Vanhemmuus 13.03.2024

Näillä kolmella tavalla suomalaisvanhemmat jakavat vastuuta – Yksi tyyli aiheuttaa vaikeuksia enemmän kuin muut

Tutkimuksen mukaan yhteisvanhemmuuden voi jakaa kolmeen tyyppiin. Vanhemmat toteuttavat yhteisvanhemmuutta omien toiveiden, lähtökohtien ja arjen mahdollisuuksiensa rajoissa.

Teksti
Beda Salmi
Kuvat
iStock

Lapsen ensimmäisinä kuukausina monilla pareilla tavoitteena on tasavertainen vanhemmuus ja molempien vanhempien osallistuminen. Sen onnistumiseen vaikuttaa kuitenkin käytännössä moni asia kuten vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen laatu, yhteiset arjen käytännöt sekä koti- ja työroolien yhteensovittaminen.

Tuore suomalainen väitöskirjatutkimus tunnisti kolme yleistä yhteisvanhemmuuden tyyppiä, joista yksi oli muista haastavampi.

– Yhteisvanhemmuuden toteuttaminen tasavertaisesti on mahdollista, mutta perheet ovat elämäntilanteistaan riippuen monin tavoin erilaisessa asemassa toisiinsa nähden, väitöskirjatutkija Minna Ranta Jyväskylän yliopistosta kertoo tutkimustiedotteessa

Tutkimusartikkelissa selvitettiin, kuinka suomalaiset esikoislapsen vanhemmat toimivat yhdessä vanhempina lapsen ollessa noin puolivuotias. 

Pariskunnat jaettiin kolmeen erilaiseen yhteisvanhemmuustyyppiin, jotka kuvasivat yhteistyön toteutumista perheen arjessa lapsen ensimmäisten kuukausien aikana.

1. Vuorottelevat vanhemmat

Tässä vanhemmuustyylissä molemmat vanhemmat osallistuivat lapsen hoitoon ja kodin töihin vuorotellen mahdollisuuksiensa mukaan.

Arjessa äiti vastasi lapsen hoidosta isän ollessa töissä, mutta muutoin molemmat olivat lapsensa aktiivisia huolehtijoita. Vuorottelu vanhempien välillä näkyi esimerkiksi lapsen nukuttamisessa tai aamuherätyksissä. Lapsen hoitoa jaettiin erityisesti helpottaakseen äidin työmäärää.

– Kumppanin tuki koettiin erityisen tärkeäksi niin päivittäisen jaksamisen kuin myös vanhemmuuteen sopeutumisen kannalta, Ranta kuvailee.

Isän kiireinen ja stressaava työ koettiin yhteistyötä heikentäväksi tekijäksi, sillä se vei aikaa yhteiseltä perheajalta, heikensi perheilmapiiriä ja lisäsi vanhempien välistä tyytymättömyyttä.

2. Tasavertaiset jakajat

Yhteisvanhemmuutta toteuttavat tasavertaiset jakajat korostivat yhteistyössään tasavertaisuutta lapsen hoidossa ja kodin töissä sekä vahvaa keskinäistä tukea. Heille tasavertaisuus merkitsi molempien aktiivista osallistumista ja joustavuutta sovituissa vastuissa samalla huomioiden toistensa tunteet ja päivittäisen jaksamisen.

Nämä pariskunnat jakoivat tai olivat aikeissa jakaa perhevapaita lapsen ollessa kuuden kuukauden ikäinen, ja molemmat puolisot saivat viikoittain omaa vapaa-aikaa, mikä auttoi heitä myös jaksamaan arjessa.

3. Stressaantuneet etsijät

Kolmas yhteisvanhemmuuden perhetyyppi stressaantuneet etsijät kuvasivat yhteistyötään epätasaisena jakamisena, jossa äidillä oli päävastuu lapsen hoidosta ja kotitöistä.

Nämä pariskunnat eivät tavoitelleet tasavertaista vanhemmuutta tai tasan jaettuja vastuita, mutta äidit toivoivat isän osallistumista enemmän lapsen hoitoon ja kodin töihin. Vanhemmuuden roolit olivat siten hyvin erilaiset.

Tämä vanhemmuuden tyyppi saattaa aiheuttaa ongelmia myös parisuhteessa.

– Esimerkiksi yhteisen ajan puute ja erilaiset käsityksen lapsen hoidosta ja kasvatuksesta johtivat usein erimielisyyksiin ja tyytymättömyyteen vanhempien välillä. Kaiken kaikkiaan yhteisvanhemmuuden voitiin nähdä olevan vielä niin sanotusti etsintävaiheessa, kertoo Ranta.

Toimiva vanhempien välinen yhteistyö suojaa haasteilta ja uupumukselta

Kaikki parit korostivat päivittäisten keskustelujen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Yhteiset suunnitelmat ja avoin keskustelu tunteista, tarpeista ja arjen kokemuksista helpottivat arkea. Vanhemman oman vapaa-ajan järjestäminen oli tärkeää hyvinvoinnin kannalta, mutta kaikkien parien ei ollut yhtä helppoa sitä järjestää.

– Kun ajatellaan mikä merkitys vanhempien välisellä tuella on heidän päivittäiseen jaksamiseensa, olisi tärkeää tunnistaa yhteisvanhemmuuden toimivuus lapsen ensimmäisinä kuukausina jo esimerkiksi neuvolassa, Ranta kertoo.

Tulosten mukaan myös vanhempien positiiviset tai negatiiviset tulkinnat lapsesta voivat olla tärkeässä roolissa yhteistyön merkityksissä muokaten vanhempien tunteita ja tuen tarpeita toinen toisilleen. Etenkin kun vanhemmat ovat väsyneitä, heidän välistään vuorovaikutusta on usein haastavampaa yhteensovittaa.

– Onkin tärkeää tunnistaa niin lapsen kehitykseen kuin yhteisvanhemmuuteen liittyvä muuttuvuus eri elämäntilanteiden ilojen ja vaatimusten keskellä, kokoaa Ranta.

Lue myös: Tutkimus jakaa eronneet vanhemmat kuuteen eri tyyppiin

Lähteet: STT

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X