksen yhteydessä olleessa itsenäistymisasunnossa. Omassa kodissa Fanny opetteli valmistamaan ja syömään tavallisia kotiruokia. Hän salli itselleen myös herkkuja.
Uupumus vei ruokailun epäterveelle tielle
Syömishäiriöön sairastuneiden paino nousee tyypillisesti, kun syömistä rajoittava käytös lakkaa. Näin kävi myös Fannylle.
Synnytyksen jälkeen sairaalasta kotiuduttuaan hän ei tuntenut kehoaan omakseen eikä peilikuva miellyttänyt. Fannylle kerrottiin kuitenkin imetyksen vaativan paljon energiaa, joten hän jatkoi säännöllistä ruokailutapaansa.
Kuuden kuukauden jälkeen synnytyksestä paino palautui normaalille tasolle. Lapsen tulo merkitsi Fannylle useita parempia vuosia syömishäiriön suhteen.
Pari vuotta sitten syömishäiriö alkoi oireilla uudelleen, kun Fanny suoritti ammatillista tutkintoa nopeutetulla aikataululla pitämättä lomia. Heti valmistumisensa jälkeen hän työllistyi pestiin, joka osoittautui kuormittavaksi. Fanny oli työpäivien jälkeen hyvin väsynyt ja uupunut, mutta illalla odottivat vielä kodin askareet ja lapsenhoito ruoanvalmistuksineen. Itselleen hän kuitenkin tilasi noutoruokaa.
– Koin sen lohtuna ja palkintona rankan päivän päätteeksi. Valitettavasti tilaamani ruoat eivät olleet sieltä terveellisemmästä päästä, joten painoni alkoi nousta hyvin nopeassa ajassa.
Vuonna 2020 hän jäi sairauslomalle uupumuksen takia ja mainitsi työterveydessä muiden oireidensa lisäksi nopeasta painonnoususta.
Terveydenhuollossa tunnistettiin Fannyn oireilu määrittelemättömäksi syömishäiriöksi, ja kauhisteltiin, ettei hän ollut saanut aiemmin apua sairauteensa. Fanny ohjattiin eteenpäin erikoissairaanhoitoon, TAYSin syömishäiriöpoliklinikalle, josta hän on saanut monenlaista, kattavaa hoitoa. Toipuminen on kuitenkin yhä kesken.
Osaa ruisleivän kalorit ulkoa
Syömishäiriö on ollut yksinhuoltajan kukkarolle kallista lystiä: vuonna 2020 kotiovelle tilattuihin pikaruoka-annoksiin paloi useita satasia kuukaudessa, yhteensä lähes 3 000 euroa. Lisäksi vaatekaapin sisältö meni uusiksi painonnousun takia.
Fanny kertoo asioista, jotka voivat triggeröidä hänellä syömishäiriökäyttäytymistä. Esimerkiksi laihdutuspuhe, varsinkin ruokapöydässä, on sellaista.
– Se triggeröi, kun joku sanoo, että syö tänään ensimmäistä kertaa, ja itsellä on menossa päivän viides ateria. Tai kun joku kertoo aterian jälkeen lähtevänsä kinkunsulatuslenkille, sitä tuntee itsensä huonommaksi ihmiseksi, hän kuvailee.
Samoin sosiaalisen median laihdutusvinkit ja haasteet ovat syömishäiriöiselle myrkkyä, joten Fanny on kuratoinut omia sosiaalisen median syötteitään piilottamalla sieltä julkaisuja, jotka voisivat lävähtää silmille vääränä hetkenä.
Fanny ei pysty tutkimaan pakkauksien tuoteselosteita, eikä halua tietää painoaan tai BMI-lukemaansa. Myös muiden syömishäiriökäyttäytyminen herättää hänessä ahdistusta.
– Toivon, että vielä joskus voisin tuntea heitä kohtaan empatiaa tai lempeyttä, mutta tässä vaiheessa koen vain ärsytystä ja ahdistusta.
Pakkausselosteissa pahinta ovat isolla präntätyt kalorimäärät. Ruokailuun liittyvät säännöt nousevat herkästi pintaan, ja hän kertoo muistavansa yhä ulkoa muun muassa ruisleivän kalorimäärän.
– Jos näen pakkauksesta kalorimäärän sataa grammaa kohti, mieleen nousee heti vanhat säännöt siitä, kuinka paljon mitäkin ruoka-ainetta voi syödä ja syömistä tekee mieli rajoittaa. Se on tosi harmi, koska haluaisin keskittyä nauttimaan ruuasta kokonaisvaltaisesti ravitsevana ja iloa tuottavana asiana kaloreiden kertaamisen sijaan.
Lapsen kanssa hyviä ruoka- ja kehokeskusteluita
Kun Fanny Nortamo on palannut töistä ja lapsi koulusta, he syövät yhteisen aterian. Lapsi on tuonut Fannylle säännöllisyyttä ruokailuihin. Ei ole tekosyytä olla syömättä ja toisaalta kotona on lapsen takia oltava aina jotain syötävää.
Nortamoiden perheessä syödään pääasiassa lautasmallin mukaan 4–5 ateriaa päivässä, mutta muuten ruokailuun liittyviä sääntöjä on mahdollisimman vähän. Ei ole karkki- tai herkkupäiviä erikseen, vaan niitä saa syödä, jos keho tuntuu niitä kaipaavan.
– Muistan, kun kerran lapseni kysyi päiväkotipäivän jälkeen ruokapöydässä minulta, montako lusikallista hänen tulisi syödä ruokaa. Kun ihmettelin tätä kysymystä selvisi, että päiväkodissa oli kerrottu, että pitää syödä vähintään niin monta lusikallista kuin on ikävuosia.
– Itse kerroin, että niin monta kunnes olet kylläinen. Lapsi kysyi uudelleen, montako lusikallista. Totesin hänelle, etten minä voi siihen vastata, vaan sinun pitää kuunnella, mitä oma kehosi sanoo. Lopulta lapsi tyytyi vastaukseen.
Toki Nortamon tyttärellä on lempiruokia, jotka maistuvat paremmin.
– Selitän kuitenkin hänelle, etten voi tehdä joka päivä makaronia spagetilla, vaan pitää syödä muitakin ravintoaineita. Pääasia olisi, että syntyy ilo ruokailuun ja lapselle luonnolliset kehon nälkä- sekä kylläisyysviestit säilyisivät aikuisuuteen saakka.
Myös kehonkuvaan liittyvät asiat voivat antaa huonoa lapselle esimerkkiä. Sen takia Fanny ei koskaan arvostele omaa tai muiden ulkonäköä lapsensa kuullen. Hän on myös kertonut lapselle, ettei muiden kehoja tulisi kommentoida.
– Kerran lapseni veti vatsaa sisään peilin edessä, ja olin ihan kauhuissani. Lapsi sanoi, että hänestä on siistiä, kun hänen vatsansa voi liikkua näin. Hän vain testasi, mitä kaikkia juttuja omalla keholla voi tehdä.
Toive parantumisesta
Fanny pyrkii pitämään tyttärensä kehosuhteen avoimena ja mutkattomana.
– Toki on myös niin, etten halua mitata tai punnita itseäni lapsen nähden eikä meillä siksi ole vaakaa kotona. En voi myöskään oksentaa kotona, ja lupasinkin jo raskausaikana itselleni, etten oksenna ruokiani enää. Nykyään se olisikin lähes mahdotonta lapsen huomatessa kaiken. Hän kertoisi sen koulussa opettajille, jotka puolestaan reagoisivat siihen, miksi lapsi on koulussa vaikka kotona oksennetaan. Se on tosi hyvä asia.
Omasta syömishäiriöstään Fanny haluaa puhua siksi, että muutkin ihmiset rohkaistuisivat hakemaan apua ongelmiinsa.
Kaksplussan lukijoita, jotka ovat vasta synnyttäneet tai imettävät, hän haluaa kannustaa armollisuuteen ja lempeyteen kehosuhteessa.
– Kehosi on tehnyt suuren työn, joten sitä tulee kohdella hyvin. Kehotan miettimään, puhuisitko ystävällesi samalla tavalla, kuten puhut itsellesi. Voisitko olla itsellesi ystävä?
Hän haluaa myös muistuttaa, ettei syömishäiriötä voi päätellä ihmisen ulkomuodosta. Syömishäiriöliiton mukaan syömishäiriöön sairastunut on todennäköisemmin lihava kuin laiha.
Jos kuitenkin kävisi niin, että lapsi alkaisi oireilla, Nortamo uskoo oman taustansa takia tunnistavansa hälytysmerkit ja osaisi ohjata lapsen avun piiriin.
Omiin tulevaisuuden haaveisiin kuuluu toive parantumisesta.
– Pitkään aikaan en uskonut, että se olisi mahdollista, mutta nyt uskon, että se oikeasti on. Haaveenani on myös liikunnan aloittaminen terveellisellä tavalla, jotta jaksaisin paremmin leikkiä hippaa lapsen kanssa. Tällä hetkellä en pysy perässä, hän on ihan törkeän nopea, Fanny naurahtaa.
Jaa oma kokemuksesi