Minun tarinani 01.08.2023

Suomalainen Sara muutti Singaporeen rakkauden perässä ja perusti perheen – Nämä kulttuurierot yllättivät

Singaporen väitetään olevan Kaakkois-Aasian länsimaisin valtio. Siksi Saralle tuli hieman yllätyksenä, miten erilaista siellä onkaan elää – varsinkin raskauden aikana.

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
Haastateltavan kotialbumi

Onpa hieno keli, paikalliset ihastelivat harmaana ja sateisena päivänä. Vaihto-opiskelijavuotensa alussa Sara luuli, että toteamukset olivat sarkasmia.

Sittemmin vuodet Singaporessa ovat osoittaneet Saralle, että sadesään kehujat tarkoittavat sanomaansa. Aurinkoisina päivinä ihmiset suuntaavat mieluummin ostoskeskuksiin tai elokuviin kuin ulkoilemaan.

Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Singapore on pinta-alallisesti vain hieman Tamperetta suurempi kaupunkivaltio. Asukkaita riittää lähes koko Suomen väestön verran.

Päiväntasaajan kosteudessa hellekelien tukaluus hipoo sietokyvyn ylärajoja, mutta varjoon etsiytymistä selittää toinenkin syy.

– Kukaan ei halua ruskettua, sillä paikallisen kauneuskäsityksen mukaan vaalea iho on kaunis, Sara kertoo.

Ehkä juuri Saran vaaleus sai hänen nykyisen miehensä Kaijien pään kääntymään, kun Sara käveli yliopiston kampuksella vaihto-oppilasvuotensa ensimmäisenä päivänä.

Lue myös: Suomalainen Annika lähti au pairiksi Israeliin ja rakastui – nyt hän katsoo uutta kotimaata perheenäidin näkökulmasta

Sukulaiset epäilivät suhteen kestävyyttä

Painetaan pikakelausnappia.

Kaijien tultua Saran juttusille pari alkoi tapailla ja rakastui. Saran vaihto-opiskelijavuoden päätyttyä he elivät jonkin aikaa etäsuhteessa, jolloin Sara viimeisteli kandidaatintutkintonsa lontoolaisessa yliopistossa.

Seurustelun alkuaikoina Kaijie tuli käymään Lontoossa Saran luona.

Reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen, toukokuussa 2019, Sara sai singaporelaisesta investointipankista työpaikan ja muutti Kaijien kanssa yhteen. Opinnot eivät tyssänneet siihen, vaan Sara suoritti vielä mediatutkimuksen maisterintutkinnon etäopiskeluna.

Saran perhe ja lähipiiri suhtautuivat Aasiaan muuttamiseen kannustavasti, mutta jotkut perhetutut ja sukulaiset moittivat, että miehen perässä ei kannattaisi lähteä niin kauas. Kaikista eniten Saraa huvitti eihän teillä ole edes yhteistä kieltä -kommentti.

– Mieheni on singaporenkiinalainen ja puhuu englantia äidinkielenään. Oma kielitaitoni puolestaan vankistui opiskeluaikoina.

Englanti on yksi Singaporen virallisista kielistä, joten siltäkään osin muutto ulkomaille ei ollut ongelma. Vastoin muitakin sukulaisten varoituksia parisuhde kukoisti. Sarasta tuli rouva Reinikainen-Ho vuonna 2020, ja esikoistytär Eliana syntyi kahta vuotta myöhemmin.

Niihin aikoihin kulttuurierojen suuruus alkoi näkyä paremmin kuin koskaan.

Kaijie määrättiin kotiin kesken synnytyksen

Liian kylmä kohtu, akupunktiohoitaja tulkitsi Saran ranteesta. Sitten hän työnsi neuloja Saran alavatsan iholle, jotta lämmintä energiaa virtaisi kohtuun ja olosuhteista tulisi otollisemmat raskaudelle.

Sara ja Kaijie olivat yrittäneet raskautta kahdeksan kuukautta. Kiinalaiseen lääketieteeseen perustuva hedelmällisyysakupunktio sisältyi heidän terveysvakuutukseensa, joten he päättivät kokeilla, olisiko siitä apua. Kolmannen hoitokerran jälkeen Sara tuli raskaaksi.

Pian selvisi, että Singaporen julkisen terveydenhuollon edut eivät ulottuneet Saraan, joka ei ole maan kansalainen. Siispä pariskunta päätti hakeutua yksityiselle lääkärille raskauden seurantaan.

– Tykkäsin siitä, että hoito oli niin personoitua. Mutta kyllä siitä joutui maksamaankin, sillä raskauden ja synnytyksen loppusummaksi tuli lopulta 25 000 Singaporen dollaria eli noin 17 000 euroa. Onneksi vakuutukset kattoivat siitä osan.

Saraa ei enää jännittänyt synnyttää vieraassa maassa, jahka hän tottui ajatukseen siitä. Jännityksen hetkiä tosin koettiin, kun synnytyksen käynnistyttyä sairaalan rutiinitestauksessa selvisi, että Kaijie oli saanut koronavirustartunnan.

Tytär Eliana syntyi singaporelaisessa yksityissairaalassa syksyllä 2022.

Oireeton mies passitettiin kotiin, ja Sara jäi sairaalasänkyyn yksin itkemään. Sara kertoo uhonneensa henkilökunnalle, että menee kotiin synnyttämään, jos Kaijie ei saa tulla sairaalaan. Lopulta lääkäriltä heltisi lupa Kaijien läsnäololle, ja pariskunta eristettiin koronahuoneeseen.

Synnytys kesti 18 tuntia, mutta sujui hyvin. Sara kertoo iloinneensa siitä, että paikallisista tavoista poiketen lääkäri antoi synnytyksen tapahtua alateitse, vaikka koitos venyi pitkäksi.

– Ilmeisesti moni muu singaporelaislääkäri olisi 12 tunnin täytyttyä sanonut, että nyt ei etene riittävän nopeasti, ja määrännyt sektion.

Singaporessa kannustetaan naimisiin

Ennen vaihto-oppilasvuottaan Sara ei tiennyt Singaporesta juuri mitään. Kaupunkivaltio oli mennyt Saran ajatuksissa sekaisin Hongkongin kanssa, ja vasta googlettamalla hänelle selvisi, missä kohde tarkalleen ottaen sijaitsi ja millainen ilmasto siellä olisi vastassa.

Sara kertoo törmänneensä mainintaan, että Singapore olisi Kaakkois-Aasian eurooppalaishenkisin ja länsimaisin valtio.

– Se on varmasti ihan totta. Ehkä siksi tulikin yllätyksenä, kuinka erilaista on elää maassa, joka ei ole rakentunut kristillisen kulttuurin ja länsimaisen ajattelun nojaan.

Esimerkkeinä Sara nostaa esiin länsimaisesta vuodenkierrosta poikkeavat juhla- ja vapaapäivät sekä kohteliaisuuskulttuurin, joka yltää suorastaan äärimmäisyyksiin suomalaisen näkökulmasta. Sara kertoo, että etenkin iäkkäiden ihmisten sekä omien vanhempien kunnioitus on valtaisaa.

– Monet paikalliset tuttuni ovat kertoneet olevan ihan tavallista, että vanhemmat päättävät, mitä alaa lapsi alkaa opiskella. Vanhemmilla on sananvaltaa myös puolison valinnassa.

Singaporessa hakeudutaan ulos mieluummin pilvisellä säällä kuin paisteessa.

Perinteiset perhearvot ovat vallassa. Saran mukaan harvat pariskunnat elävät avoliitossa, vaan nuoret aikuiset asuvat yleensä vanhempiensa kotona naimisiinmenoon asti.

– Jopa valtio kannustaa avioitumaan siten, että valtion omistamia asuntoja ei voi ostaa, ellei ole naimisissa.

Noin vuosi häittensä jälkeen Kaijie ja Sara ostivatkin noin 100-neliöisen asunnon valtion omistamasta kerrostalosta. Perheessä on kaksi kissaa, joten he katsoivat parhaaksi valita kodin, joka sijaitsee toisessa kerroksessa. Sitä ennen heillä oli vuokra-asunto pilvenpiirtäjän 36. kerroksessa.

Erikoiset uskomukset ihmetyttävät

Sara on asunut Singaporessa yhtäjaksoisesti yli neljä vuotta, ja silti uusia kulttuurieroja tulee toisinaan esiin. Varsinkin raskaana ollessaan Sara kohtasi käytäntöjä, joita Suomessa ei noudateta.

Kun Saran raskaus oli edennyt viidennelle kuulle, eräs Kaijien opiskelutoveri menehtyi onnettomuudessa. Sara oli ilman muuta lähdössä hautajaisiin, kunnes Kaijie kertoi hänelle, ettei se käynyt päinsä.

– Näkyvä raskauteni olisi ollut loukkaus vainajan vanhempia kohtaan. Mieheni kertoi, että läsnäoloni voitaisiin tulkita niin, että yrittäisin varastaa kuolleen henkilön sielun, joka siirtyisi meidän lapseemme.

Niinpä Sara jäi suosiolla kotiin. Sielläkään kaiken toiminnan ei katsottu olevan sopivaa: appivanhempien mielestä uuden asunnon remontointi oli vaarallista kohdussa olevalle lapselle. Jos raskausvatsan lähellä hajotettaisiin jotain, kuten porattaisiin seinään reikä, voisi se uskomuksen mukaan rikkoa jotain myös lapsessa.

Raskausaikana Sara törmäsi monenlaisiin uskomuksiin.

Lisäksi Sara sai raskausajan ruokavalioon liittyviä neuvoja, jotka eivät perustuneet tiettyjen ruoka-aineiden haitallisuuteen vaan energia-ajatteluun. Sen mukaan Sara ei olisi saanut nauttia mitään kylmää, ei edes kylmää vettä.

Sara kuitenkin kertoo, että vanhemmuudessa hänellä ja Kaijiella on samanlainen ajatusmaailma. Hän kuvailee perheen kasvatustyyliä ”lempeän pohjoismaiseksi”, mikä on hänen mukaansa Singaporessa poikkeuksellista.

– Aivan pieniä lapsia kyllä paapotaan ja ihaillaan, mutta isompiin voidaan kohdistaa aika kovaakin kuria ja jopa fyysistä kuritusta. Se ei ole meidän arvomaailmamme mukaista.

Lempeällä kasvatuksella Sara ja Kaijie pyrkivät pehmentämään tulevaisuudessa myös vaativaa koulumaailmaa, jossa oppilaiden odotetaan yltävän huipputuloksiin. Kilpailu parhaista jatko-opiskelupaikoista alkaa jo varhaisilla luokka-asteilla.

Eliana-tyttären onneksi hänen vanhempansa eivät ole kiinnostuneita oravanpyörän lietsomisesta.

”Haluamme olla perhe arkisinkin”

Tällä hetkellä Sara on kotona lapsen kanssa, mutta suunnittelee töihin paluuta tyttären täytettyä kolme vuotta. Kaijie työskentelee teknologiafirmassa, joka sallii sataprosenttisen etätyöskentelyn.

Jokapäiväinen yhteinen lounas on perheen rakas rutiini, josta he ottavat kaiken irti. Koska ulkona syöminen on Singaporessa edullista, he suuntaavat usein koko joukolla läheiselle katetulle ruokatorille, jonka tarjonnasta riittää valittavaa.

– Haluamme olla perhe arkisinkin, emmekä viettää päiviä toimistolla ja tavata vain illalla. Toiveissamme olisi, että saisimme viettää perheenä pidempiä aikoja myös Suomessa ja muualla Euroopassa etätyöskennellen, mikä voisi olla mahdollista ennen Elianan koulun aloittamista.

Sara ja Kaijie pyrkivät kasvattamaan lapsensa lempeästi ja kansainvälisesti.

Muutenkin Sara toivoo, että tytär osittain kasvaisi suomalaiseen kulttuuriin. Kaijie puhuu hänelle mandariinikiinaa ja Sara suomea, sillä vanhemmat uskovat, että englannin kielen lapsi oppii ympäristöstä ja koulusta.

Toistaiseksi Singapore ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta. Perhe kuitenkin haaveilee siitä, että laki muuttuisi siihen mennessä, kun Eliana täysi-ikäistyy ja on tehtävä lopullinen valinta kansalaisuuksien välillä.

Silloin kahden kulttuurin lapsi voisi olla paperillakin sitä, mitä on.

Saran ja hänen perheensä kuulumisia Singaporesta voi seurata Muu maa mandariini -blogista.

Lue myös: Suomalainen Sabine kasvattaa kolmea lastaan Etelä-Afrikassa – Tällaista perheen arki on maailman eriarvoisimmassa maassa

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X