Urheilu-uran päätyttyä Miro havahtui siihen, että voi huonosti – sitten hän teki täyskäännöksen, ja alkoi puhua tunteistaan eri tavalla kuin koskaan
Nuoruuden urheilu-uran päättymisen jälkeen Miro ja Nosh voivat huonosti. He havahtuivat siihen, ettei ollut paikkaa, missä nuoret miehet voisivat puhua asioistaan ja tunteistaan omalla tyylillään. Nyt he käsittelevät podcastissaan avoimesti tunteita peloista rakkauteen, ja haluavat auttaa siinä myös muita miehiä.
– Kulunut vuosi on ollut yksi elämäni karmeimpia, sanoo Miro Olsoni.
Miron kumppanilla on perhettä Venäjällä, äiti ja veli. Kumppanin isovanhemmat elävät sodan keskellä Ukrainassa.
– Se psykologinen asetelma, että siskot ja veljet tappavat toisiaan, on tullut tosi lähelle. En ole koskaan elämässäni ollut vastaavassa tilanteessa. Aluksi en oikein osannut suhtautua tähän, Miro kertoo.
Sodan alku oli Miron ja hänen kumppaninsa elämässä shokkiaikaa. Sitten iski toivottomuus, epävarmuus tulevaisuudesta.
– Vähitellen tähän on turtunut. Olen yrittänyt keskittyä olemaan hyvä kumppani.
Sotatilanne on herättänyt Mirossa myös kiitollisuutta pienistä asioista, jotka ovat Suomessa ja omassa elämässä hyvin.
Ja kiitollisuutta siitä, että hänen psyykkinen venymiskykynsä on vahvistunut.
– Jos tämä olisi tapahtunut pari vuotta aiemmin, en olisi pystynyt olemaan tässä parisuhteessa. Omat traumat olisivat olleet niin vahvoja, että olisin juossut tilannetta karkuun.
Lue myös: Perheenisä lopetti tissuttelun – ”Vanhemmuus oli tekosyy palkita itsensä ”palauttavalla” pöhnällä”
Miro, 30, on yksi suositun Jäbät ja tunteet -podcastin perustajista.
”Olisi upeaa, jos vielä joskus pystyn puhumaan ääneen masennuksestani”, hän ajatteli viitisen vuotta sitten. Hän ei kuitenkaan jaksanut uskoa, että koskaan pystyisi. Nyt hän puhuu työkseen tunteista podcastissa, jonka tavoitteena on vahvistaa miesten välistä tunnekeskustelua.
Jäbät ja tunteet -podcastin perustivat entiset ammattiurheilijat Nosh A Lody ja Nasim Selmani yhdessä Miro Olsonin kanssa vuonna 2021. Miehiä yhdisti kokemus urheilu-uran jättämisestä ja epämääräiset tunteet, joille ei löytynyt nimiä.
– Kun olimme nuorempia, ei ollut terveellisiä miehen malleja, Miro sanoo.
– Elimme syvällä urheilun macho-kulttuurissa. Urheilu oli elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta isoin tapa käsitellä, purkaa ja ilmaista tunteita. Kanavoin ja ilmaisin itseäni futiksen kautta.
Nosh A Lody pelasi 27-vuotiaaksi saakka ammatikseen jalkapalloa. Nykyisin hän pienen pojan isä ja työskentelee levy-yhtiössä.
– Jalkapallossa kaikki tunteet ovat sallittuja, myös raivoaminen ja turhautuminen, hän toteaa.
Vaikeudet tunteiden käsittelyssä tulivat esiin siinä vaiheessa, kun Nosh lopetti ammattijalkapalloilijan uran. Urheilumaailman ulkopuolella ei voi turhautua ja raivota samalla tavalla kuin pukukopissa.
– Identiteettini oli muotoutunut urheilu-uran ympärille. Kun se maailma jäi pois, aloin miettiä, kuka minä olen ja miltä asiat minusta tuntuvat. Tajusin, ettei minua ole nimiä tunteilleni eikä työkaluja niiden käsittelyyn.
Jäbät ja tunteet -podcast on voittanut useamman alan palkinnon. Viime vuonna se pokkasi Creator Awardsissa vuoden ohjelman ja formaatin palkinnon. Ohjelma sai myös Parisuhdekeskus Katajan Vuoden parisuhdeteko -palkinnon.
– Olemme halunneet luoda väylän, jossa tuomme omat arkipäivän keskustelut julkiseksi ja normalisoimme tunnekeskustelua, Miro sanoo.
– Nuoret miehet voivat aika huonosti. Netti on täynnä sisältöä, joka on haitallista psyykkisesti huonovointiselle nuorelle. Haluamme laajentaa mieskuvaa ja osoittaa, että äijä voi olla monella eri tavalla.
Nosh näkee, että nuorten miesten pahoinvointi johtuu paljolti kulttuuristamme, hyvän yhteisöllisyyden puutostilasta. Kun kulttuuri ei tarjoa riittävästi hyvää, puoleensa vetävää yhteisöllisyyttä ja paikkoja puhumiselle, nuoret miehet pakenevat toksisiin yhteisöihin.
– Yksi tavoitteistamme on luoda uutta Suomea, Nosh sanoo.
Huonovointisuudesta ja paineista tuli normaalia
Nuorempana Miro kuritti itseään suorituspaineilla ja kovetti itseään.
– 25-vuotiaaksi saakka en tiedostanut, miten huonosti voin. Huonovointisuudesta oli tullut normaalia.
Lopulta hän tunnisti ainoastaan tunteiden korkeimmat huiput ja alhaisimmat laskut.
– Pysähdyin ajatukseen, että haluan elää enemmän oman näköistä, täyttä elämää. Pysähtyminen, tunteiden hyväksyminen ja itsetutkiskelu auttoivat pääsemään alkuun ja syvemmälle. On helpottanut elämää, että asioita pääsee jakamaan muille.
Paineet, pelot, puhumattomuus, liikkumattomuus ja sosiaalinen media, Miro ja Nosh listaavat syitä nuorten miesten ahdistukseen.
– Vastavoimaksi tarvitaan yhteisöllisyyttä, rohkaisua ja aitoa keskustelua, Nosh summaa.
Yksi Jäbät ja tunteet -podcastin ydinviesteistä on, että haavoittuvuus ja tunteista puhuminen on vahvuutta.
– Haluamme viedä eteenpäin tämän asian kollektiivista ymmärtämistä, Miro sanoo.
Tunnemedian rakentaminen miehille ei ole helppo projekti. Negatiivistakin palautetta on tullut, mutta siitä on syntynyt hyviä keskusteluja. Miesten väliselle keskustelulle tunteista on suuri tarve ja tilaus, mutta tunteiden käsittely ja kosketuspinnan luominen sosiaalisen median välityksellä on haaste.
– Jotain on selvästi muuttumassa. Todella monet miehet ovat ilmoittaneet haluavansa tulla meidän vieraaksemme, Miro kertoo.
Isyys on rakkauden rooli
Nosh on perustajakolmikosta ainoa, jolla on oma lapsi. Hänen poikansa täyttää kolme vuotta.
Oman isänsä Nosh menetti 13-vuotiaana. Ehkä juuri siksi on aina halunnut isäksi.
– Ehkä haluan oman isyyteni kautta vaikuttaa asiaan, jonka olen menettänyt.
– Silti isäksi tulo tuntui helvetin pelottavalta. Isyyden myötä pitää ottaa enemmän vastuuta omasta itsestä sekä toisesta ihmisestä.
Isyys on rakkauden rooli, Nosh painottaa.
– Se on rakkautta, lämpöä ja vastuuta. Se on mahdollisuus vaikuttaa omaan itseen ja maailmaan. Olen löytänyt isyyden kautta rakkaudesta uuden levelin. Parasta isyydessä ovat hetket, kun vaan katsomme lapseni kanssa toisiamme ja hymyilemme. Silloin millään muulla ei ole mitään väliä, hän sanoo.
– Rakastan isänä olemisesta. Olen siitä tosi kiitollinen. Isyys on rooleistani rakkain. Mutta ei se ole tärkein. Tärkeintä on olla minä.
Nosh ei tiedä, muuttiko isäksi tulo hänen identiteettiään, mutta se vahvisti sitä. Odotusaikana ja edelleenkin hän miettii usein omaa isäänsä.
– Monesti huomaan miettiväni, mitä isäni sanoisi tässä tilanteessa. Ajattelen enimmäkseen isään liittyviä hyviä asioita, mutta myös negatiivisia.
Miro kertoo ymmärtäneensä podcast-porukassa, ettei oma isä ole itsestäänselvyys. Monet ovat menettäneet yhteyden isäänsä syystä tai toisesta.
– Olen pienestä saakka ollut läheinen isäni kanssa ja isä on aina ollut harrastuksissani mukana. Koin, että on faijan vastuu pitää meidän välinen suhde läheisenä. Viime aikoina olen tajunnut, että se on myös minun tehtäväni ottaa askelia faijaa kohti. Välimme ovat lähentyneet uudella tavalla parin viime vuoden aikana, hän sanoo.
– Isien voi olla tosi vaikea lähestyä lapsiaan. Koen, että on meidän sukupolven tehtävä osoittaa rakkautta isiämme kohtaan. Vanhemmalle sukupolvelle se on yleensä aina vaikeampaa kuin meille.
Ehkä sittenkin isäksi?
Mirolle isyys merkitsee lämpöä, turvaa ja ymmärrystä.
– Se on tosi tärkeä rooli. Isillä on suuri vaikutus kaikkeen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Viime vuonna tuli ekan kerran sellainen olo, että haluaisin itse isäksi joku päivä. Olen ollut tosi epävarma, haluanko lapsia – ja jopa sillä kannalla, että en halua.
Noshille isyys on yhdistelmä turvallisuutta, rehellisyyttä, kärsivällisyyttä ja leikkisyyttä.
– Rehellisyys tarkoittaa minulle myös sitä, että on ok olla isänä keskeneräinen. Se, että isyys pelottaa, on hyvä tunne. Se on merkki siitä, että välität. Ole siinä pelossa.
– Minulle haastavimpia ovat ne hetket, kun en ole itse parhaimmillani ja käyn läpi jotain myllerrystä. Sitä on vaikea sanoittaa lapselle. Yleensä sanon hänelle, että olen huonolla päällä. Yritän olla myös rehellinen kehonkielessäni. Pyrin kehollisesti näyttämään rehellisesti, mitä tunnen.
Kuten monet nykyisät, Nosh ottaa rakennusaineita isyyteen kaikkialta. Esimerkiksi vanha valmentaja on ollut merkittävä esikuva isän roolin rakentamisessa.
– Ja onhan minulla kolmentoista vuoden kokemus oman isäni kanssa elämisestä. Kaverini huomautti kerran, että sä teet just sitä, mitä sun oma isä teki. Isä rohkaisi ja kannusti ihmisiä. Sitä haluan toistaa, haluan kannustaa ihmisiä.
Jaa oma kokemuksesi