”Monet ajattelevat, ettei lapsi huomaa” – Isovanhemman päihteiden käyttö voi saada lapsen jopa pelkäämään
Isovanhemman runsas päihteiden käyttö tuo usein huolta ja jännitettä perhesuhteisiin.
Lasten suusta kuulee totuuden, toteaa A-Klinikka Oy:n lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell.
– Jos lapsi sanoo, että mummi on taas juonut kaljaa, se voi mennä ihon alle. Mutta lapsen sanat kannattaa ottaa vakavasti ja pysähtyä miettimään, Sundell toteaa.
Ikääntyvien päihdeongelmat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Myös sekakäyttö on kasvussa vanhemmissa ikäluokissa.
Lääketiede on kehittynyt, ihmiset elävät pidempään ja lääkkeiden käytön kokonaismäärä lisääntyy. Tämän seurauksena henkilöllä saattaa olla opioidipohjaisia kipulääkkeitä tuki- ja liikuntaelinperäisiin vaivoihin, nukahtamislääkkeitä uniongelmiin ja rauhoittavia lääkkeitä sekä stimulantteja mielenterveyden ongelmiin.
Kun kuviossa on mukana myös alkoholi, siitä seuraa herkästi monen eri päihteen yhdistelmä.
– Toki on myös huumausaineita käyttäviä ikäihmisiä, Sundell kertoo.
Välillä ikäihmisten huumeiden käyttö voi yllättää myös päihdelääkärin.
– Jos henkilö jää kiinni päihteiden vaikutuksen alaisena ajamisesta ja tulee A-klinikalle päihdearvioon, saattaa käydä ilmi, että yli 80-vuotiaan huumausaineseulassa löytyy amfetamiinia.
Päihdeongelma voi kehittyä monta eri reittiä
Myöhemmän iän päihdeongelmaan on monta polkua.
Päihteitä on saattanut kulua rutkasti koko aikuisiän ajan. Pienen lapsen vanhempi on voinut tottua omassa lapsuudessaan siihen, että alkoholinkäyttö kuuluu perheen arki-iltoihin ja viikonloppuihin. Lapsuudessa on saattanut olla normaalia, että kotona on päihtyneitä aikuisia ja riitelyä.
– Aikuiseksi varttunut lapsi ei välttämättä aina edes ymmärrä ja huomaa, että omalla vanhemmalla on päihdeongelma. Osa havahtuu siihen jossain vaiheessa, mutta eivät kaikki, Sundell kertoo.
– Vaikka päihteidenkäyttö ei ole itselle ongelma, oman perheen päihteiden käyttötapoihin turtunut vanhempi ei välttämättä aina ymmärrä, ettei lapselle ole hyvä juttu katsoa vieressä isovanhempien kaljoittelua.
Osalla isovanhemmista ei ole aiempaa päihdehistoriaa, vaan he ovat alkoholisoituneet myöhemmällä iällä. Sundellin mukaan isovanhempi on saattanut ryhtyä täyttämään jotain tyhjiötä päihteiden käytöllä esimerkiksi työelämästä pois jäämisen, eron tai leskeyden myötä.
– Monesti aikuiset lapset havahtuvat näihin tilanteisiin helpommin, koska päihteiden ongelmakäyttö on perheessä aika uusi asia eivätkä ongelmakäyttäjän lapset pidä sitä hyväksyttävänä..
Usein päihdeongelman taustalla on yksinäisyyttä, merkityksettömyyden tunteita ja kokemus, että elämältä on pudonnut pohja.
Juuret johtavat usein traumamuistoihin
Päihdeongelman juurisyy on yleensä traumatisoituminen jossain elämän vaiheessa. Monella on taustalla oman lapsuuden vaille jäämisen kokemuksia.
– Päihteiden käytöllä saatetaan hoitaa jotain sellaista asiaa, joka on tapahtunut jo lapsuudessa, Sundell sanoo.
– Monet sanovat vastaanotolla, että minulla oli ihan normaali lapsuus. Kun alan kysellä tarkemmin, esiin alkaa nousta väkivaltaa, vanhemman mielenterveysongelmia ja muita traumaattisia kokemuksia.
Asiakas saattaa olla 40-60-vuotias ja havahtuu vasta nyt siihen, että hän käyttää päihteitä tunnesäätelyynsä apuna, pitääkseen traumamyrskyn hallinnassa. Tapa ja kyky kohdata vaikeita asioita on voinut jäädä osittain kehittymättä lapsuudessa.
– Kun ihminen tulee hoidon piirin monta kymmentä vuotta traumataakkaa kantaneena, on jo yleensä menetetty lukuisia vuosia laadukasta elämää sekä työvuosia, Sundell sanoo.
Hänen mielestään päihdeongelmiin täytyy uskaltaa puuttua rohkeammin. Näin saataisiin katkaistua ylisukupolvista traumatisoitumista.
– Pidän tärkeänä, että päihde- ja mielenterveysongelmia hoidetaan yhtä aikaa, koska ne ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa, Sundell toteaa.
Isovanhemman päihdeongelma tuo jännitettä perhesuhteisiin
Perheterapeutti Johanna Puranen työskentelee A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa. Hän kohtaa työssään ihmisiä, jotka ovat eläneet lapsuutensa päihteitä käyttävän vanhemman kanssa. Osalla hänen asiakkaistaan on omia myös lapsia.
– Joskus voi olla niin, että isovanhempi haluaa olla tekemisissä lapsenlapsen kanssa, mutta ei pysty olemaan juomatta. Pitäisi olla, mutta ei oikein voi olla.
Lapsuuden vaikeat kokemukset aktivoituvat herkästi uudelleen, kun tulee omia lapsia. Osalla lasisen lapsuuden eläneistä on kovasti toiveita ja odotuksia sen suhteen, että oma lapsi voisi saada isovanhemmalta jotain, mitä hän ei itse lapsuudessaan riittävästi saanut.
Jotkut puolestaan eivät haluaisi olla juuri lainkaan tekemisissä päihdeongelmaisen isovanhemman kanssa. Lapsen antaminen isovanhemman hoivaan huolestuttaa.
Isovanhemman päihteiden käyttö aiheuttaa usein surua ja jännitettä. Päihdeongelmasta voi olla vaikea puhua suoraan. Moni on oppinut jo lapsena, että tästä ei puhuta.
– Puhumattomuus yleensä myrkyttää ilmapiiriä. Monesti ajatellaan, ettei puheeksi ottamisesta seuraa mitään hyvää.
Puheeksi ottamiseen tarvitaan rohkeutta. Siihen kannattaa valmistautua niin, että itsellä on vahva olo eikä ole kovin haavoittuvainen.
Jos isovanhempi ei itse ymmärrä, mikä on sopivaa ja turvallista lapsen läsnäollessa, aikuisen lapsen täytyy asettaa rajoja. Lapsella tulisi olla myös henkisesti turvallinen olo sekä vanhempiensa ja isovanhempiensa seurassa.
– Isovanhemmalle voi sanoa jo ennakkoon, että emme voi tulla luoksesi, jos olet päihtynyt tai krapulassa. Toivomme, että olet selvin päin. Jos et ole, lähdemme pois, Puranen ohjeistaa.
– Voi olla, että isovanhempi suuttuu asian puheeksi ottamisesta, mutta siemen on kuitenkin istutettu. Osa ihmisistä kertoo, että isovanhempi pystyy olemaan viikonlopun ajan selvänä, jos on tehty selväksi, että se on ainoa keino tavata lasta ja lapsenlasta.
Lapselle voi puhua päihdeongelmasta
Monet ajattelevat, että lapsi ei huomaa päihdeongelmaa. Mutta pienetkin lapset kyllä aistivat ilmapiirin.
Purasen mielestä lapselle kannattaa puhua päihdeongelmasta. Apuna voi käyttää esimerkiksi opasta, joka on tarkoitettu vanhemman päihdeongelmasta puhumiseen lapsen kanssa, mutta sitä voi soveltaa myös isovanhemman ongelmasta kertomiseen.
Asiaa voi käsitellä lapsen kanssa myös satukirjojen kautta.
– Lapsen kanssa voi puhua humalasta, alkoholista ja sairaudesta. Aiheesta ei tarvitse pitää luentoa eikä lapselle pidä kertoa isovanhemman terveyteen ja vaikeuksiin liittyviä yksityiskohtia, Puranen sanoo.
– Vaikka keskustelu saattaa jäädä lyhyeksi, lapsi saa viestin, että asiasta voi puhua ja kysyä myöhemmin lisää. Lapsen on tärkeää voida puhua avoimesti isovanhemmastaan ja mahdollisista vaikeista tilanteista tämän luona.
Ongelmasta puhuessa on hyvä kunnioittaa isovanhempaa sekä lapsen suhdetta isovanhempaansa.
Päihdeongelman ei pitäisi leimata isovanhempaa kokonaan eikä hänen suhdettaan lapsenlapseen.
– Lasta auttaa tietoa, mistä on kyse. Lapselle voi myös kertoa, jos isovanhemmalla on hoito päihdeongelmaansa. Parasta olisi tietenkin, jos isovanhempi kertoo itse ongelmastaan, Puranen toteaa.
Salailun kierteen voi katkaista
– Ylisukupolvista salailun kierrettä ei voi katkaista, ellei sitä ensin tiedosta, Johanna Puranen toteaa.
Hänen mukaansa itselle kannattaa tehdä selkoa, miten salailu vaikuttaa omaan hyvinvointiin: Mitä salailu tarkoittaa minulle ja mitä voi seurata, jos lopetan salailun? Mitä minulle on tapahtunut, mitä vanhemmalle on tapahtunut ja mitä suvussa on tapahtunut?
– Moni pohtii, millainen vanhempi itse haluan olla lapselleni. Näitä asioita voi peilata kumppanin, ystävän, terapeutin tai vertaisryhmän kanssa. Muutos lähtee oivalluksesta ja tietoisuudesta, mitä en halua jatkaa.
Mistä löytyy apua isovanhemmalle – ja itselle?
Jos isovanhemman päihteiden käyttö aiheuttaa stressiä ja huolta, tilanteeseen voi puuttua rauhallisena hetkenä, kun isovanhempi on selvin päin ja kykenee keskustelemaan.
– Tilanteeseen ei pitäisi puuttua yläpuolelta huudellen eikä minä tiedän paremmin -asenteella, vaan empaattisesti ja jämäkästi, Ulriika Sundell sanoo.
– Mitä tilanteessa tapahtuukin, omien ajatusten ja rajojen pitää olla selkeät. Isovanhemmalle voi sanoa, että minun lapseni ei saa altistua näille tilanteille.
Asia kannattaa ottaa puheeksi niin, että toinen ei tule nolatuksi, ja toisella on mahdollisuus miettiä ja mutustella asiaa. Puuttumisella voi herätellä toista miettimään asioita.
Pitkälle edennyt päihdeongelma aiheuttaa usein pelkoa, häpeää ja itsesääliä. Toinen voi viimeiseen saakka pyrkiä kieltämään ongelman.
– Itsesääliin ja marttyyriyteen ei kannata lähteä mukaan. Siihen voi lyhyesti todeta, että ymmärrän, että sinulta tuntuu tuolta. Mutta silti tämä on ongelma. Minä voin auttaa, etsitään apua yhdessä ja mennään yhdessä.
Sundellin mukaan holhoaminen ja mahdollistaminen ovat karhunpalvelus päihdeongelmaista vanhempaa kohtaan.
Puuttumisessa tarvitaan empaattista vastuuttamista ja jämäkkää rajanvetoa: Olemme molemmat aikuisia. Minulla on oikeus tehdä omat valintani ja sinulla on oikeus tehdä omat valintasi.
– Vanhemmissa ikäluokissa on edelleen mentaliteettia, että näistä asioista ei puhuta. Hammasta purren vaan mennään eteenpäin. Nuoremmat ikäluokat ovat valmiimpia hakeutumaan terapiaan päihdeongelman vuoksi, Sundell pohtii.
Avun saaminen ikääntyneen päihdeongelmaan voi olla haastavaa, sillä Suomessa ei ole erillistä ikäihmisten päihdekuntoutusohjelmaa.
– Suomessa ei ole järjestetty kovin hyvin ikäihmisten päihdehoitoa. Olisi tärkeää, että meille tulisi ikäihmisten neuvola ja ikääntyneiden päihdehoitotiimejä hyvinvointialueille.
Sundell kannustaa aloittamaan avun hakemisen omasta terveyskeskuksesta. Myös A-klinikan kautta voi löytää apua.
– Tarjolla on muun muassa nettiterapiaa ja tukiryhmiä. Kolmannen sektorin toimijat järjestävät monenlaista kuntoutusta. AA- ja NA-ryhmät toimivat ympäri Suomea, mutta niihin liittyy tietty ideologia, jota osa ihmisistä vierastaa.
Sundellin mukaan hoito on kuitenkin tällä hetkellä pirstaleista ja hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan pitkään.
– Se on surullista, että ihmiset eivät saa välittömästi apua, kun he sitä pyytävät. Kynnys avun hakemiseen nousee entisestään. Uskon, että muutosta saataisiin aikaan ikäihmisten neuvolajärjestelmällä, joissa hoitotiimit keskittyvät kokonaisvaltaisesti ikäihmisten tilanteisiin.
Jos aikuinen lapsi kaipaa tukea itselleen, tukea tarjoavat muun muassa Lasinen lapsuus, Mieli ry, Päihdelinkki, Al-Anon sekä AAL -ryhmät alkoholistien aikuisille lapsille.
Jaa oma kokemuksesi