Suomalaisäidin ongelma: ”En pääse koskaan ulos, sillä mies ei pärjää lastemme kanssa”
– Mieheni ei pysty olemaan yksin kotona kolmen lapsemme kanssa. En pääse koskaan ulos, jos en ota lapsia mukaani. Mikä ratkaisuksi? kysyy epätoivoinen äiti.
Kysymys: Mies ei pysty olemaan yksin kotona kolmen lapsemme kanssa. En pääse koskaan ulos talosta, jos en ota osaa lapsista mukaani. Lapsemme ovat 1-, 3- ja 6-vuotiaat eli eivät ihan pieniä. Silti mies väittää, ettei hallitse tilannetta, jos lapset ovat vain hänen kanssaan. Olenko ikuisesti sidottu olemaan kotona, vai mitä voisimme tehdä?
Väestöliiton psykoterapeutti Suvi Laru vastaa: Kun perheessä on kaksi aikuista, siellä on kaksi vanhempaa. Kirjeestä tulee kuitenkin hieman sellainen tunne, että kirjoittaja kokee vanhemmuuden päävastuun olevan vain itsellään. Jokainen lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että molemmat aikuiset osaavat ja haluavat olla hänen kanssaan arjessa turvallisesti. Jokainen lapsi hyötyy myös kahdenkeskisestä ajasta kummankin vanhemman kanssa.
Olemme silti vanhemmuudessamme kaikki erilaisia, niin myös luonteenpiirteiltämme ja temperamenteiltamme. Toiselle aikuiselle suuren lapsijoukon kanssa toimiminen voi olla helpompaa ja toiselle haasteellisempaa. Eikä tämä ole todellakaan välttämättä sukupuolikysymys.
Etsikää aktiivisesti ratkaisua
Teidän kannattaisi etsiä yhdessä tiiminä rakentavia ja omanlaisia vaihtoehtoja sille, miten perheenne molemmat aikuiset saisivat välillä täysin omaa aikaa ja hengähdystä lapsiperhearjesta. Eli kiinnittäkää huomio hyvään: vahvuuksiin ja yhteistyön lujittamiseen.
Voisit esimerkiksi kysyä puolisoltasi, mikä olisi hänen ehdotuksensa siihen, että sinä saisit itsellesi hengähdyshetkiä. Onko teillä verkostoja ja tukijoukkoja auttamaan tilanteessa? Voisiko esimerkiksi joku tai jotkut lapsista mennä hoitoon suvun tai ystävienne luo? Näin puolisosi hoitaisi kotona sellaista määrää lapsia, jonka kanssa hän kokisi pärjäävänsä.
Jokainen vanhempi tarvitsee vanhemmuuteensa myös pärjäämis- ja onnistumiskokemuksia. Jos tällaiset ovat olleet puolisollasi vähäisiä, kannattaa luoda mahdollisuuksia saada niitä lisää. On tärkeää, että molemmat vanhemmat kokevat, että heillä on taitoja viettää aikaa lasten kanssa sekä tuntevat siitä iloa. On myös tärkeää, että molemmilla on yhtä paljon mahdollisuuksia pieniin, omiin irtioton hetkiin.
Vanhempien tulee myös muistaa keskinäinen parisuhde ja löytää sille tilaa ja aikaa, vaikka lapsiluku olisikin suuri.
Psykologi, psykoterapeutti Suvi Laru on äiti sekä Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies. Tällä palstalla hän vastaa vanhempien kysymyksiin. Lähetä Suville kysymys osoitteeseen kaksplus@otavamedia.fi
Kommentit (12)
Myöhäistä se tietenkin on, mutta ihmettelen suuresti miksi näitä lapsia pitää tehdä liuta ihmisen kanssa, jota ei vastuun otto kiinnosta. Joka tuutista saa lukea samanlaisia tarinoita. Täällä, Huono äiti, havaintoja parisuhteesta yms. Itse lähdin tämmöisestä suhteesta, kyllä se heti näkyy, kun ensimmäinen lapsi tulee mikä on miehen motivaatio. Helpottaa kummasti, kun jättää tämmöiset aikuiset lapset jälkeensä, ei se siitä mihinkään muutu, jos isää ei kiinnosta vastuu, niin mielellään hoidattaa toisella kaikki. Itse lähdin ja nykyään saan sitä vapaa aikaa, kun lapset on isän luona. Tässä sen näkee, kun liian nopeasti tehdään lapset ja perustetaan perhe, kun pitäisi rauhassa etsiä ihminen, joka oikeasti sitoutuu sinuun ja yhteiseen perheeseen. Ja kyllä, itsekkin saman virheen tehnyt.
Ammattilaisen ohje on, että ÄIDIN täytyy olla luomassa avuttomalle isälle onnistumisen kokemuksia ja ÄIDIN täytyy järjestää osa lapsista muualle, jotta isä pärjäisi omien lapsiensa kanssa.
Mä sanoisin, että mene äiti ja tee jotain itse. Jätä ne lapset vaan isän kanssa, kyllä se pärjää vaikka varmasti rankkaa onkin.
Jotkut äidit kuvittelevat olevansa maailman napa.
Heidän mielestään isät ei pärjää.
Nämä teinipojan tasolle jääneet reppanat isän roolissa on kurjan yleinen ilmiö. Valitettavasti ainoa vaihtoehto on vaihtaa miestä. Biologinen isä jää kivaksi jampaksi, joka voi joskus futailla poikien kanssa, mutta siinä se sitten. Ja usein ei sitäkään. Oikean kumppanin kanssa sujuu ihan kaikki, ja muksuista huolehditaan yhdessä.
olen myös sitä mieltä, että sanot heippa ja painut ovesta ulos. viivyt tunnin ja palaat takaisin. kyllähän aikuinen ihminen tunnin pärjää ja toisen kerran lisäät aikaa. tuo errrei muka tule toimeen on toisen hyallitsemistas eikä norkmaalin aikuisen toimintaa.
Miksi osaamattoman isän takia pitää hakea ulkopuolista apua, eli ulkoistaa naisille miehen omien lapsien hoito? Eikö mieheltä voi vaatia samanlaista panostusta, kiinnostusta ja empatiaa puolisoaan ja lapsiaan kohtaan. Asiantuntijan vastaus oli hyvin syyllistävä, naisen olisi siis pitänyt vielä organisoida ja lohdutella isää vaikka on väsynyt juuri kaiken hoitamiseen itse? Weaponized incompetence on vallankäyttöä jossa mies esittää ettei osaa ja ulkoistaa naiselle ison osan metatyöstä ja kodin sekä perheen hoidosta. Kyllä iso mies osaa ei vain halua. Mutta tilanteesta ei pääse pois. Nainen rakastaa miestä joten jättäminen ei toimi. Samanlaisia miehiä on suomi täynnä koska on tällaisia asiantuntijavastauksia joissa opetetaan nainen häpeämään ettei miehelle tule pahamieli. Naisen pahallamielellä ei ole väliä.
Ei nyt hyvänen aika syyllistetä (kommenteissa ja hieman myös vastauksessa rivien välissä) tästäkin sitä äitiä, joka on varmasti kaikkensa ja enemmänkin tehnyt ja antanut lastensa edun eteen. Kummallinen logiikka, että isän saamattomuus ja osaamattomuus johtuisi äidin toiminnasta. Ja ne lapsetkin kuulkaa syntyy aika peräjälkeen, jolloin äiti on raskaana-imettää-raskaana-imettää eli käytännössä vuosia hormonien vallassa. Siinä alkaa silmät kummasti avautua puolisonkin suhteen, kun ymmärtää, että ihan ok poikaystävällä, ehkä puolisolla, ei olekaan vanhemmuustaitoja (eikä välttämättä halua niitä edes opetella). Niin, että miksi on tehnyt lapsia tällaisen miehen kanssa? No, ehkä siksi, että se mies oli hyvä puoliso ennen lapsia, mutta kyvyttömyys olla vanhempi lapsille paljastui vasta myöhemmin. Ihmiset myös muuttuu ja heittäytyy tekemättömäksi, kun huomaavat, että on helpompi juosta omilla teillä sen sijaan, että keskittyisi siihen perheeseen ja hoitaisi ne lapset. Se tulee myös järkyksenä monille, että vanhemmuuteen todellakin tarvitaan taitoa, eikä se ole mitään sisäsyntyistä.
En ymmärrä…miten on syntynyt kolme lasta tällaisen miehen kanssa…
Minä lähtisin ulos ja jättäisin kylmästi miehen lasten kanssa kotiin. Pakkohan hänen on omien lastensa kanssa pärjätä, jos muuta vaihtoehtoa ei tarjota. Oppii huomaamaan sen, miten paljon vaimolla on puuhaa, kun on kolmen lapsen kanssa yksin kotona!
Aloittaisin isälle jättämisen päiväaikaan.Iltaisin lapset on yleensä hankalampia ja päivällä voi lähteä vaikka vähän ulkoilemaan.
Moni äiti kokee olevansa kokeneempi, mies ei ota oma-aloitteellisesti vastuuta ja ei usko itseensä. Joskus kannattaisi vain sanoa että menen kauppaan, tulen tunnin päästä. Lähteä ja antaa se vastuu toiselle. Miehet eivät ole aina niin varmoja siitä että osaavatko, aloita yhdellä ja lopuksi jätät kaikki kolme hänen kanssa. Kyllä se vanhemmuus ja vastuu tulee kun annat ensin pikkusormen ja sitten koko käsi. 15min kaupassa, 10min kävelyä postilaatikolle ja takaisin. Lopuksi tunti pari shoppailessa. Vastuu kannattaa antaa jo ennen kuin lapsi on yksivuotias. Silloin hän tottuu siihen vastuuseen ja oppii tuntemaan lasta huutojen ja naurujen kautta. Uskalla antaa vastuuta, ja jos ei uskalla olla yksin, niin ehdota että hänen äiti tulee vahtimaan hänen kanssa, ehkä se olisi tarpeeksi motivaatiota antava, ettei tarvitse omaa äitiä tuohon mukaan :)
Todennäköisesti äiti omi lapset itselleen unohtaen samalla puolison roolin, ja nyt on laskun maksamisen aika.