Minun tarinani 03.09.2020

Lääkkeiden väärinkäyttö: Antti oli kiltti isä, sitten riippuvuus hautasi perheen valheisiin – ”Raskainta oli lastensuojelu”

Lääkkeiden väärinkäyttö muutti hyvän isän ärtyneeksi ja aggressiiviseksi. Lapsille se oli hämmentävää.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock
12 kommenttia

Lääkkeiden väärinkäyttö voi tulla osaksi perheen elämää yllättävillä ja epäreiluilla tavoilla. Ninan ja Antin kamppailu sai alkunsa selkäleikkauksesta.

– Antilta meni selkä muusiksi ja hän jonotti leikkaukseen puoli vuotta. Jonotusajaksi hänelle kirjoitettiin vahvoja opiaattipohjaisia kipulääkkeitä, Nina kertoo.

Nina ja Antti elivät taviselämää. He odottivat ensimmäistä yhteistä lastaan ja pyörittivät uusperheen arkea. Molempien alkoholin käyttö oli vähäistä eikä nuoruusvuosiltakaan löytynyt sekoilua päihteiden kanssa.

– Kun Antti odotti leikkausta, aloin ihmetellä, miksi hän on koko ajan vähän pierussa. Ei kipulääkkeiden pitäisi niin paljon päihdyttää. Antti selitteli humalatilaansa oluen juonnilla. Sitäkin ihmettelin, koska ei hän koskaan aiemmin ollut juonut kaljaa pitkin viikkoa.

Myöhemmin Ninalle selvisi, että Antti kiersi yksityisillä lääkäriasemilla hakemassa eri lääkäreiltä lisää kipulääke-reseptejä. Hän oli yksi tuhansista suomalaisista, joka oli jäänyt koukkuun opiaattipohjaisiin lääkkeisiin.

– Kun selkäleikkaus oli ohi, hänelle ei tehty minkäänlaista vierotusohjelmaa vahvoista lääkkeistä. Toivotettiin vain hyvää jatkoa, Nina kritisoi.

Raskainta oli lastensuojelu

Nina yritti tukea ja auttaa Anttia vierotuskeinojen löytämisessä. Vaihtoehtoja ei ollut kovinkaan paljon tarjolla.

Samoihin aikoihin kun vauva syntyi, Antti kirjautui asiakkaaksi korvaushoitoklinikalle. Korvaushoidossa opiaattiriippuvuutta hoidetaan metadonia tai buprenorfiinia sisältävillä lääkkeitä.

Korvaushoitoklinikalla piti käydä joka päivä virka-aikana eikä myöhästymisiä sallittu. Se aiheutti kohtuutonta stressiä, koska Antilla on päivätyö.

– Ilmeisesti korvaushoitoa suunnitellessa ei ole edes ajateltu, että huumeongelmaisella ihmisellä voi olla työpaikka, Nina toteaa.

Lääkkeiden väärinkäytön hoidosta seurasi myös lastensuojelun asiakkuus.

– Lastensuojeluilmoitukset ovat olleet tässä kaikkein raskainta. Kun Antti aloitti hoidon, meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Hoidon aikana pienistäkin vastoinkäymisistä tuli lisää ilmoituksia. Kun hän jätti hoidon kesken, taas tehtiin ilmoitus. Lopulta en jaksanut enää sossussa ravaamista ja muutin eri osoitteeseen.

Ninan päätöksessä painoi vahva tunne siitä, että lapset otettaisiin huostaan, jos hän ei muuttaisi pois. Nina koki lastensuojelun pelkästään kontrollointina.

– Ilmoitukset rasittavat jo valmiiksi ylikuormittunutta järjestelmää eivätkä johda mihinkään. Ainoa palvelu mitä meille tarjottiin, oli huostaanotto. Miehelläni on ongelma, joka on lääkärien aikaansaama. Sen vuoksi koko perhe joutui tarkkailtavaksi suurennuslasin alle. Meidät jätettiin selviytymään yksin syntyneestä riippuvuudesta.

Ystävien yleisin kommentti oli: ”Jätä se. Sehän valehtelee sulle.”

– Antti on tosi hyvä isä ja puoliso. Minusta tuntui väärältä hylätä toinen tuossa tilanteessa. Ilman meitä hän olisi tuskin selvinnyt, Nina sanoo.

Lääkkeiden väärinkäyttö: Kiltti isä muuttui

Nina kuvailee puolisoaan kiltiksi ihmiseksi – lapsille on ollut vierasta, että isä muuttui ärtyneeksi ja aggressiiviseksi.

– Lapsille tämä kaikki on ollut hämmentävää. Vanhimmalle lapselle on kerrottu suoraan, että isälle on tullut ongelmia kipulääkkeiden kanssa.

Ninasta on tullut omien sanojensa mukaan kyylä.

– Tarkistan jatkuvasti pupilleja ja olen tuntosarvet pystyssä: Mihin lääkäriin? Mitä varten? Älä nyt vaan tee mitään tyhmää. Kun asuimme vielä yhdessä, en antanut Antin olla yksin lasten kanssa. Oli helpompi hengittää, kun muutin pois.

Nyt Antti on ollut vuoden kuivilla aineista. Hän vierotti lopulta itsensä ilman päihdehoidon apua, mikä on opiaattiriippuvuudessa todella vaikeaa ja myös riskialtista.

Antin on vaikea puhua lääkkeiden väärinkäytöstä Ninalle. Kuvituskuva.

Antin on vaikea puhua lääkkeiden väärinkäytöstä Ninalle. Kuvituskuva.

– Muutamia retkahduksia on ollut. Keväällä sattuneen retkahduksen jälkeen laitoin kaikille kaupungin yksityisille lääkäriasemille viestiä, että hänelle ei saa kirjoittaa kipulääkkeitä. Reseptin uusinta on käsittämättömän helppoa, kun on siistinnäköinen, töissä käyvä mies.

Ninan ja Antin on yhä vaikea keskustella huumeongelmasta. Miestä painaa kova syyllisyys.

– Hän käy vertaistukiryhmässä. Yhdestä siellä syntyneestä ystävyydestä on suuri apu sekä hänelle että minulle. Hän pystyy keskustelemaan asiasta avoimesti ystävänsä kanssa. Minäkin voin ottaa yhteyttä häneen ja pyytää, että soittaisi miehelleni ja varmistaisi, että kaikki on hyvin.

Nina toivoo, että olisi paikka, missä huumeongelmasta voi puhua avoimesti ilman pelkoa lastensuojeluilmoituksista.

– En voi puhua tästä kenellekään avoimesti. Koko ajan täytyy pelätä lasten puolesta. Antti on harkinnut psykoterapiaa, mutta senkin suhteen joudumme miettimään, mitä jos sen seurauksena alkaa taas lastensuojelurumba.

Nina voi puhua perheen ongelmasta suoraan ainoastaan Irti huumeista ry:n vertaistukiryhmissä.

– Vertaisryhmissä on ihmisiä ja kokemuksia laidasta laitaan, kannabiksen käytöstä koviin huumeisiin, hän kertoo.

Perheen nuorimman lapsen odotusaika ja ensimmäinen vuosi meni pimeydessä. Nyt kaikki näyttää jo vähän valoisammalta.

– Suunnittelemme muuttoa toiselle paikkakunnalle. Uskallamme taas haaveilla yhdessä.

Lue myös: Yksi lasi on järkytys, mutta huumeäitejä ei pakkohoideta – tätä on raskauden päihdepolitiikka Suomessa

Riippuvuus syrjäyttää normaalin käytöksen

Lääkkeiden väärinkäyttö on yksi huumeiden käyttämisen muoto. Tarkkaa tutkimustietoa ei ole, kuinka yleisiä huumeet ovat lapsiperheissä, mutta sen voidaan olettaa yleistyneen.

Esimerkiksi nuorten aikuisten keskuudessa asenteet satunnaiskäyttöä kohtaan ovat lieventyneet. Erityisesti kannabiksen käyttöön suhtaudutaan aiempaa sallivammin. Noin 40 prosenttia 35-vuotiasta on käyttänyt kannabista.

Juuri julkaistun THL:n päihdetutkimuksen mukaan naisista 4 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia käyttää lääkkeitä väärin. Lääkkeitä väärin käyttävistä naisista 10 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia perustelee käyttöään työ- ja opiskelusuoritusten parantamisella.

– Kipulääkkeiden käytön sekä huumeiden satunnaiskäytön pysyminen hallinnassa riippuu aina aineesta, ihmisestä ja siitä, miten elämä kohtelee, sanoo A-Klinikan toimitusjohtaja ja ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

– Useimmiten huumeiden käyttö syrjäyttää normaaleja tapoja käsitellä tunteita ja elämän haasteita.

Lapsiperheiden vanhempien satunnaiskäyttö ei näy A-Klinikan toiminnassa juuri lainkaan. Kaarlo Simojoen mielestä se on huolestuttavaa. Tuen piiriin hakeutumiseen liittyy aina lastensuojelun pelko.

– Toiseksi, meillä on hyvin vähän palveluita tarjolla niille huumeiden käyttäjille, joilla on kaikki vielä hyvin ja jotka hakevat apua varhaisessa vaiheessa. Emme pysty auttamaan edes kaikkia heikossa kunnossa olevia avuntarvitsijoita.

Simojoki toivoo huumeongelmien hoitoon hyvin toimivia nettipohjaisia palveluita, matalan kynnyksen drop in -palveluita sekä ilta- ja viikonloppuaikoja päihdeklinikoille, jotta hoitoon osallistuminen olisi työssäkäyville helpompaa.

– Jos haet ammattiapua ja kohtaat väheksyntää tai leimaamista, kynnys hakea apua uudelleen nousee korkeaksi. Avuntarvitsijalle syntyy kokemus, ettei kukaan voi auttaa.

Kun lääkkeiden väärinkäyttö häiritsee perhe-elämää

Vanhemman riippuvuus on lapsille hämmentävää ja pelottavaa, Simojoki toteaa.

– Oli kyse sitten huumeista, alkoholista, työnteosta tai netin kätöstä, jos et ole lapselle läsnä, se on aina haitallista lapselle. Kaikkein haitallisista on se, jos päihteitä käytetään osana perhe-elämää. Lähtökohtaisesti päihteiden käyttöä tulee välttää lasten seurassa, Simojoki sanoo.

Satunnaiskäytöstä tulee koko perheen ongelma viimeistään siinä vaiheessa, jos vanhempaan ei voi enää luottaa. Asioita jää hoitamatta eikä ole varmaa, onko vanhempi esimerkiksi aamulla ajokunnossa.

Lapset ovat uteliaita ja taitavia löytämään huumeita, jos niitä säilytetään piilossa kotona, Simojoki muistuttaa.

Simojoen mukaan käytön lopettaminen voi onnistua myös kotioloissa, jos sen aloittaa varhaisessa vaiheessa.

– Aina ei tarvita palvelujärjestelmää. Vanhemmat voivat sopia keskenään säännöt lopettamiselle. Jos kumppanin huumeiden käyttö pahenee, silloin täytyy laittaa oma ja lasten hyvinvointi kaiken muun edelle.

Ninan ja Antin nimet on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Kommentit (12)

Totuus tästäkin asiasta on että suurin osa ko. aineita kipulääkkeinä käyttävistä ei jää “koukkuun”. Ja jos koukkuun jää on kyse tunne-elämän ongelmasta ja oikea hoitopaikka on asiantunteva psykoterapia. Inhottavaa KaksPlus että teette tällaisia juttuja joissa käytännössä ainut todellinen pointti on lastensuojeluviranomaisten (eli niin monesti lasten”suojelu”viranomaisten) pelkääminen. Voisitteko kirjoittaa aiheesta ihan oikeasti asiallisen, oikeaa tietoa ei terveydenhuollon propagandaa sisältävän ja oikeita asiantuntijoita (eli ei esim. Simojokea joka on tapetilla aina tämäntyyppisissä artikkeleissa) haastattelevan jutun?

Lastensuojelu on rankin tuossa tilnteessa. Vaikkakin meidän kohdalla syytökset olivat vääriä, kävimme päihde seurannan läpi joka kesti noin vuoden, saimme puhtaat paperit ja uudelleen olisi pitänyt seuranta käydä.. 3kertaa yrittivät ja jatkuva uhkailu huostanotolla jos ei suostuta. 3vuotta kestettiin, pelättiin , oltiin kyykyteltävänä kunnes muutettiin pois ja nykyään ei ole mitään ongelmia.

Ihan itse, 5v. Opiaatteja fentanyl /buprenorfin kipuun käyttäneenä.. Kysympähän vaan että. Mix ei “pystyny” lopettamaan?
Hyvimpä nuo loppu kun vaan itse päätti elää ilman…

Lastensuojelu oli raskainta. Juuri noin. Kamala pelko, että lapset viedään vaikka toinen vanhempi on täysin kykenevä hoitamaan lapset.
Meillä kävi noin ja huosta tuli. Nyt ovat kumpikin lapsi käyneet huumeet läpi ilman apua. Onneksi toinen on jo täysi-ikäinen ja täysin kuivilla. Toinen vielä laitoksessa käyttämässä huumeita pahaan oloonsa.
En ikinä olisi pyytänyt apua jos olisin tämän tiennyt.

On se järjetöntä, että leikkausjonot ovat tuollaisia! Mutta tässä on se monen tuutin rahoituksen ongelma: leikkausta odottavan sairauspäivärahat maksaa Kela, ei sairaanhoitopiiri. Ja pidetään vielä opiaateilla odottamassa leikkausta! Onkohan Suomi allekirjoittanut kidutuksen kieltävän sopimuksen?

Selkärankaa?! Hmm… Siinä vaiheessa kun ihminen sairastuu addiktio sairauteen ei selkärangalla ole mitään tekemistä. Silloin pakkomielle vie kuin pässiä narussa. Se on helppoa sanoa että siihen ei tarvita kuin selkärankaa. Se raja on niin hiuksen hieno. Olkoon sitten mummo joka hakee lääkkeensä lääkäriltä tai tyyppi joka hakee pussinsa kadun kulmasta. Töissä käyvä hyvin toimeentuleva tai köyhä. Yleensä “puhtaaksi/raittiiksi” tuleminen vaatii sen että ihminen löytää pohjansa (kukin kokee oman pohjansa) ennen kuin HALU LOPETTAA KÄYTTÄMINEN on niin suuri että pystyy/voi tehdä sairaudelleen jotain. Ensimmäinen asia on myöntää asia itselleen ja hakea apua. Jos pelkää viranomaisia kannattaa mennä vertaistukiryhmiin. Ja muutenkin suosittelen menemään näihin ryhmiin vertaistensa joukkoon. Siellä kaikennäkösiä, olosia, rikkaita, köyhiä, nuoria, vanhoja ja kaikki on samalla viivalla. Siellä kaikilla on halu pysyy puhtaana/raittiina. Siellä saa tukea. Siellä saa puhua ja “sua” kuunnellaan. Ja toistepäin. Jaetaan kokemuksia. On myös avopalavereita mihin voi mennä katsomaan ja kuuntelemaan ennen kuin puhuu asioista mistä ei tiedä. Tämä on minun kokemukseni. Minulla menee hyvin ja niin menee ympärillä olevilla ihmisilläkin. Tsemppiä!

Kolmiolääkereseptit, siis sähköiset sellaiset, näkyy Kannassa aina, vaikka lääkärikäyntien ja reseptien tiedot piilottaisi.

Omakannassa pystyy estämään omien tietojen/reseptien/näytön,(esim. Yksityiset paikat eivät näe kunnallisen lääkärin määräämiä lääkkeitä ja toisinpäin)joten edelleenkin lääkkeiden saaminen useasta paikasta on mahdollista, valitettavasti..
Lääkäreiden velvollisuus olisi kovia kipulääkkeitä määrätessä suunnitella sekä nousu-että laskuohjelma, mutta sitä harvoin tehdään.

Samaa ihmettelen kuin nim.merk. Maarit. Nykyään lääkkeet näkyy kannassa, joten monien lääkereseptien haku alkaa soittamaan hälytyskelloja.
Toki nykyään on trendi se, että ei lääkkeitä tahdo saada ja kovista kivuista pitää vain kärsiä. Leimataan ilman todisteita lääkehakuiseksi tai väärinkäyttäjäksi jne.
Älä sairastu Suomessa, uusi normaali sanonta.
Ja toiseksi, lääkärinkö vika se on ettei ole itsellä selkärankaa?? Se on helppo syyttää muita.

Selkärankaa???

Jos potilas on puolivuotta syönyt vakavaa riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä, pitäisi vieroituksen olla ihan automaatio!

Olen samaa mieltä – Jos terveydenhuolto ohjaa lääkkeiden käyttöön, niin sen pitää myös ohjata siitä pois.

Tässä tarinassa ihmetytti vähän se että miten onnistunut saamaan lääkkeitä eri lääkäreiltä? Onko tämä tapahtunut yli kymmenen vuotta sitten? Kaikki lääkkeet mitä on määrätty näkyy omakannassa. Enää tuollainen huijaaminen ei onnistuisi mutta se onnistui ennen.

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X