Solsidan-Mickan Josephine Bornebusch: ”Voisin maksaa siitä, että joku muu tekisi aina aamiaisen”
Solsidanista tuttu näyttelijä Josephine Bornebusch voisi maksaa siitä, että joku tekisi heidän perheelleen aamiaisen. Päivälliseksi heillä syödään ruokaa, jota Josephine ei koskaan uskonut panevan suuhunsa.
”Päivän paras hetki on se, kun haen poikani Henryn esikoulusta, ja menemme yhdessä puistoon. On ihanaa seurata, kun päivän kotona ollut tyttäreni näkee taas veljensä. Olen silloin itsekin hyvällä tuulella, koska olen saanut ensin tehdä vähän töitä ja puistossa voin sitten rentoutua. Ajoitus on muutenkin aivan täydellinen: lapset eivät ole vielä nälissään ja siksi kiukkuisia.
Aamiaisen valmistamista puolestaan vihaan. Voisin helposti maksaa siitä, että joku tekisi sen meille joka aamu. Tyttäreni Mika on malttamaton ja huutaa koko ajan vierelläni, kun otan tavaroita jääkaapista esille. Hän osoittaa kaikkea ja kiljuu, että haluan syödä NYT! Hän ei jaksa odottaa. Mieheni ja minä haluamme, että istuisimme kaikki pöydän ääreen yhdessä syömään, sillä se on ihanaa. Nyt minun täytyy yrittää pitää tyttäreni aisoissa, ettei hän söisi liikaa ennen kuin on valmista, jotta hän olisi vielä pöydässäkin nälkäinen. Siinä on meidän joka-aamuinen taistelumme.”
Yhteiset lomat parasta aikaa
”Asumme New Yorkissa ja Tukholmassa, mutta olemme muuttamassa kokonaan Tukholmaan. Kaupungit eroavat toisistaan täysin. Nykissä asumme Manhattanilla, missä on paljon ääntä, liikennettä ja ihmisiä. Minä rakastan sitä kaupunkia kyllä, mutta lasten kanssa siellä eläminen on haastavaa. Kun tulemme Nykistä Tukholmaan ja menemme suoraan mökillemme saaristoon, eron todella huomaa. Mökillä meidät ympäröi luonto, linnut lentelevät talon yläpuolella, ja on täysin hiljaista.
Ostimme kuusi vuotta sitten talon Espanjasta ja käymme siellä pari kertaa vuodessa. Se on minun happy place, salainen paikkani. Parasta on, kun koko perhe on yhdessä lomalla.”
Ruokaa lasten ehdoilla
”Minulla ei ole koskaan ylimääräistä aikaa. Jos olisi, katsoisin varmasti telkkarisarjoja. Oi, sitä minulla onkin ikävä. Katsoin sarjoja todella paljon ennen lapsia. Nykyään mieheni Erik kysyy minulta joka ilta, että hei katsottaisiinko jotain sarjaa. Sanon, että joo! Mutisen itsekseni, että no en todellakaan katso, koska olen liian väsynyt ja nukahdan heti. Yritän kuitenkin joskus katsoa The Crownia ja The Rainia Netflixistä.
Perheemme syö sellaista ruokaa, jota lapset eivät heittele lautasiltaan pois, esimerkiksi pastaa, lihapullia ja kalapuikkoja. Kaikkea sellaista, mitä en olisi joskus aiemmin kuvitellutkaan panevani suuhun. Mieheni valmistaa lähes kaikki ruuat.
Rutiinit ovat mielestäni yksi tärkeimmistä asioista lasten kasvatuksessa. Meidän lapsemme pitävät siitä, että tietävät, että sänkyyn mennään kahdeksalta ja lauantaisin on karkkipäivä. Poikani kysyy usein illalla, että onko kello jo pian kahdeksan, tai jos joku tarjoaa hänelle karkkia viikolla, hän varmistaa, että onko tänään lauantai. Rutiinit tuovat heille turvallisuutta.”
Vanhemmuus on vaikeaa
”Haluan opettaa lapsilleni, että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Olen myös koittanut sanoa, että jos et halua, että sinua lyödään, älä itsekään lyö. Kerran Henryn ystävä sanoi Henrylle, että en pidä enää sinusta. Poikani tuli surulliseksi. Selitin, että ystäväsi todella pitää sinusta ja sanoi tuon vain siksi, koska tiesi sen satuttavan sinua. Hän halusi huomiota, ja se oli hänen aseensa. Poikani oli ymmällään, että miksi ihmeessä hän haki huomiota loukkaamalla. Mietin, että olisipa hän vanhempi ja ymmärtäisi selitykseni. On niin vaikeaa olla vanhempi.
Minulle sanottiin joskus, että elä lasten kanssa hetkessä. Se on hankalaa. Sanoin miehelleni yhtenä päivänä, että olisipa Mika jo puoli vuotta vanhempi, jolloin hän voisi tehdä jo sitä ja tätä. Mieheni sanoi, että jos Mika olisi kaksivuotias, hän ei olisi sitten koskaan enää puolitoistavuotias, nautitaan nyt tästä hetkestä. Havahduin. Se on totta.”
Kiireinen arki stressaa
”Iltaisin luen pojalleni kirjaa. Kaikki autoihin ja juniin liittyvät kiinnostavat häntä nyt. Olen myös lukenut Lasse-Maijaa, ja hän on pitänyt tarinoista, vaikka onkin vielä liian pieni ymmärtämään niitä kunnolla.
Kun lapset nukahtavat, siivoan ensin tunnin, ja sitten teemme mieheni kanssa töitä. Meillä ei ole koskaan aikaa rauhoittua hoitamaan asioita, joita pitäisi: suunnitella syksyä, koulujuttuja ja joulua. Joka ilta sanon, että hei nyt olen väsynyt, jutellaan noista asioista huomenna. Seuraavana päivänä sama homma toistuu. Mutta se on tätä, elämää. Yritän olla stressaamatta tekemättömistä asioista, mutta kun katson puhelimeni muistikirjassa olevaa listaa, sykkeeni kiihtyy.”
Jaa oma kokemuksesi