Satuttaako lapsesta saamasi palaute? Lue psykoterapeutin neuvot
Jos päiväkodista tulee jatkuvasti lapsen käytöstä koskevia moitteita, moni kokee syyllisyyttä ja miettii, mitä tekee väärin. Psykoterapeutin mukaan avoin keskustelu asiasta auttaisi parhaiten.
Kysymys: ”Kun haen kolmivuotiastani tarhasta, saan aina negatiivista palautetta. Pitäisikö minun käydä asioita läpi lapsen kanssa? Vai pitäisikö minun luottaa siihen, että päiväkodissa on hoidettu tilanteet ajallaan? Minusta lapseni on ihan normaali, joskin myönnän, että hän on villi pieni poika.”
Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, psykoterapeutti Suvi Laru vastaa: ”Vanhempina olemme monella tapaa herkkiä ja haavoittuvaisia, kun kyseessä ovat omat lapsemme. Jos lasta päivähoidosta hakiessaan saa usein kuulla kielteistä palautetta lapsen käyttäytymisestä, alkaa helposti pohtia, mitä tekee väärin. Olenko minä huono vanhempi tai kasvattaja, jos päivähoidossa on hankalaa? Onko lapseni aivan normaali, vai tarvitseeko hän jotain sellaista tukea, jota en ole huomannut hänen tarvitsevan? Mieleen voi siis nousta monenlaisia ja itseä syyllistäviäkin kysymyksiä.
On äärettömän tärkeää ylläpitää avointa keskusteluyhteyttä lapsen päivähoidon kanssa. Tämä on lapsen etu! Kannustan sinua siis olemaan rohkeasti yhteydessä varhaiskasvatuksen työntekijöihin ja varaamaan rauhassa aikaa keskusteluun lapsen käyttäytymisestä. Toivottavasti teillä on jo kokemusta siitä, että joka vuosi varhaiskasvatuksessa vanhemmat ja työntekijät keskustelevat yhdessä pohtien lapsen vahvuuksia ja asioita, joissa häntä tulee erityisesti tukea ja kannustaa.
Lapsi voi toimia ryhmässä toisin kuin kotona
Joskus vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden ajatukset lapsen toiminnasta, kyvyistä toimia ryhmässä tai taidoista voivat hieman erota toisistaan. Joskus lapsi myös toimii vieraassa ympäristössä ja ryhmässä toisin kuin kotona. Hän voi tarvita ryhmässä toimimiseen tai joihinkin kasvun ja kehityksensä asioihin tukea, ja tämä asia voi näyttäytyä ensimmäistä kertaa varhaiskasvatuksessa. Yhteisten pelisääntöjen ja tukemisen keinojen pohtiminen on siksi tärkeää.
Meidän vanhempien kannattaa myös jutella lapsen kanssa päivittäin päivän sujumisesta, kivoista leikeistä ja harmin hetkistä. Tällä tavoin voi tukea, ja kannustaa lasta keskustelemaan, kertomaan omista tunteistaan ja hänelle tärkeistä tapahtumista. Vastuu lapsen hoidosta on aikuisilla, joten avoin yhteistyö lasta hoitavien tahojen kanssa on oleellisen tärkeää.”
Lue myös: Lapsi vaatii huomiota – pitääkö sitä antaa rajattomasti?
Milloin lapsen palkitseminen kannattaa? Perheterapeutti vastaa
Psykoterapeutti Suvi Laru on äiti sekä Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies, ja hän vastaa kuukausittain Kaksplus-lehden palstalla lukijakysymyksiin. Julkaisemme vastauksia myös netissä. Lähetä Suville kysymys osoitteeseen kaksplus(a)otava.fi
Tallenna
Tallenna
Kommentit (1)
Mulla just tuollaiset kokemukset eskari-ajalta. Tyttö on hiukan reipasliikkeinen ja eskarista tuli useampana päivänä viikossa ”jobinpostia”. Ikinä ei kukaan kertonut, onko lapsen kanssa otettu asia miten esille. Juttelin sitten kotona lapsen kanssa asioista ja ymmärsin lapsen kannan. Kyllä lasta saa väsyttää, jos eskari on 8-12, mutta hoitopäivän pituus on joko 6.15-15.30 tai eskarin alusta 17 asti. Ei aina voi keskittyä. Ja kun on kyse vilkkaammasta tyttölapsesta, minä onneton menin sanomaan eskarin palaverissa, että näen itseni tässä lapsessa, olen ollut samanlainen sählääjä ja pinnanpolttaja. Tästä lausunnosta johtuen seuraavaksi eskarilla syytettiin meitä vanhempia ja kasvatusta siitä, että tyttäremme käyttäytyi välillä sopimattomasti, eikä ihan joka tilanteessa pystynyt hillitsemään tunteitaan. (Onneksi eskarivuosi on jo takana). Jäi vain sen verran paha maku suuhun, että hieman pelottaa pistää toinen lapsi tähän samaan pieneen eskariin, jossa jo meidän sukunimen kuuleminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Kyllähän eskarilla tiesivät kertoa, että toinen samanlainen on tulossa, jos ensimmäistä ei saada aisoihin ajoissa. :/