Vaiettu ilmiö: isät, jotka katuvat lastaan – ”Suostuin tekemään lapsen, koska vaimo niin halusi”
Markku epäröi lapsen hankkimista mutta päätti kuitenkin ryhtyä vanhemmaksi.
Vanhemmaksi ryhtyminen lukeutuu elämän lopullisimpiin päätöksiin. Yhteinen matka uuden olennon kanssa alkaa ja sen ajatellaan kestävän onnellisesti tavalla tai toisella niin vanhemman kuin lapsenkin koko loppuelämän ajan.
Lue myös: Äitiys kaduttaa: ”Voisin sen sijaan olla hyvä isä” – Tutkijat perehtyivät vaiettuun ilmiöön
On kuitenkin olemassa heitä, joiden on vaikea löytää mielekkyyttä valitsemastaan tiestä. Yksi heistä on yhden lapsen isä, tutkija Markku Soikkeli.
”Olen pakollisesti lapsellinen”, Markku pohtii teoksessaan, jonka nimi on niin ikään Pakollisesti lapselliset (Oppian). Kirjailijan mukaan teoksen kantavana ideana on tarjota ajattelemisen aihetta erityisesti niille, ketkä pohtivat kannattaako vanhemmaksi ryhtyä kumppanin toiveesta.
Markku oli yli neljäkymmentä, kun hänestä tuli isä. Sitä ennen hän oli viihtynyt hyvin yksinään ilman syvästi läheistä kumppania.
Ystäviä Markun elämästä oli löytynyt, vaikka ystäväpiiri vaihtui kolmekymppisenä nuorempaan sukupolveen. Monien Markun ikäisten ystävien elämä alkoi täyttyä menoista perheen kanssa.
Kun Markku tapasi vaimonsa, hän tuntui Markusta läheisemmältä kuin kukaan toinen aiemmissa parisuhteissa.
”Suostuin tekemään lapsen, koska vaimo niin halusi, ja pelkäsin, että lapsesta kieltäytymällä menettäisin sen ainoan ihmisen, joka oli minulle läheisempi kuin kukaan aiemmissa parisuhteissa.”
Yksinäisyyden pelosta Markku ei ole kuullut muiden miesten puhuvan syynä ryhtyä vanhemmaksi.
”Torjunnasta ja peloista lähtevä motivaatio kun ei ole järin kunniallista, etenkään niin arvokkaan asian yhteydessä kuin lapsenhankinta.”
Hänen mukaansa lapsen hankkimisen syistä puhutaan ylipäätään hyvin vähän, ja sitä ohjaavat kulttuurin ja ympäristön odotukset enemmän kuin esimerkiksi biologinen tarve.
Markku myös pohtii, että lapsi on tietynlainen sosiaalisen statuksen symboli.
”Uskottelemme elävämme vapaina perinteisistä roolimalleista, mutta lapsen valokuvan voi ottaa esille milloin tahansa, kun joukossa vertaillaan onnistuneen elämän tunnusmerkkejä: On minulla yksi lapsikin…”
Vaiettu aihe
Aiheesta kirjoittaminen tai puhuminen on hankalaa, sillä vanhemmuuden katuminen on tabu. Vaietun aiheesta tekee ainakin se, että monikaan vanhempi ei halua lapsen kokevan itseään taakaksi.
Lue myös: Vapaaehtoisesti lapseton Susanna, 43: ”Eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä?”
Toisaalta keskustelut aikuistenkaan kesken eivät välttämättä tule kysymykseen.
”Vanhemmuuden myötä tulee pikemminkin velvoite puhua lapsestä elämänsä tärkeimpänä saavutuksena. Jos kertoisi lapsestaan vaikkapa toiseksi parhaana asiana, mitä itselle on tapahtunut, tunnustusta pidettäisiin todisteena laskelmoivasta itsekkyydestä.”
Markun mielestä todellista laatuaikaa elämässä ovat muut kuin lasten kanssa vietetyt hetket. Onko niin ajatteleminen itsekkyyden huipentuma? Vai se, että haluaa nimenomaan omia lapsia ilmastokatastrofin aikaan?
Markku miettii, millaisia ihmisiä he vaimon kanssa olisivat, jos eivät olisi ryhtyneet vanhemmiksi.
”Olisiko elämä parisuhteessa ollut itsekkäämpää vai kenties avautunut enemmän muiden ihmisten elämänpiireihin? Tai jos rakkautta riittää jaettavaksi usealla ihmiselle, eikö olisi vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa jakaa sitä tuntemattomille läheisille?”
Kommentit (17)
Miettikö tutkija ollenkaan miltä lapsistaan tuntuu kuulla, että isä katuu lapsiaan
Hyvin itsekästä tehdä lapsia jos ainoa syy siihen on yksin jäämisen pelko.
Juttu oli ikävän tynkä, olisi ollut kiva tietää, miten ko. henkilö suhtautuu lapsiinsa, nyt kun niitä on. Ja mitä tuntee heitä kohtaan.
Tuntuu pahalta tuon kirjoittajan lapsen puolesta. Meillä kaikilla tulisi olla oikeus syntyä tänne toivottuina ja rakastettuina.
Nyt tämä asia on vielä lapsen ja ystävien luettavissa tulevaisuudessakin. En voi ymmärtää.
Seurustelu vaiheessa mies ilmoitti ettei halua lapsia. Hänellä oli edellisestä suhteesta lapsi. Juteltiin ja sanoin että minä haluan lapsia ja erotaan samantien. Mies ei halunnut erota, saimme lopulta kaksi lasta.
Miten tätä lapsiasiaa ei käyty heti suhteen alussa? Ja miksi iskä halusi tehdä lapsen vaimon mieliksi? Ois säästytty paljon kun nämä toiveet puhuttu jo vihillä.
Ei häntäkään pakotettu isäksi, sitä on turha itkeä, itseään ajatteli kun halusi välttää yksinäisyyttä ja siten ”osti” vaimon itselleen siittämällä tälle lapsen. Samalla tavalla miehet sitoo lapsilla naisen itseensä kuin naiset miehen.
Toiseksi, en ymmärrä ollenkaan tuota että yhteiskunta tai muu ympäristö ”pakottaisi” tekemään lapsen, tai todella outoa, olisi status että tekee lapsen ja on lapsi, ei todellakaan. Tässä yhteiskunnassa lapsista on vain haittaa esim. työelämässä.
Kyllä se nimenomaan on se biologia joka saa ihmisen lisääntymään siinä kuin eläimet ja kasvitkin, muutenhan me olisimme kuolleet sukupuuttoon. Tässä maailmassa on niin paljon lapsia oloissa joihin ei pitäisi lapsia tehdä, on maita joissa väenpaljous on järkyttävä katastrofi, ei ne ihmiset sielläkään lapsia tee yhteiskunnan pyynnöstä. Täällä rikkaassa länsimaassa on vaan kiva kuvitella että lapsia tehdään muiden kuin biologian takia.
En ole eläissäni (47v) törmännyt siihen, että joku vetäisi lapsensa kuvan esiin jotenkin kerskuakseen sillä, tai että joku puhuisi lapsesta elämänsä saavutuksena. Todella kaukaa haettua, varsinkin nykypäivänä kun lapsettomuus on muotia ja lapsiperhe-elämästä puhutaan todella negatiivisesti kaikessa mediassa. Pitäisi suorastaan hävetä, että on tehnyt lapsen.
Tuo mies elää kyllä nyt jossain ihan omassa pikku kuplassaan eikä tiedä mitä täällä muualla tapahtuu.
Itse en ole koskaan halunnut lapsia, vaikka useampi nainen on elämän varrella halunnut sellaista minun kanssani tehdä. Olisi saattanut suostua, jos joku nainen olisi luvannut ottaa päävastuun lapsesta, mutta kaikki ovat halunneet miettiä vanhempien vapaiden jakamista ja/tai ”tasa-arvoista” lastenhoitoa.
Vauvoissa ei ole mitään söpöä, taaperot ne vasta ovat rasittavia ja vastenmielisiä. En ole kiinnostunut olemaan lasten kanssa tekemisissä ennen kuin he kykenevät normaaliin kanssakäymiseen.
En ole piilotellut kantojani ja väitänkin että noin puolet miehistä on ajettu tässä asiassa jonkinlaiseen ansaan. Yllättävän harva mies haluaa lapsia, mutta suostuvat siihen silti, koska rakastavat naisiaan. Kyllä se on niin, että lapsia haluavat pääsääntöisesti naiset.
Mikä näissä miehissä on vikana, kun eivät osaa heti seurustelun alussa sanoa, etteivät koskaan halua lapsia? Silloin ei tule vahingossa aloitettua seurustelua sellaisen naisen kanssa, joka lapsia haluaa.
Tämän asian suhteen ei voi tehdä kompromisseja. Jos lapsia haluaa, ei niitä voi puolison takia jättää yrittämättä, siinä vain katkeroituu puolisolle ja ero on väistämätön. Jos taas lapsia ei halua ja niitä tekee puolison mieliksi, katkeroituu puolisolle ja lisäksi maailmassa on yksi lapsi lisää, jonka vanhempi ei häntä halua. Ero on hyvin todennäköinen tässäkin tilanteessa. Jos olisi erottu jo suhteen alkumetreillä, ei ongelmaa olisi, ja se vöistämätön erokin olisi hoidettu alta pois.
Tämän tahtotilan piilottelu on ongelma. Se on sanottava heti suhteen alussa ja suoraan, jotta vältytään ongelmilta. Jos silloin menettää sen kympin naisen/miehen, niin sitten se vain on niin, te vain ette ole yhteensopivia.
Mistä sinä tiedät onko tämä nainen koskaan puhunut, että haluaa lapsia? Et voi mistään tietää onko asia tullut kummallakaan puheeksi. Mikä siinä on, että se on aina miehen syy. Joskus nämä asiat tulevat puheeksi vuosien päästä vasta siinä vaiheessa, kun toinen alkaa haluta niitä lapsia. Suhde on kahden kauppa, jossa ei todellakaan kaikilla ole suhteen alkuvaiheessa selvää edes itselle, haluaako lapsia.
Ihmetyttää että rakkautta pitäisi jakaa useammalle vieraalle henkilölle lapsen sijaan?? Tarkoitetaanko tässä jotain bile- ja seksi kavereita? Jokainen taplaa tyylillään, mutta nekin satunnaiset naiset etsii sitä kumppania epätoivoisesti ja usein käy niin että niissä keski-iän yli jatkuneissa bileporukoissa moraali rappeutuu ja alkaa itse voimaan tosi huonosti, juoruja laitetaan liikkeelle ihan hyvistä ihmisistä, ja tuhotaan siten vastuullisia henkilöitä. Lopulta voi olla aika huono olo, sillä siten että vahingoittaa muita joko tahallaan tai ajattelematta saakin hävetä ja katua. En näe mitään merkityksellistä keski-iälle jatkuvassa teinielämässä. Ymmärtää että seura vaihtuu sukupolvea nuorempiin kunoman ikäiset ei enää hyväksy juttuja.
Omassa viittä vaille nelikymppisistä koostuvassa kaveripiirissä olen huomannut tätä kyllä. Jollei ole nyt ihan vela (vapaaehtoisesti lapseton) nainen, ja lapsia ei vielä ole, niin nyt painetaan todella paniikkinappulaa ja pusketaan päälle parisuhteissa.
Jos sellainen on, jollei ole niin aika moni suuntaa hedelmöityshoitoihin lahjasiittiön kera tai sitten suoraan sanoen laskevat rimaa niin hemmetin alas kun haluavat vain sen siittäjän.
Ehkei sinne tinderiin ihan sitä suoraan laiteta, että mitä halutaan, mutta sellaista se on.
Ihan kummalliset, ei oikeastaan edes toisistaan kauheasti pitävät ihmiset päätyvät nyt yhteen. Pariksi vuodeksi ainakin, epäilen tuossa viimeistään kun täytellään 45, niin aikamoista erobuumia.
Naispuoliset ystäväni oikein piinaavat ja kiristävät miehiään siihen lapsentekoon, että NYT. Miehet eivöt tunnu olevan kauhean innoissaan, ja tosiaan musta tuntuu, että moni olisi paljon onnellisempi jos koko lapsiaihetta ei olisi pöydällä.
Mutta, he pelkäävät jäävänsä sitten ilman naistaan, joka ei ehkä ole edes sopiva, mutta eipähän joudu olemaan yksin.
Miksi, oi miksi, ihmiset tekevät lapsia vain siitä syystä, että luulevat niin ”täytyvän tehdä” ihmiselämässä?
Tiedoksi, jollet halua, ei täydy.
Velanaisia ja velamiehiä kyllä löytyy rakastettaviksi ja onnellisiin parisuhteisiin.
Asia pitää puhua ennen seurustelun aloittamista. Jos mies on luvannut haluta lapsia, niin ne kaikki pitää tehdä ennen kuin nainen täyttää 40, koska sen jälkeen ei välttämättä enää onnistu ilman luovutusmunasoluja. Käytännössä tarkoittaa sitä, että esim. 2 lasta omilla sukusoluillaan toivovan pitää hakeutua miehen kanssa 36-37-vuotiaana lapsettomuushoitoihin yksityiselle, koska julkisen jonot ovat niin pitkät, ettei siellä enää ehdi.
Mies ei siis voi luvata haluavansa lapsia ja sitten vetkutella vuosia kunnes havaitaan, että kappas, eipäs enää onnistukaan. Jos lapsia ei halua, pitää olla selkärankaa sanoa se suoraan heti suhteen alkumetreillä.
Ei kaikki ole niin varmoja näistä asioista, miten suhteen alkuvaiheessa voi oikeasti tietää kannattaako sen ihmisen kanssa tehdä lapsia. Ihminen voi myös muuttaa mielensä, nuorempana voi ajatella haluavansa, mutta toteaa sitten että ei kuitenkaan haluaisi. Ei ole ihan noin yksinkertaista tuo asia.
Liikaa nähnyt näitä, että nainen vonkaa lasta, mies suostuu, ja sitten nainen nillittää, kun mies ei olekaan ”hyvä isä”. Sitten nainen kiristää lapsella, että jos et suostu muuttamaan / rakentamaan/ vaihtamaan työpaikkaa ymsyms minä otan lapset ja lähden, ja sitten mies joutuu taas naisen mielen mukaan tinkimään kaikesta itselleen tärkeästä, ettei menettäisi naistaan, jota jostain kummallisesta syystä edelleen rakastaa…
Kumpiko tuossa on sitten se väärintekijä mielestäsi sillä jos perhe on perustettu on turha kitistä, kaksoiselämä käy raskaaksi kaikille osapuolille. Haluaisitko sinä että sinun kanssa oltaisiin sillein leikisti mut ei sit kuitenkaan siten että olisit tärkeä ja sun kanssa haluttaisi rakentaa yhteistä elämää, vaan viihdyttäen vain itseään suhteessa kuin jotain potilasta.
Miltäköhän Markun lapsesta tuntuu tämän luettuaan..
Se vasta itsekästä onkin, että alkaa seurustella lapsia toivovan kanssa, vaikka itse ei lapsia halua. Artikkelin mies ei olisi koskaan joutunut lasta tekemään, kun olisi suoraan ennen ensimmäisiä treffejä tuonut preferenssinsä esille, jolloin tämä nainen olisi voinut siirtyä suoraan seuraavaan mieheen.
En ole koskaan halunnut lapsia ja olen tämän asian heti suhteen alussa kertonut. Mielestäni näistä pitää puhua ennen kun suhde muuttuu vakavammaksi.