Vanhemmuus 28.12.2017 Päivitetty 23.09.2024

Radiojuontaja Hanna Kinnusen resepti ruuhkavuosiin: ”Uni on tärkeämpää kuin kotityöt”

Radiojuontaja Hanna Kinnunen on oppinut, että ruuhkavuosina ei kannata liikaa stressata kotiaskareista, vaan välillä riittää, kunhan kuuraa vessanpöntön ja lavuaarin.

Teksti
Oili Urmas
Kuvat
Jonne Räsänen / Otavamedia, Hanna Kinnusen kotialbumi

”Hallitsen arjen kaaosta suunnittelemalla ja aikatauluttamalla. Vuoropäiväkoti on ollut meille pelastus, sillä mieheni on vuorotyössä logistiikka-alalla ja itse juonnan Radio Aallon Dynastiaa, joka alkaa kello kuusi aamulla.

Seitsemänvuotias poikamme pelaa koripalloa ja jalkapalloa, viisivuotias tyttäremme harrastaa taitoluistelua ja jalkapalloa. Kolmen K:n toimintamalli on siis meille tuttu, eli kannusta, kuskaa ja kustanna. Välillä olen miettinyt, kuinka monta harrastusta on tarpeeksi. Seuraan lapsia herkällä silmällä ja korvalla. Niin kauan kun he menevät iloisina treeneihin, harrastuksia ei mielestäni ole liikaa.

Kaipaan vauva-ajan kuplaa, jossa pystyi keskittymään vain vauvan hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen. Kaikki ylimääräinen karsiutui pois.

Hanna Kinnusen perhe viettää tiiviisti aikaa yhdessä arkena ja lomilla. Kuva: Hanna Kinnusen kotialbumi.

Irti stressistä

”En enää stressaa pesemättömistä pyykeistä vaan menen nukkumaan heti kun voin. Olen erikseen opetellut, että uni on tärkeämpää kuin kotitöiden tekeminen. Kun kuopukseni syntyi, hän heräili kolmen tunnin välein, joten väsymyksen vuoksi minulta meni pari vuotta sumussa. Kun lapsi alkoi nukkua paremmin, omat uneni jäivät edelleen lyhyiksi, sillä minulla oli huono rutiini valvoa liian myöhään. Nyt osaan arvostaa kunnon yöunia.

Yritän pitää kotimme siistinä. Pesen kylpyhuoneen lavuaarin ja vessanpöntön monta kertaa viikon aikana, mutta vihaan sitä joka kerta. Toivon, että kotimme näyttäisi sisustuslehden sivuilta repäistyltä, mutta olen realisti.

Syömme aamuisin kaurapuuroa, johon on lisätty raejuustoa, soppaa tai marjoja. Mieheni on entinen jääkiekkoilija ja hän opettanut minulle ja lapsille, että raejuusto auttaa pitämään nälkää loitolla.

Pyrin kasvattamaan lapseni kunnioittamaan itseään ja muita. Toivon myös, että he eivät estäisi itseltään mitään vaikkapa epävarmuuden vuoksi. Lisäksi haluan opettaa, että haluamiensa asioiden eteen kannattaa tehdä töitä. Toivon, että lapsistani tulee tervejärkisiä ja hyvinvoivia ihmisiä, joilla on sopivasti pää pilvissä ja jalat maassa.”

Hannan molemmilla lapsilla on kaksi harrastusta, joten perhe on usein menossa. Kuva: Hanna Kinnusen kotialbumi.

Yhteinen harrastus, yhteistä aikaa

”Tänä syksynä vanhempani ovat auttaneet paljon lastenhoidossa, ja se on ollut luksusta. Aiemmin he asuivat Pohjois-Suomessa, mutta vuorotteluvapaallaan he muuttivat kilometrin päähän meistä.

Vietämme mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa liian harvoin, mutta käymme yhdessä salilla. Kun ajamme treeneistä kotiin, fiilis on hyvä. Joskus käymme yhdessä myös ulkona syömässä. Olemme jakaneet mieheni kanssa lapsiperheen arjen ja väsymyksen. Välillä on ollut tiukkojakin aikoja. Rakensimme omakotitaloa, kun kuopuksemme oli vauva ja esikoisemme nasevassa uhmaiässä. Siinä oli katastrofin ainekset olemassa, mutta me selvisimme siitä.

Hemmottelen itseäni minilomilla. Minulle riittää yhden yön pyrähdys kivassa hotellissa Helsingissä. Hotellissa pääsen hetkeksi irti arjesta, ja viikonlopun aikana voin käydä vaikka elokuvissa tai teatterissa. Hemmotteluksi riittää myös kävelylenkki: laitan kuulokkeet päähäni, musiikin soimaan ja lähden metsään. Otan omaa aikaa myös lukemalla. Tällä hetkellä luen muun muassa Rosa Liksomin Everstinnaa ja Anna Perhon Antisäätäjää.

Meillä kuunnellaan musiikkia sen mukaan, kuka ehtii ensin valita. Poikani on innokas Marcus & Martinus –fani. Tyttäreni pitää puolestaan Robinista. Hän kuuntelee myös paljon Antti Tuiskua. Eräänä iltapäivänä hän opetti mummolleen twerkkausta Antti Tuiskun Rahan takii -biisin soidessa.”

Ensimmäistä luokkaa käyvä isoveli lukee välillä pikkusiskolleen kirjoja. Kuva: Hanna Kinnusen kotialbumi.

Kaikkea ei voi hallita

”Vanhemmuudessa minut yllätti huolen määrä. Kaikkea ei voi hallita, ja siihen minunkin on pakko suostua. Yllätyin myös siitä, miten tiukasti olin kiinni lapsissa, kun he olivat pieniä. Nyt kun lapset ovat kasvaneet, he ovat jo monessa asiassa omatoimisia. Toisinaan huomaan kaipaavani aikoja, jolloin lapseni tarvitsivat minua enemmän. Nyt huhuilen välillä pojalleni: ”Äiti on tässä, teenkö jotakin?”

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X