Näitä asioita kukaan ei kerro siitä, millaista on tulla äidiksi yli kolmekymppisenä
Tunnet itsesi paremmin, taloudellinen tilanteesi on vakaampi, olet ehkä ehtinyt opiskella ja kerätä työkokemusta. Toisaalta raskaaksi tuleminen voi olla hankalampaa ja väsymys on vaikeampi kestää. Kolmekymppisenä äidiksi tulemisessa on puolensa.
Kirjoitimme aiemmin siitä, millaista on tulla nuorena äidiksi. Ei ole olemassa yhtä parasta aikaa saada lapsi, mutta myös hieman myöhemmin vanhemmaksi tulemisessa on puolensa – niin hyvät kuin huonotkin.
Kun saa ensimmäisen lapsensa yli kolmekymppisenä, on ehtinyt jo kokea elämässään enemmän kuin parikymppiset äidit. Ehkä olet jo reissannut ympäri Aasiaa, asunut ulkomailla, ostanut asunnon ja asettunut aloillesi.
Perheen perustamisen ajankohta on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta silti ihmiset usein kokevat oikeudekseen kysellä siitä ja kommentoida sitä sävyyn kuin sävyyn. Monille lasten hankinnan jättäminen myöhemmälle on kuitenkin juuri oikea valinta.
Millaista sitten on tulla äidiksi yli kolmekymppisenä?
Sinulla voi olla vaikeuksia tulla raskaaksi
Tutkimukset kertovat karua faktaa siitä, miten hedelmällisyys alkaa laskea 35-vuotiaana ja ensimmäistä lasta yrittävillä raskaaksi tulo vaikeutuu jo 30 ikävuoden jälkeen.
Ikä vaikuttaa raskaaksi tuloon, mutta edelleen se voi tapahtua vielä monta vuotta tuon rajapyykin jälkeen. Lisäksi, hedelmättömyyshoidot on keksitty! Iän myötä kuitenkin kasvavat myös raskauden riskit.
Saatat oikeastaan olla terveempi
Vaikka hedelmällisyys laskee, tutkimuksissa on huomattu, että kolmekymppiset äidit ovat itse asiassa terveempiä kuin teini-iässä lapsen saaneet. Sosiaalisen ja taloudellisen elämän tasapaino nimittäin vaikuttaa positiivisesti myös fyysiseen terveyteen.
Erään tutkimuksen asiantuntijoiden mielestä paras aika sekä äidin että lapsen terveyden kannalta tulla raskaaksi onkin juuri kolmenkympin molemmin puolin.
Iästäsi kysellään jatkuvasti
Ihmiset saattavat ihmetellä lapsensaanti-ikääsi, kommentoida väsymystäsi tai miettiä, minkä ikäinen olet, kun lapsesi kirjoittaa ylioppilaaksi. Joku saattaa tuomita valintasi, mutta onneksi se ei heille kuulu.
Se on uuvuttavaa
Nuorempana jaksaisi paremmin niin raskauden fyysisissä ponnistuksissa kuin vauvan kanssa öitä valvoessa. Vaikka joskus olisit jaksanut valvoa auringonnousuun tai tanssia yökerhoissa läpi yön, se ei varmaan enää kuulostaa kovin houkuttelevalta. Niinpä väsymys todella on myös pienen lapsen kanssa eri luokkaa nyt kuin mitä se olisi parikymppisenä.
Elämäsi on paremmassa järjestyksessä
On loogista, että kun odottaa lasten hankinnan kanssa kolmekymppiseksi, on enemmän aikaa laittaa elämä järjestykseen. Taloudellinen tilanne on todennäköisesti vakaampi, ehtii opiskella, kerätä työkokemusta ja asettua aloilleen.
Olet enemmän sinut itsesi kanssa
Kun elämänkokemusta tulee enemmän, alkaa koko ajan vähemmän miettiä sitä, mitä muut ajattelevat. Yli kolmekymppisenä on ehtinyt käydä itsensä kanssa läpi monenlaista ja laittaa omat arvonsa järjestykseen. Ehkä osaat jo olla murehtimatta sitäkin, mahtuvatko vanhat farkut jalkaan synnytyksen jälkeen.
Voi olla vaikea löytää tasapaino työelämän suhteen
Jos olet ennen lapsen saamista ollut uratykki, joka tekee pitkiä päiviä ja lupautuu kaikkeen, töihin paluu äitiysloman jälkeen voi tuntua haastavalta. Äitiys on ura sinänsä, joka vie siivun aiemmin käytössäsi olleesta ajasta. Enää et ehkä jää ylitöihin, koska lapsi täytyy hakea päiväkodista.
Se on mahtavaa
Kun saa ensimmäisen lapsen yli kolmekymppisenä, on ehtinyt elää pitkän ja mahdollisesti tapahtumarikkaan ja antoisan nuoruuden. Siinä missä nuorena vanhemmaksi tulleilla ystävilläsi pesä tyhjenee, sinulla on vielä vuosia aikaa nauttia kotona asuvista lapsista.
Lähde: Romper, UTNews, Väestöliitto, Väestöliiton blogi
Kommentit (14)
Sain 31v esikoisen eikä mitään ongelmaa jaksaa tms. 10v myöhemmin ois voinu olla toinen juttu.
Olin 35 vuotias, kun löysin miehen, jonka kelpuutin lasteni isäksi.
Lapset on saatu IVF-hoidon avulla. Kun esikoinen syntyi oli 37 v. 1 v 10 kk myöhemmin perheemme kasvoi kaksosilla. Tuplat syntyivät 11 päivää ennen kuin täytin 39 v.
Tuplaraskaus oli vaikea! Pahoinvointia viikolle 18. Viikolla 23 meinasivat tulla kesken. Sairaalassa RV 23-25. Äitini tuli hoitamaan esikoista ja auttamaan arjen pyörittämisessä. En saanut nostaa maitopurkkia painavampia. Kävin maanantaisin äitiyspolilla verenpaineen mittauksessa ja perjantaisin neuvolassa raskausmyrkytyksen vuoksi. Äitini lähti ”joululomalle” 5.12. Ke. Menin pe 7.12. Neuvolaan verenpaine mittaukseen. Lähete heti sairaalaan. Vauvat syntyivät sektiolla 7.12. Viikko tästä kotiin.
Olen aina halunnut 3 lasta. Hoidin lapset kotona siihen asti, että tuplat olivat lähes 3 v.
Monia hyviä kommentteja! Itse yritin lasta ensimmäistä kertaa 39-vuotiaana ja heti tärppäsi, olin ehtinyt koko elämäni ajatella että se voi olla vaikeaa minkä ikäisenä vain. Kukaan ei ole kysellyt ikääni eikö minua väsytä yhtää sen enempää kuin nuorempanakaan. Vauva-arki on vauva-arkea iästä riippumatta. Oli mukava huomata, että tuossa artikkelissa oiottiin joitakin yleisiä väärin käsityksiä, mutta osa yleistyksistä menee taas kyllä aivan metsään. Auttaisi jos lähteet mainittaisiin, mutta en harmi kyllä ole sellaisia nähnyt lähes ikinä kaksplussassa!
Tällaiset artikkelit on niitä, mistä tulee sellainen olo, että meni jo – unohda koko juttu. 30+ on tässä artikkelissa kuvattu viisikymppisenä. Kuka muka ihmettelee nykyään kolmekymppisen lapsensaanti-ikää? REALLY?
Täytin just 21v sain vauvan alku oli raskasta kun omi totuteltava vauva rutiiniin nousta yöllä imettämään ja imetys ei luonnistunut täyty käyttää nännikumea.2seuraavaa vauvaa meni helposti kun tiesi homman ja olin aktiivinen,nuori ja sopivasti lapsellenin että jakdoin ksikkea kivaa keksiä lapsille.Iltatähden sain sitten yli 30v yö valvominen otti koville en ollut niin pirtsakka ja touhukas äiti kun edellisille lapsille.Lapsellisuus oli hävinnyt minusta mutta rauhallisempi olin ja ehkä suurpiirteisempi jo 4 kohdalla :)
Ei mitään kummallista tulla äidiksi yli kolmikymppisenä. Tehkää juttu siitä, millaista on tulla äidiksi nelivitosena…
Minkähän ikäinen ihminen tämän loistavan artikkelin on kirjoittanut. Tarpeeton ja lokeroiva, stereotyyppinen ja olettamuksiin perustuva. Näitä yleensä kirjoittavat ihmiset, jotka ovat ylittäneet juuri ja juuri kolme kympin ja ihmettelevät etteivät olekaan vanhuuteen kuolleet. Ja mitä unen tarpeeseen tulee, se vähenee vanhetessa. Perheen perustamisen ajankohdan valitsee jokainen aivan itse. Turha tehdä jakoa eri ikäisten äitien välille, ihan yhtä pihalla kaikki ovat, iästä huolimatta, toiset vain vähön paremmin peittävöt sen.
No onhan taas tuubaa. Me ihmiset ollaan erilaisia. Kirjoituksen mukaan matkustelu, ura ja opiskelu ovat hyväksyttäviä syitä saada lapsi yli kolmekymmentä vuotiaana. Joskus isäehdokkaan löytyminen voi viedä aikaa. Tai ensin ei halua lasta tai tai tai… Jonkun teinin tai parikymppisen rustaama juttu?
Jokainen saa lapset ajallaan. Suunnitella voi, mutta aina ei suunnitelmat toteudu. Itse en halunnut lapsia missään tapauksessa alle kolmekymppisenä – olin joutunut huolehtimaan liian paljon pikkuveljistäni omassa lapsuudessani. Sitten vauvakuume tuli, raskaus ei alkanutkaan, eivätkä kyllä kuukautisetkaan pillereiden syönnin loputtua. Kroppa oli tod.näk. hormoneista sekaisin. Ja lisää hormoneja pistettiin. Lopulta saimme ensimmäisen lapsemme. Kuinka ollakaan nyt neljäkymppisenä päätimme, että on sisaruksen aika – ilman mitään paineita, koska kuulema yli kolmevitoset eivät tule helposti raskaaksi tai ainakin riskit ovat niin niin isot, kuten tässäkin tekstissä taas korostetaan. Ihana terve vauva syntyi toisesta yrityskierrosta. Ei mitään ongelmia raskausaikana, ja vauva terve, hyväntuulinen ja normaalisti kehittyvä. Pointtini on se, että näitä ”Niin on vaikeaa yli 35v äideillä” on ärsyttävä lukea. Ei ole, naiset on biologisesti luotu saamaan lapsia niin kauan kuin kuukautiset tulevat. Yhteiskunta on päättänyt, että Lapsia kannattaa saada 25-34 vuotiaina.
Esikoinen täytti juuri 16v ja nyt Jännässä toista odotellaan… marraskuussa kerkeän täyttää 40 vuotta…😁 totaalinen yllätys vauva tulossa joulukuussa sillä toista emme ole aiemmin saaneet hoidoista yms. Yrityksistä huolimatta ja ajatuskin toisesta lapsesta unohdettu aika päivää sitten… joten ihana yllätys… toivottavasti sitä jaksaa vielä hyvin yö valvomiset yms.
Onpa erikoinen artikkeli, 50-luvullako tämä on kirjoitettu? Odotan juuri esikoistani vähän yli 30-vuotiaana enkä tunnista itseäni jutussa kuvatusta ikälopusta mummosta.
33 ja 36v iässä saanut lapset. Nuorempana olisi varmaan jaksanut valvomiset paremmin, mutta kyllä tämä on ollut itselle paras vaihe lasten saamiseen ja onnellinen olen että tulivat niin helposti vielä kolmen kympin jälkeen! On ihanaa, kun on ehtinyt opiskella, tehdä uraa ja matkustella paljon ennen lapsia, on talous kunnossa ja omakotitalo. Eikä ne perheen yhteiset lomamatkat lasten saamiseen loppuneet, muuttuivat vaan vähän erilaiseksi ja kokemus sekin on…
Mä tulin äidiksi 34-vuotiaana ja huomasin kyllä, että se että oli ehtinyt tehdä jo kaikenlaista ennen lasta oli myös huono asia. Koska ennen lasta tuli opiskeltua valmiiksi, biletettyä, matkusteltua, hankittua omaisuutta ja vietettyä 10 vuotta kahden aikuisen ihmisen elämää, vauva toi aivan valtavasti muutoksia, joihin oli varmasti haastavampaa sopeutua kuin jos kaikkea tätä ei olisi aiemmin ollut. Äidiksi kasvaminen, kotona oleminen ja aiemmista mukavuuksista luopuminen on ollut todella kivuliasta. Yhtäkkiä ei ehkä voikaan lähteä jokavuotiselle kaukomatkalle, ei enää pääse kuukausittain kampaajalle (tulojenkin pudotessa) tai viikonloppuisin brunsseille ystävien kanssa ja voi olla jopa vähän yksinäistä jäädä vauvan kanssa kotiin aiemman työn tekemisen sijaan.
Epäitsekkyys kasvaa ikääntyessä. On saanut tehdä ja toteuttaa niin paljon – on voinut ja saanut elää vain itselleen. Kun sitten on valmis pysähtymään lapsen äärelle – ei valvotut yöt, silmäpussit eikä mikään haittaa.. Koska nyt on niiden aika. Baarit ei houkuttele eikö kaverit – ollaan aikuistuttu ja yöjuoksut on juostu – niitä on juostu riittävästi. Olet sinut itsesi kanssa – omat jo kaks vuotta muodista jääneet vaatteet on ihan ok, kun voi vaatettaa lapsen käytännöllisiin ja toimiviin vaatteisiin. Lapsi menee kaiken edelle – järjenkäyttö toki on sallittua.