Teiniäidin tarina: ”Ihmiset olettivat, että raskaus oli vahinko – ei se ollut”
Cecilia Brandtin, 17, mielestä ei ole väärää ikää tulla äidiksi. Hän sai ensimmäisen lapsensa 15-vuotiaana.
Cecilia Brandt oli 15 ja raskaana. Hänen oli helpompi valehdella kuin sanoa totuus vanhemmilleen.
– Kerroin äidilleni, että raskaus oli vahinko, Cecilia kertoo.
Totuus selvisi, kun äiti auttoi Ceciliaa pakkaamaan. Hän oli muuttamassa yhteen poikaystävänsä Rikun kanssa. Silloin äiti löysi tyttärensä huoneesta ovulaatiotestejä.
Cecilialle on ollut jollakin tavalla aina selvää, että hän haluaa lapsen nuorena. Sitten hän tapasi Rikun, jonka kanssa hänellä oli hyvä ja turvallinen olla. Rikulla ei myöskään ollut mitään vauvaa vastaan. Palaset loksahtivat kohdalleen.
– Tapasin sen ensimmäisen aidon rakkauden. Kysyin Rikulta, haluatko lapsia. Meille oli selvää, että meistä tulee vanhempia heti, kun se on mahdollista.
Neljän kuukauden seurustelun jälkeen Cecilia ja Riku alkoivat yrittää vauvaa. Parin kuukauden kuluttua raskaustesti näytti positiivista. Cecilia päätti kertoa raskaudestaan vanhemmilleen vähän ennen rippijuhlia. Hän otti tuekseen siskonsa, joka jo tiesi asiasta.
– Vanhempani ottivat tiedon raskaudesta hyvin vastaan. Äitini sanoi, että hän voi auttaa, mutta hän ei ryhdy lapseni kasvattajaksi.
Cecilian äiti oli saattanut jo arvella jotakin etukäteen. Kun yläasteella oli työelämään tutustumiseen liittyviä harjoitteluja, Cecilia suoritti ne päiväkodissa.
Suvussa on ollut muitakin nuoria äitejä. Cecilian äiti oli 19-vuotias saadessaan esikoisena, ja hänen äitinsä, Cecilian isoäiti, oli 17-vuotias tulleessaan äidiksi.
Katseet kertoivat, mitä muut ajattelivat
Kukaan ei tullut kommentoimaan Cecilian raskautta suoraan, mutta katseet kertoivat sitäkin enemmän. Häneen ja Rikuun luotiin sääliviä vilkaisuja niin neuvolan käytävällä kuin kaupungillakin. Koska Cecilia oli vasta 15-vuotias, kaikki olettivat automaattisesti, että raskaus oli vahinko.
– Törmään jatkuvasti oletukseen, että tässä iässä vauva ei voi olla toivottu. Raskauden aikana lääkärit ja hoitajat asennoituivat koko ajan niin. Sitten kun kerroin, että lapsi on suunniteltu juttu, minua katsottiin kuin idioottia, Cecilia kertoo.
Raskaus sujui aluksi hyvin, mutta 15. raskausviikolla Cecilialle alkoi tulla supistuksia. Raskausviikolla 26 hän joutui sairaalaan vuodelepoon. Välillä tilanne oli parempi, ja Cecilia pääsi käymään kotona, mutta sitten hän palasi taas sairaalaan.
Sairaalassa Cecilia päätti perustaa blogin, koska hänellä ei ollut muutakaan tekemistä. Blogi sai nimekseen Kun kaksi muuttuu kolmeksi.
Kun raskaus oli edennyt yli 30. viikon, Cecilia uskalsi jo huokaista helpotuksesta; vauva selviäisi hyvin todennäköisesti.
Vauvan ensmmäiset hetket menivät sumussa
Odotettu esikoinen syntyi 15. helmikuuta 2016, lopulta yliaikaisena. Cecilialla oli takana jo 41 raskausviikkoa. Vauva painoi 4212 grammaa, ja pituutta hänellä oli 55 senttiä.
Cecilialla oli jo raskauden alussa ollut aavistus, että vauva olisi poika. Se piti paikkansa.
– Synnytys meni paljon helpommin kuin olin kuvitellut. Olin kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita.
Synnytykseen liittyi kuitenkin myös dramatiikkaa, sillä istukan irtoamisen jälkeen Cecilian kohtu alkoi vuotaa. Hän menetti kaksi litraa verta ja hänen vointinsa romahti.
– Olin niin heikossa kunnossa, ettei minulle jäänyt muistikuvaa siitä, miltä tuntui saada vauva rinnalle tai miltä hän näytti muutaman minuutin ikäisenä. Emme saaneet perheenä sellaista kaunista hetkeä, joka aina esimerkiksi elokuvissa on synnytyksen jälkeen, Cecilia pahoittelee.
Äiti teki lastensuojeluilmoituksen
Koska Cecilia oli raskaaksi tullessaan alaikäinen, neuvola kehotti hänen äitiään tekemään lastensuojeluilmoituksen. Tämän myötä Cecilia ja Riku sekä heidän vanhempansa pääsivät käymään sosiaalitoimistossa tapaamisissa, joissa pohdittiin, millaista tukea tulevat vanhemmat tarvitsivat.
Tapaamisten ansiosta Cecilian ja Rikun luona on käynyt perhetyöntekijöitä auttamassa ja keskustelemassa jo ennen Noan syntymää ja myös syntymän jälkeen. Käynnit päättyivät tänä keväänä.
– Minusta oli ihanaa, että meillä kävi joku ulkopuolinen muutaman kerran viikossa. Hänelle pystyin purkamaan mieltäni, Cecilia sanoo.
Vanhempi, joka on itse vielä lapsi
Cecilia on äiti, jolla on vastuu lapsesta. Mutta hän on myös lapsi, joka tarvitsee omaa äitiään muun muassa raha-asioiden hoitoon. Kun Cecilia ja Riku hankkivat yhteisen kodin, Cecilia ei voinut allekirjoittaa vuokrasopimusta, koska hän oli alaikäinen. Sopimuspaperissa on hänen äitinsä allekirjoitus.
– Äitini joutuu kirjoittamaan aika paljon lappusia minun puolestani, Cecilia naurahtaa.
Lapsen syntymän myötä Cecilia joutui kasvamaan aikuiseksi pikavauhtia.
– Elämäni olisi hyvin erilaista ilman Noaa. Nyt en ole enää lapsi, josta kannetaan vastuuta, vaan kannan itse vastuuta lapsesta. Itsenäistyin nopeasti. Ilman lasta asuisin varmaan vieläkin kotona, Cecilia pohtii.
Kun Cecilia muutti omaan kotiin, hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa. Perhe hankki kissan.
Ninni-kissa on oma persoonansa ja suhtautuu vieraisiin varauksella. Se saattaa napata jopa kädestä kiinni, koska se haluaa suojella omiaan – kuten omistajansakin. Ceciliakin joutuu välillä puolustautumaan, koska hänen kykynsä nuorena äitinä kyseenalaistetaan.
Esimerkiksi, kun Cecilia oli joululahjaostoksilla, häntä vastaan tuli keski-ikäinen pariskunta. Nainen kuiskasi miehelleen, niin että Ceciliakin kuuli: 15 vuotta ja raskaana!
– Muistan vieläkin sen vähättelevän sävyn.
Nuorikin voi pärjätä äitinä
Cecilia haluaa murtaa ennakkokäsityksiä siitä, että teiniäitiys olisi hävettävää ja säälittävää.
– Minulle teiniäitiys on ainutlaatuinen lahja, hän sanoo.
Cecilialla on vahva tarve näyttää, että hän pärjää nuorena äitinä. Äitiys on hänen oma valintansa, joten hän myös haluaa selviytyä hyvin lapsen kanssa.
– Tiedän teiniäitejä, jotka ovat joutuneet antamaan lapsensa pois. Minä en voisi milloinkaan luopua Noasta.
Cecilia on joutunut yhden kerran soittamaan Rikun äidille ja pyytämään apua. Silloin Noa huusi monta tuntia putkeen.
– Kun anoppi saapui paikalle, itkukin oli loppunut, Cecilia muistelee.
Itsetunto parani perheen myötä
Jos Cecilia haluaa hetken aikaa nauttia vapaudesta ja unohtaa vastuun, hän vie Noan hoitoon joko omalle tai Rikun äidille.
Äitiys ja oman perhe-elämän pyörittäminen ovat tuoneet Cecilialle uutta itsevarmuutta. Hän pärjää niin äitinä kuin puolisonakin. Cecilialla ollut paniikkihäiriökin on helpottanut, kun hänen itsetuntonsa on parantunut.
– Aiemmin en voinut kuvitellakaan, että voisin mennä yksin kauppaan tai ylipäätään julkiselle paikalle. Riku on tukenut ja kannustanut minua todella paljon. Huomaan, että parhaiten kykenen suoriutumaan hankalista asioita, kun minulla on Noa mukana. Nyt olen ylpeä itsestäni ja siitä, mitä olen pystynyt tekemään, Cecilia kertoo.
Opiskelu ei onnistunut kovan ikävän vuoksi
Cecilia suoritti peruskoulun loppuun vauvan hoidon ohessa ja pystyi jopa nostamaan arvosanojaan.
– Kävin Steiner-koulua, jossa oli helppo järjestää opiskelu niin, että tentin kotoa käsin, hän sanoo.
Cecilia haki ja pääsi opiskelemaan lähihoitajaksi, ja Noalle löytyi paikka päiväkodista. Muutaman päivän kuluttua Cecilian oli kuitenkin pakko lopettaa opinnot, sillä päivät erossa puolivuotiaasta vauvasta olivat hänelle liikaa.
– Noa oli liian pieni jäämään hoitoon. En kestänyt sitä, että näen lastani vasta iltapäivällä.
Cecila päätti lykätä opintojen aloittamista vuodella.
– Vanhempani kysyivät minulta, olenko varma päätöksestäni. He epäilivät, että opinnot jäävät minulta kokonaan kesken. En ole katunut päätöstäni, opintoni eivät ole vuodesta kiinni. Mutta aion varmasti aloittaa koulun uudestaan ensi syksynä, Cecilia sanoo.
Äitiys toi mukanaan yksinäisyyden
Rivitalojen ympäröimä piha on hiljainen. Kukaan muu kuin Cecilia ei näytä olevan kotona perjantaina puolen päivään aikaan.
Noan syntymän jälkeen Cecilia koki olonsa yksinäiseksi. Kaverit olivat kadonneet teiniäidin ympäriltä. Cecilian arki oli täysin erilaista kuin muiden hänen ikäistensä tyttöjen.
Muut, samanikäiset nuoret käyvät koulua ja bilettävät, Cecilia hoitaa Noaa ja tekee kotitöitä. Toiset äidit lähialueella taas ovat Ceciliaa vähintään kymmenen vuotta vanhempia.
– Yksinäisyys aiheutti minulle kovan ja karun pudotuksen arkeen. Kun on vasta 17 vuotta, mutta kuitenkin yksivuotiaan pojan äiti, ei ole pahemmin omanikäistä seuraa.
Riku opiskelee ammattikoulussa yhdistelmäajoneuvokuljettajaksi, joten hänkin on päivisin poissa. Noa nukkuu neljän tunnin päiväunet ulkona pihalla. Silloin Cecilia kirjoittaa blogia ja tekee kotitöitä. Cecilia laittaa ruoan kello neljäksi, kun Riku tulee koulusta kotiin.
– Syömme iltapäivällä yhdessä, siitä on tullut meille rituaali, Cecilia sanoo.
Mopoautolla kauppaan
Cecilian blogissa on eniten herättänyt keskustelua postaus, jossa hän kertoi, että Noa syö kaupan valmisruokia.
– Kommenteissa minulta kysyttiin, mitä minä sitten teen, kun en valmista edes lapseni ruokaa itse. Mutta annan kielteisten kommentien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Aamupäivät Cecilia ja Noa viettävät usein lukemalla, sillä Noa pitää paljon kirjoista. Hänen suosikkejaan ovat Nalle Puh ja autokirjat. Iltaisin Cecilia ja Riku touhuavat yhdessä Noan kanssa.
Jos Noa on isovanhemmillaan hoidossa, Cecilia ja Riku käyvät usein kaupassa. Mopoautoon ei voi asentaa lasten turvaistuinta, joten kauppareissut hoidetaan silloin, kun Noa ei ole kotona.
Ei ole oikeaa ikää tulla äidiksi
Se tavallinen kuvio menisi näin: ensin koulutus, vakituiset työpaikat, turvattu talous ja vasta sitten on lasten aika. Cecilia on tehnyt kaiken päinvastaisesti. Hän ei ole juurikaan miettinyt raha-asioita. Riku saa opintotukea ja Cecilia kodinhoidontukea ja lapsilisää. He saavat myös asumistukea ja elatusapua vanhemmiltaan.
– Luotan siihen, että me pärjäämme tavalla tai toisella. Jos rahaa olisi enemmän, hemmottelisin Noaa. Nyt en voi hankkia kaikkea sitä, mitä haluaisin pojalle.
Cecilian mielestä muut ihmiset eivät voi määritellä oikeaa ikää tai elämäntilannetta lapsen saamiselle.
– Miten voisi määrittää oikean iän tehdä lapsen? Kun on töitä ja varallisuutta? Elämänkokemusta ja pitkä parisuhde? Uskon, ettei ole väärää ikää tehdä lasta. Kukaan muu kuin minä itse ei voi tietää, miten kypsä olin henkisesti äidiksi.
Cecilian mielestä nuoresta iästä on hyötyä lapsen hoidossa.
– Jaksan paremmin olla vauvan kanssa. Uskon, että Noakin osaa myöhemmin arvostaa sitä, että hänellä on nuoret vanhemmat, jotka voivat olla hänen kanssaan pitkään.
Kun Noa on 18-vuotias, Cecilia on 33-vuotias. Siinä vaiheessa kun muut naiset vasta hankkivat lapsia, Cecilia on kasvattanut oman poikansa aikuiseksi.
Juttu julkaistiin alun perin Kaksplussassa 5/17.
Kommentit (5)
Musta silloin kun on ite siihen valmis? liian nuori ei tunne vastuuta vielä täysin, mikä lienee fakta. Jos on tarpeeks kypsä. Ite vihaan vastuuta, se stressi ja kaikki.
Musta sillon kun on ite valmis, viisain on jättää myöhempään, virhe enemmän nuorena tehdä kun ei oo vastuuntuntoo siis sen tajua vielä, ite vihaan vastuuta, se stressi ja kaikki.
ei ole oikeaa aikaa tehdä lapsi, ei ehkä, mutta mielestäni oikea aika tehdä lapsi on silloin kun sen pystyy itse elättämään ja itsensä myös. Ei silloin kun tarvitsee vielä elatusapua vanhemmiltaan.
Tylsää, että julkaisette tämän jutun netissä juuri, kun Cecilia on blogissaan ilmoittanut eronneensa lapsen isästä.
Olemme tietenkin keskustelleen Cecilian kanssa asiasta ennen jutun julkaisua ja hän sanoi, että jutun voi hänen puolestaan julkaista oikein hyvin, sillä heidän tilannteensakaan ei ole niin kriittinen kuin se oli blogin postauksen aikoihin. Jutulla on siis Cecilian siunaus.
terveisin, Liina Putkonen Kaksplussasta