Pinja, 27, oli narkomaani: ”Olen niin kiitollinen, että tulin raskaaksi”
Pinja, 27, käytti vuosia alkoholia ja huumeita joka ikinen päivä. Sitten hän sai tilaisuuden muuttaa täysin elämänsä suunnan: hän alkoi odottaa vauvaa.
Kaikki ympärillä muuttui sumeaksi. 19-vuotiasta Pinjaa tärisytti ja huimasi. Sydän pumppasi verta niin nopeasti, että korvissa kohisi. Henki salpautui.
Raskaustestin kaksi viivaa erottuivat selvästi baarin vessan kirkkaassa valossa. Uskottava se oli: hän oli raskaana.
Se oli järkytys, koska hän oli muutakin: alkoholin ja huumeiden sekakäyttäjä.
Tyhmä, laiska ja saamaton
Kerrostalokolmion olohuoneesta kuuluu vauvan hihkaisu. Nykyään 27-vuotias Pinja nappaa nauravaisen kahdeksankuisen Emilian syliinsä. Kello on aamukymmenen, mutta tyttö on vasta herännyt.
Pinja on noussut jo kuudelta ja lähettänyt esikoisensa, ekaluokkalaisen Oliverin, 7, kouluun. Oliverin koulutaival on alkanut hyvin, mistä Pinja on onnellinen. Pinja ei voi sanoa samaa omista kouluvuosistaan. Koulunkäynti oli hänelle hyvin hankalaa, eikä oppi jäänyt päähän.
– Päättelin, että olen tyhmä, laiska ja saamaton, Pinja kertoo ja hyppyyttää Emiliaa sylissään.
Syyksi oppimisvaikeuksiin selvisi keskittymishäiriö vasta Pinjan ollessa 23-vuotias. 14-vuotiaana hänellä diagnosoitiin sen sijaan masennus. Se oli todennäköisesti seurausta Pinjan huonommuudentunteesta.
Samoihin aikoihin Pinja veti ensimmäiset känninsä. Vielä silloin hän ei osannut aavistaa, millaisen otteen päihteet tulisivat hänestä saamaan.
Alkoholi koukutti heti
Se oli ihmeellistä: ahdistus katosi taikaiskusta. Pinjan ensimmäiset alkoholikokeilut 14-vuotiaana avasivat aivan uuden maailman. Ujostelevasta tytöstä kuoriutui itsevarma hauskuuttaja.
Kun Pinja otti ensimmäisen kerran kannabissauhut, hän jäi myös heti koukkuun. Kannabis toi ihanan kevyen olon ja kirkasti ajatuksia. Myös lääkkeitä, kuten unilääkkeitä, kovia kipulääkkeitä ja rauhoittavia, oli aina tarjolla. Pinja nappasi tabletin, ja mieli rauhoittui ja laukkaavat ajatukset hiljenivät. Olo oli ihanan tyyni.
Välitunnilla kaljalle
Mistä rahat seuraavaan annokseen? Ensimmäisten kokeilujen jälkeen aineet eivät olleet ilmaisia. Onneksi äiti maksoi siivoamisesta ja Pinjan isovanhemmat olivat erityisen avokätisiä. Kerran kovassa rahapulassa Pinja tyhjensi kansion, johon äiti oli kerännyt eri maiden euron kolikoita.
16-vuotiaana Pinja joi ja veti aineita monena päivänä viikossa. Koulupäivä jäi usein väliin. Silloin tällöin tarjolla oli myös ekstaasia ja kokaiinia. Suonensisäisiä huumeita, kuten amfetamiinia, Pinja ei piikkikammon takia kokeillut.
Pinjan vanhemmat olivat eronneet, kun Pinja oli kaksi, eikä tyttö ollut sen jälkeen ollut tekemisissä isänsä kanssa. Äitiin Pinjalla oli hyvät välit, mutta silti äiti ei aina tiennyt, missä ja kenen kanssa Pinja pyöri – tai mitä Pinja teki ja näki.
Kovien aineiden käyttäjät saattoivat olla arvaamattomia ja aggressiivisia. Ei ollut harvinaista, että joku uhkasi tappaa puukolla kaikki, myös Pinjan.
Kun Pinjan peruskoulu päättyi yhdeksännen luokan kertaamisen jälkeen 2008, päättötodistuksen keskiarvo oli 5,2. Kaikesta huolimatta hän haki ja pääsi ammattikoulun autoasentajalinjalle.
Ammattikoulukaverit naureskelivat, kun Pinja kävi välitunnilla kaljalla. Opettajat eivät huomanneet, että usein Pinja oli koulussa humalassa. Neljän kuukauden jälkeen Pinja jätti koulun kesken.
Lasi kädessä koko päivän
Paikallisen räkälän, jossa ei ikinä tarkistettu 17-vuotiaan Pinjan ikää, tuttu baarimikko oli vaihtunut. Tiskin takana oli Mika, tummasilmäinen ja -hiuksinen mies, joka oli kuusi vuotta Pinjaa vanhempi. Kaksikko ihastui ja muutti heti yhteen.
Koulun lopettamisesta asti Pinja oli työskennellyt rappusiivoojana. Se oli itsenäistä työtä, eikä kukaan nähnyt, kun Pinja naukkaili pullosta. Yhteenmuuton jälkeen Pinja sai töitä hotellin kerrossiivoojana. Siinä työssä Pinjan onnistui kenenkään huomaamatta varastaa minibaareihin tarkoitettuja pieniä viinapulloja.
Alkoholista, kannabiksesta ja unilääkkeistä oli tullut Pinjalle jokapäiväisiä aineita. Kahden viikon välein palkkapäivänä hän osti aineita 300–400 eurolla, jotta pärjäsi uuteen palkkapäivään.
Tavallisesti Pinjan aamu lähti käyntiin kannabissauhuilla ja neljällä unilääketabletilla. Krapulaa hänellä ei ollut ikinä, mutta pian heräämisen jälkeen ahdistus alkoi nostaa päätään. Ajatukset olivat yhtä sotkua: Kuka olen? Mitä haluan? Olenko edes olemassa?
Kannabis ja lääkkeet veivät pahan olon pois ja rauhoittivat. Ajatuksiin alkoi tulla logiikkaa, ja oli helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tavalliset arkiaskareet, kuten ruoanlaitto ja kaupassakäynti, sujuivat paremmin.
Iltapäivällä Pinja korkkasi valkoviinipullon ja kulki lasi kädessä koko loppupäivän. Viini oli halpaa, se piristi ja toi itsevarmuutta.
Normaaleja, 7,5 desin viinipulloja kului päivän aikana yleensä kolme. Pinjan ilta päättyi baariin, jossa pään sai sekaisin ekstaasilla tai kokaiinilla.
Edes Mika, joka joi itsekin, ei tiennyt, miten paljon Pinja joi. Huumeidenkäytöstä Mika ei tiennyt ollenkaan. Pinja piilotti lääkenappeja leivänpaahtimen murunkerääjään, ompeluvälineiden joukkoon ja tyhjään rasvatuubiin.
Pinja oli 18-vuotias, eikä hän pystynyt olemaan päivääkään selvin päin.
Monta vuotta ilman ehkäisyä
Oli vuoden 2011 maaliskuu. Pinjalla oli vapaapäivä, ja hän pyöri ostarilla kavereidensa kanssa. Mika pääsisi pian töistä. He olivat seurustelleet seitsemän kuukautta.
Pinjan aamu oli alkanut tavalliseen tapaan kannabiksella. Jostain syystä ajatukset kuitenkin harhailivat. Pieni ääni takaraivossa vihjaili, pitäisikö tehdä raskaustesti. Kun Mikan työvuoro loppui, he kävivät apteekissa ostamassa testin.
Tosin Pinja ei uskonut raskauteen hetkeäkään – vaikka hän ei käyttänyt ehkäisyä oikeastaan koskaan. Ei tällä elämäntyylillä voi tulla raskaaksi, Pinja uskoi.
Pinja ja Mika menivät baariin ja tilasivat juomat valmiiksi pöytään. Pinja päätti käydä ensin baarin vessassa pissaamassa tikkuun. Sen jälkeen hän nauttisi drinkin juhliakseen, ettei ole raskaana.
Mitä olen oikein tehnyt?
Mitä jos raskaus on jo pitkällä? Mitä vahinkoa olen tehnyt vauvalle? Mitä jos se on vammainen?
Pinjan ajatukset sinkoilivat hänen tuijottaessaan raskaustestiä. Enhän minä pystyisi huolehtimaan edes terveestä lapsesta, hän ajatteli kauhuissaan ja yritti vetää kunnolla henkeä.
Testin täytyi olla viallinen. Pinja nappasi paketista toisen tikun ja pissasi siihenkin. Testi-ikkunaan ilmestyi heti kaksi viivaa.
Pinja nojasi lavuaariin ja hengitti syvään. Vähitellen ajatukset hänen päässään selkiytyivät. Hän pitäisi lapsen. Ihan sama, mitä Mika sanoisi. Tämä oli tilaisuus kääntää elämän suunta.
”Sä kusetat”, Mika epäili, kun Pinja kertoi uutisen. Pinja kuitenkin näki Mikan silmissä loistavan toivonkipinän. Järkytyksestä huolimatta mies oli innoissaan. Heistä tulisi perhe.
Pinjan drinkki jäi koskemattomana pöytään. Siitä alkoivat Pinjan elämän hirveimmät viikot.
Tunteita ei päässyt pakoon
Jatkuva levottomuus, tärinä, päänsärky ja raastava jano. Kuumeinen, ärtyisä ja oksettava olo. Hiki, joka kihosi iholle tehden sen kylmän nahkeaksi.
Vieroitusoireet alkoivat testin tekemistä seuraavana päivänä. Pinjan edellisaamuna nauttima kannabis jäi viimeiseksi päihteeksi, jonka Pinja päästi elimistöönsä. Sen jälkeen esimerkiksi nukkumisesta oli turha haaveilla. Syöminenkään ei onnistunut. Pinja yritti saada päivittäin alas edes jotain pientä, kuten hedelmän tai muroja.
Hän ilmoitti työpaikalle lopettavansa ja keskittyi selviämään tuskaisista päivistä. Fyysisten oireiden lisäksi oli nimittäin jotain vielä paljon pahempaa: tunteiden kohtaaminen.
Pinja oli teinistä asti tottunut siihen, että jos tuntuu pahalta, olo paranee alkoholilla ja huumeilla. Nyt pää selvänä Pinja oli tulla hulluksi ajatustensa kanssa. Jatkuva ahdistus ja toivottomuus puristivat rintaa. Pinja itki ja raivosi.
Hän tarvitsi apua. Neuvolasta sitä ei uskaltanut pyytää. Pinja oli varma, että vauva vietäisiin pois, jos siellä tiedettäisiin, miten hän oli elänyt. Neuvolan päihdekyselyssäkin hän valehteli.
Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja oli ainoa, jolle Pinja rohkeni avautua. Sairaanhoitaja oli ihanan ymmärtäväinen ja kannustava:
”Tärkeintä on, että lopetit”, hän lohdutti.
Sen jälkeen Pinja kävi itkemässä sairaanhoitajan vastaanotolla joka viikko. Syyllisyys kalvoi, eikä Pinja pystynyt käsittämään, miksi hänelle suotiin jotain näin hyvää. Pinjan pahin pelko oli, että raskaus menisi kesken.
Vieroitusoireet helpottivat muutaman viikon jälkeen. Sen sijaan psyykkiset oireet kestivät kuukausia. Pinjan masennus palasi ja hänelle määrättiin lääkitys.
Hyvin pian Pinja ymmärsi, että hänen olisi pakko katkaista välit kavereihinsa voidakseen aloittaa uuden elämän vauvan kanssa. Pinja lakkasi vastaamasta puhelimeen ja viesteihin, eikä mennyt kauan, kun yhteydenotot lakkasivat.
Sen jälkeen Pinja oli yksin. Hän ei tuntenut muita odottavia äitejä tai ketään, jolla oli lapsia.
Onneksi Mika oli koko ajan Pinjan tukena. Ennen ensimmäistä ultraa Pinja pelkäsi kuollakseen, että vauva olisi vammainen. Vauvalla näytti kuitenkin olevan kaikki hyvin.
Pinjan äiti iloitsi vauvauutisesta. Hän kuljetti tulevia vanhempia Ikeaan pinnasänkyostoksille ja lainasi rahaa hankintoihin.
Itse Pinja tuskin huomasi olevansa raskaana, sillä hänellä ei ollut mitään raskausoireita.
Häpeällinen päihdetausta
Oliver tuli maailmaan joulukuussa 2011 helpon synnytyksen päätteeksi. Hän oli terve vauva.
Kun Pinja sai vauvan rinnalleen, hänet valtasi hämmennys: mitä nyt pitää tehdä? Onnellisuuden tunnetta, jonka Pinja oli odottanut pyyhkivän ylitseen, ei tullutkaan. Pinja oli pettynyt ja hukassa: en osaa olla äiti enkä hoitaa tätä vauvaa.
Kun Pinja pääsi oman kodin rauhaan, kiintymys vauvaa kohtaan alkoi herätä. Alku oli kuitenkin takkuista. Imetys tyssäsi viikon jälkeen, ja Pinja lämmitteli maitopulloja yöt. Parin tunnin yöunien jälkeen piti selviytyä päivistä, jotka olivat pelkkää heijaamista, sillä Oliverilla oli koliikki.
Mika oli töissä, ja Pinja vietti paljon aikaa yksin vauvan kanssa. Hän ei jaksanut ottaa selvää, missä tapaisi muita äitejä. Myös oma tausta hävetti. Pinjan henkireikä oli äiti, joka asui ihan naapurissa. Hänelle Pinja saattoi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja pyytää apua. Äiti kutsui Pinjan ja Mikan usein syömään ja käytti heitä autolla isoilla ruokaostoksilla.
Kun Oliver oli puolitoistavuotias, Pinja laittoi pojan päiväkotiin ja palasi opiskelemaan. Hän sai korotettua peruskoulun päättötodistuksensa keskiarvoa ja pääsi ammattikoulun laboranttilinjalle.
Kun Oliver oli kaksi, Pinja ja Mika erosivat. Pian sen jälkeen Mika katosi perheen elämästä.
Pinja tapasi nykyisen miehensä 2015, ja Emilia syntyi maaliskuussa 2018. Neljä vuotta jatkuneet viikoittaiset keskustelut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa olivat saaneet Pinjan masennuksen väistymään ja itseluottamuksen lisääntymään. Kun hän sai Emilian ensimmäistä kertaa syliinsä, onnentunne pyyhkäisi heti hänen ylitseen.
Muistona arvet viiltelystä
Emilia kitisee ja Pinja nostaa hänet syliinsä. Heijaus ei auta, mutta vauva rauhoittuu rinnalle. Pinjasta on ihanaa, että imetys sujuu, ja hän aikoo jatkaa sitä niin pitkään kuin Emilia haluaa.
– Harmittaa hirveästi, että Oliverin kanssa imetys ei onnistunut. Olin niin epävarma ja pelkäsin kaikkea, että se varmasti vaikutti, Pinja pohtii.
Pinja liittyi jo Emilian odotusaikana netin odotusryhmiin, ja synnytyksen jälkeen hänellä oli äitikaveriverkosto valmiina.
– Ensimmäistä kertaa äidiksi tulemisen jälkeen minulla on monta kaveria, joiden kanssa voin lähteä kahville, Pinja hymyillen.
Uusille kavereilleen Pinja on kertonut avoimesti taustastaan. Muistona hurjista ajoista Pinjalla on partaterällä viiltelystä jääneitä arpia käsivarsissa ja reisissä. Etenkin vasemman reiden sivussa olevat arvet ovat pitkiä ja syviä. Silti Pinja ei häpeile käyttää kesällä lyhyitä sortseja.
Uskooko Pinja, että hän vielä joskus sortuu päihteisiin? Ei, siitä Pinja on varma.
– Luulen, että jäin helposti koukkuun, koska olin niin nuori ja naiivi enkä ymmärtänyt, miten vaarallista esimerkiksi lääkkeiden väärinkäyttö on. Luotin siihen, ettei minulle käy kuinkaan. Enhän uskonut tulevani raskaaksikaan.
Ennen Emilian syntymää Pinja uskaltautui nauttimaan saunasiiderin muutaman kerran. Melko pian hän huomasi, että vuosientakainen ajatuskehä palasi: nyt ahdistaa, olisipa kaljaa. Sittemmin Pinja on pitänyt tiukkaa linjaa. Jouluna hän voi ottaa tilkan glögiä, mutta siihen se jää.
– Pelkään, että menetän kontrollin, jos juon. Kävin Oliverin takia läpi sellaisen vieroitushelvetin, että pystyn mihin tahansa ilman päihteitä.
Pinja on kuullut, että muutama hänen vanhoista kavereistaan on kuollut joko yliannostukseen tai oman käden kautta. Silloin tällöin hän näkee asemalla tutun neljän miehen porukan, joka yleensä riitelee aineista sekavana.
Silloin vanhat muistot ja pelot palaavat. Oman turvallisuutensa puolesta hän ei osaa pelätä, mutta lapset herättävät vahvan suojeluvaiston.
– Nyt kun Oliver aloitti koulun ja liikkuu yksin, pelkään usein, että joku narkomaani hyökkää hänen kimppuunsa. Menen paniikkiin, jos Oliver ei vastaa heti puhelimeen.
Oli lähellä, että Pinja olisi itsekin samassa jamassa kuin hänen pelkäämänsä alkoholistit ja narkomaanit. Sitä vaihtoehtoa ajatellessaan Pinjan silmät kyyneltyvät. Hän silittää hellästi Emilian selkää ja sanoo ääni sortuen:
– Olen niin kiitollinen, että tulin raskaaksi.
Emilian, Oliverin ja Mikan nimet on muutettu.
Jaa oma kokemuksesi