Moni lapsi kuormittuu niin, että vanhemmat eivät huomaa – tilanne on tärkeää purkaa oikein
Kuormittunut lapsi tarvitsee moitteiden sijasta keinoja rauhoittumiseen. Yksi yleinen rauhoittumistapa tekee kuitenkin hallaa, jos lapsi on ylikuormittunut.
Kuormittuminen on olotila, jossa psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä kuormaa on liikaa eikä ihmisellä ole riittävästi voimavaroja sen käsittelyyn.
Kuormitus voi syntyä siitä, että joutuu käsittelemään liikaa aistiärsykkeitä, vaikeita tunteita, muutoksia, vastoinkäymisiä tai fyysisiä haasteita. Myös myönteiset tunteet voivat kuormittaa mieltä ja kehoa, kertovat toimintaterapeutit Hanni Hyytiäinen ja Anni Vuorinen.
– Aikuiset ja lapset, jotka aistivat paljon, myös kuormittuvat muita herkemmin, Vuorinen toteaa.
Hyytiäinen ja Vuorinen ylläpitävät Instagramissa ja TikTokissa Toimintaterapeutit-kanavaa, jossa he jakavat vinkkejä arjen hallintaan helposti ymmärrettävässä muodossa.
– Joskus toimintaterapeutit puhuvat ammattikieltä, jota voi olla vaikea ymmärtää. Olemme lähteneet siitä, että pyrimme saamaan hienot sanat helposti lähestyttävään muotoon, Hyytiäinen kertoo.
Toimintaterapeuttien ohjeista eivät hyödy pelkästään perheet, joissa on toiminnan rajoitteita, vaan aivan kaikki lapset ja aikuiset. Toimintaterapeuttien somesisällöstä voi poimia ajatuksia lasten kasvatukseen ja perheen hyvinvoinnin vahvistamiseen.
Kuormittumisesta puhutaan nykyisin paljon. Mutta tarkoittaako se samaa kuin stressi?
– Stressi ja kuormittuminen eivät tarkoita aivan samaa asiaa. Stressi on reaktio fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen kuormitustilaan, Hyytiäinen kertoo.
Mistä voi huomata, että lapsi on kuormittunut?
Jokainen reagoi kuormitukseen omalla tavallaan. Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja huomaavat herkästi, milloin tämä ei voi hyvin. Aina ei kuitenkaan välttämättä tule tajunneeksi, mistä hankalassa tilanteessa oikeasti on kyse.
Lapsen kuormittuneisuus voi näkyä ärtymyksenä, levottomuutena, itkuisuutena, henkisenä poissaolona ja keskittymisvaikeuksina.
Kuormittunut mieli reagoi voimakkaasti ympäristötekijöihin, kuten ääniin, toisten ihmisten käytökseen tai siihen, etteivät asiat mene toivotusti. Joskus kuormitustila voi saada aikaan myös fyysistä kipua, kuten lihas-, vatsa- tai päänsärkyä.
Kuormittunut lapsi saattaa hermostua normaalia herkemmin ja tunteet voivat olla tavanomaista voimakkaampia.
– Myös kiireinen ja jännittynyt ilmapiiri saattavat kuormittaa lasta. Digilaitteiden käyttö voi aiheuttaa työmuistin sekä aistien ylikuormaa ja sen myötä keskittymisvaikeuksia, Hyytiäinen sanoo.
Miten lapsen kuormittumista voi ennaltaehkäistä?
Tehokkaimmat keinot arjen kuormituksen vähentämiseen ovat struktuuri ja ennakointi, Vuorinen painottaa.
Struktuurilla hän tarkoittaa sitä, että tietyt asiat toistuvat päivittäin aika samanlaisina ja päivässä on tietty järjestys.
– Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi, jos ei päivän aikana tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin kellonaikaan töistä pääsee kotiin.
Monet lapset viettävät päivänsä tämänkaltaisessa tilassa. Lapselle voi olla epäselvää, kauanko hän on päiväkodissa ja tuleeko joku hakemaan häntä kotiin.
Ennakointi voi olla esimerkiksi sitä, että lapselle kerrotaan sanoin ja kuvin päiväjärjestys ja osoitetaan, missä kohtaa päiväjärjestystä hänet haetaan päivähoidosta ja kuka hakee.
– Kun lapsi tietää, miten arki toimii, hänelle jää enemmän voimavaroja yllätysten kohtaamiseen, Vuorinen sanoo.
Arjen rutiineihin voi kuitenkin asennoitua lempeästi.
– On poikkeuksellista, jos joku päivä menee täysin suunnitellun rutiinin mukaisesti. Aina pitää varautua siihen, että tilanteet muuttuvat, Hyytiäinen muistuttaa.
Lue myös: 5 vinkkiä: Näin tuet herkkää lasta arjen stressitilanteissa
Osalle lapsista yllättävät muutokset voivat olla haastavia. Muutosten aiheuttamaan kuormaa voi vähentää tekemällä varasuunnitelman. Lapselle voi kertoa, että jos onkin huono sää, huomenna ei mennä retkelle, vaan askarrellaan sisällä.
Kuormituksen vähentämiseen tarvitaan myös riittävästi unta, lepoa ja liikuntaa.
Jokaisen päivän aikana myönteiset ja kielteiset asiat kuormittavat mieltä. Päivään on tärkeä luoda rauhoittumisen hetkiä. Päiväkodista tai koulusta tulon jälkeen on hyvä järjestää rauhoittumishetki.
– Ei kuitenkaan puhelimen tai padin kanssa, Vuorinen sanoo.
– Monet ajattelevat, että meillähän on rauhallinen hetki päiväkodin tai koulun jälkeen, kun jokainen on omalla ruudulla. Silloin lapsi pysähtyy fyysisesti, mutta laitteet eivät anna aivoille tarvittavaa lepoa.
Kun perhe tulee kotiin työ-, koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen aisteja kuormittavasta julkisesta ympäristöstä, olisi tärkeää antaa aivojen levätä.
– Suosittelen siinä kohtaa jättämään ruudun ja älylaitteiden käytön vähemmälle, Vuorinen sanoo.
Jokaisella perheellä on omat tapansa päivän kuormituksen purkamiseen. Aivoystävällisiä keinoja ovat muun muassa hiljaisuus, musiikin kuuntelu, omassa huoneessa oleskelu ja yksin leikkiminen, omien kiinnostuksen kohteiden tutkiminen, piirtäminen, hieronta, silittely tai ruoan valmistaminen.
Kuormittuneen lapsen paras tuki on rauhallinen ja selkeästi toimiva aikuinen.
Kun lapsella on kierrokset päällä, on luonnollista, että myös aikuinen hermostuu. Aikuisen on tärkeää rauhoittaa ensin itsensä, jotta kärsivällisyys riittää lapsen ylikierrosten kohtaamiseen.
– Omaan ja toisten kuormitukseen olisi hyvä suhtautua myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti. Kuormittunutta lasta ei kannata opettaa eikä arvostella, vaan auttaa häntä säätelemään oloaan.
Lue myös: Saako lapsi hepulin pienimmästäkin vastoinkäymisestä? Toimi näin, kun draama alkaa seuraavan kerran
Kommentit (1)
Meillä itse erityisherkkänä äitinä tunnistin aika varhain nuorimmaiseni herkkyyden ja sen, että hän helposti myös kuormittuu. Olen opettanut lapselleni tunnetaitoja, nimeämään tunteita ja niitä tunnistamaan. Meillä on päivissä paljon läheisyyden hetkiä ja lapseni itse niitä hakee ja pyytää. Kovasti pitää hellittelystä ja halailee paljon, kiipeää syliin. Olen myös huomannut, että hän ihan itse hakeutuu välillä omaan rauhaansa ja hiljentyy. Mutta juuri rutiinit ja samanlaisina toistuvat päivät ovat tärkeitä ja asioiden ennakoiminen. Sekä rajojen asettaminen. Eli vaikka olisi kuinka kivaa toimintaa mistä lapsi pitää, niin ei liikaa sitäkään, sillä selvästi kuormittuu myös myönteisestä tekemisestä.