28.04.2015 Päivitetty 17.11.2021

Elina Tanskanen: Uskalla irrottautua työstäsi, vanhempi!

Teksti
Elina Tanskanen
Kuvat
Arto Wiikari/Otavamedia

Nyt sinulle tuli työkielto!” Viisivuotias poikani tuijottaa minua silmät leiskuen ja sormi pystyssä. Tunnistan hänen olemuksestaan itseni – sanavalinnat, eleet ja äänenpainot ovat samoja, joilla tapaan komentaa häntä.

Syy kurinpalautukselleni on se, että olen luikkinut tietokoneelle tarkistamaan jotain kiireellistä työasiaa kesken Lego-leikkien. Lapset ovat näyttäneet niin uppoutuneilta mielikuvitustarinoihinsa, että olen toiveikkaasti kuvitellut poissaoloni jäävän heiltä huomaamatta.

Poikani on saanut viime aikoina pelikieltoja esimerkiksi niinä hetkinä, kun hänen turhautumisensa on purkautunut pikkusisaruksen muksimisena. Keino on osoittautunut sangen tehokkaaksi, koska jos lapsi saisi valita, hän todennäköisesti pelaisi äitinsä kauhistukseksi ajasta ikuisuuteen.

Sormeaan heristävä jälkikasvuni viestii minulle kahta asiaa. Ensinnäkin olen tehnyt jotain syvästi paheksuttavaa eli häipynyt paikalta, vaikka olin luvannut leikkiä. Toisekseen hän näyttää olettavan, että jos saisin valita, tekisin töitä loputtomasti.

En halua lasteni kasvavan siihen uskoon, että työ on välttämätön paha, jonka kanssa he joutuivat kilpailemaan vanhempiensa huomiosta. Olen yrittänyt pohjustaa, että isona kannattaa ryhtyä tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu mielekkäältä. Samaten olen tapaillut hyviä perusteluja sille, miksi ylipäätään aikuisten pitää tehdä töitä. Että on välttämättömyyksiä, joita varten tarvitaan rahaa.

Yhä isompi osa työstä ei katso aikaa eikä paikkaa. Siitä on eittämättä etunsa ruuhkavuosien kaaoksessa. Lapselle tietotyötä tekevä vanhempi on kuitenkin pahimmillaan etäinen hahmo, joka vaivihkaa tarkistaa päätelaitteella viestiliikenteensä kymmeniä kertoja viikonlopun aikana.

Työn ja perheen yhteensovittaminen kuulostaa juhlapuheisiin kuuluvalta sanahelinältä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että meidän perheellemme jää arkipäivisin keskimäärin kaksi tuntia yhteistä aikaa, kun ei huomioida liikkumisia ja muita pakollisia säätämisiä. Se on kahdeksan prosenttia vuorokaudesta.

Työmaailmaan jumittuneen vanhemman kannattaa ottaa riski ja kokeilla, romahtaako kaikki, jos hän jättääkin tärkeältä tuntuvat juttunsa kesken. Mikäli suorittavasta mielentilasta ei pääse millään eroon, tarmo kannattaa suunnata nukkekodin sisustamiseen tai muistinpelin pelaamiseen.

Tietoista läsnäoloa opettava mindfulness-menetelmä on tutkitusti tehokas tapa poistaa stressiä. Kun keskittyy kokoamaan junarataa lapsen kanssa, voi olla, ettei enää muista, mitä töitä tänään piti vielä tehdä.

Sekunnin murto-osan kipuilen, koska työn imu pitää minua otteessaan. Sitten lätkäisen koneen kannen kiinni ja selitän, että äiti teki väärin ja pyytää anteeksi. Sillä kun lapsi antaa työkiellon, sitä on paras totella.

Elina Tanskanen, 37, on 3- ja 5-vuotiaiden lasten äiti sekä 9-vuotiaan lapsen äitipuoli. Ammatiltaan hän on toimittaja, seksuaaliterapeutti, logoterapeutti ja tietokirjailija. Lauantai-iltaisin Elina pelaa perheensä kanssa SingStaria.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X