Vanhemman ja lapsen samanlainen temperamentti voi aiheuttaa vaikeuksia perheessä – Yksi keino on jännitteiden helpottamisessa ylitse muiden
Lapsen kasvattaminen on monimutkaista yhteispeliä, johon vaikuttavat sekä lapsen että vanhemman temperamenttipiirteet, vanhemmuuden lämpö sekä kontrollityylit.
Poikani on yksi niistä lapsista, jotka turhautuvat herkästi. Yhtenä iltana hän kysyi minulta jotain, en enää muista mitä. Vastasin hänelle ei ja hän ryntäsi omaan huoneeseensa paiskaten oven kiinni perässään. Hermostuin hänen käytökseensä, marssin hänen huoneensa ovelle ja karjuin: ”Sinulla ei lupaa paiskoa ovia!” Ja paiskasin oven kiinni, muistelee psykologian professori Liliana J. Lengua Psychology Todayn blogissaan.
Professori Lengua kertoo usein tämän tarinan kuvauksena siitä, millaista jännitettä vanhemman ja lapsen samantyyliset temperamenttipiirteet voivat perheeseen tuoda. Hän on tutkinut lapsen synnynnäisten temperamenttipiirteiden yhteyttä vanhemmuuteen ja painottaa, että kaikki lapset eivät vastaanota vanhemmuuttasi samalla tavalla. Voit kasvattaa kaikki lapsesi samoilla periaatteilla, mutta jokainen lapsi ottaa kasvatuksesi vastaan omien temperamenttipiirteidensä mukaisesti.
Lisäksi lapsen ja vanhemman väliseen jännitteeseen vaikuttavat monet muutkin seikat.
Miksi jotkut lapset haavoittuvat herkemmin negatiivisesta vanhemmuudesta?
Lapset, joiden synnynnäisissä temperamenttipiirteissä korostuu herkästi turhautuminen ja impulsiivisuus, kokevat eniten negatiivista vanhemmuutta ja ovat myös kaikkein haavoittuvaisempia sen vaikutuksille. Myös synnynnäisesti arat, herkät ja pelokkaat lapset saavat osakseen keskimääräistä enemmän negatiivista vanhemmuutta.
Synnynnäiset temperamenttipiirteet voivat osittain selittää sitä, miksi osa lapsista kestää vaikeita lapsuuden kokemuksia haavoittumatta psyykkisesti ja miksi toiset samoja asioita kokeneet saavat vakavampia psyykkisiä oireita.
Professori Leguan mukaan kasvatus on monimutkaista yhteispeliä, johon vaikuttavat sekä lapsen että vanhemman temperamenttipiirteet sekä vanhemman käyttäytyminen.
Perinteisesti on ajateltu, että hyvä vanhemmuus on taitavaa lapsen kontrollointia, lapsen käytöksen ohjaamista sekä riittävää vastaamista lapsen perustarpeisiin. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miten vanhempi vastaa lapsen tunteisiin ja opettaa lapselle tunnetaitoja.
Uusi tunnetaitoja painottava vanhemmuus voikin olla avainasemassa lapsen ja vanhemman välisten jännitteiden helpottamisessa.
Mistä jännite johtuu?
Lapsen ja vanhemman väliseen jännitteeseen vaikuttavat molempien temperamenttipiirteet, vanhemman kontrolloivan käytöksen tyyli sekä vanhemmuuden lämpö. Näistä tekijöistä voi syntyä monenmoisia jännitteitä vanhemman ja lapsen välille.
Vanhemman ja lapsen välinen jännite ei ole huono asia, jos vanhempi tiedostaa, mistä jännite johtuu ja osaa muotoilla vanhemmuuttaan sekä ympäristöä lapselle sopivaksi.
Vanhemmuutta voi räätälöidä kullekin lapselle sopivaksi tiedostamalla omat ja lapsen temperamenttipiirteet sekä ”synkronia” suhteessa kuhunkin lapseen.
Synkronia tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, miten hyvin lapsen ja vanhemman piirteet sekä käyttäytyminen sopivat yhteen. Jonkun lapsen kanssa synkronia voi olla sujuvampaa kuin toisen kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsi olisi vanhemmalle rakkaampi tai suositumpi kuin muut lapset. Lapsen ja vanhemman neurobiologia vain on yhteensopivampaa ja siksi jännitettä on vähemmän.
Kuusi tapaa räätälöidä vanhemmuutta lapselle sopivaksi
- Tunnista omat kontrollityylisi – käytätkö yhtä vai useampia?
Vanhemman kontrollitoiminta suhteessa lapseen voi olla:
- lapsen turvallisuutta ja käyttäytymistä ohjaavaa kontrollia,
- itsenäisyyttä ja ajattelua ohjaavaa psykologista kontrollia,
- pakottavaa kontrollia,
- negatiivista, väkivaltaista ja itsenäistymiskehitystä haavoittavaa kontrollia,
- ylikontrollointia tai
- hyvin vähäistä kontrollia.
Vanhemman ja lapsen suhde voi olla esimerkiksi:
- herkästi räiskyvä ja samalla emotionaalisesti lämmin sekä ohjaava,
- läheinen mutta ylikontrolloiva,
- vähän kontrolloiva ja etäinen,
- vähän kontrolloiva ja läheinen,
- negatiivisesti kontrolloiva ja emotionaalisesti torjuva,
- käyttäytymistä ja turvallisuutta ohjaava sekä lämmin tai
- enemmän psykologiseen ajattelun ja itsenäisyyden ohjaamiseen painottuva kuin käyttäytymistä kontrolloiva.
- Tiedosta BIS ja BAS – temperamenttipiirteiden profiilit
Kontrollityylin ja vanhemmuuden lämmön lisäksi jännitteeseen vaikuttaa temperamentti. Temperamentti tarkoittaa yksilön synnynnäistä fysiologista perustaa, joka vaikuttaa siihen, mikä on hänelle luontainen tapa reagoida erilaisiin tilanteisiin.
Yleisiä synnynnäisiä temperamenttipiirteitä ovat turhautumis- ja suuttumisherkkyyden voimakkuus, tunneilmaisun voimakkuus, lähestymis- ja vetäytymistaipumus uusia ihmisiä ja asioita kohdatessa, aktiivisuuden vilkkaus tai maltillisuus sekä häirittävyyden herkkyys. Häirittävyys tarkoittaa sitä, kuinka herkästi esimerkiksi viereisestä huoneesta kuuluvat äänet tai luokkahuoneen puheenpulputus häiritsevät lapsen tarkkaavaisuutta.
Lapsen temperamenttipiirteet voi havaita jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella.
Lyhyemmin sanottuna ihmisen aivoissa on kaksi keskeistä järjestelmää, käyttäytymistä säätelevä BIS (behavioral inhibitation system) ja motivaatiota ohjaava BAS (behavioral activation system). Näiden kahden systeemin yksilöllinen toiminta vaikuttaa siihen, millaiset valmiudet lapsella on hillitä käyttäytymistään ja toimia aktiivisesti.
Yksilöllinen BIS vaikuttaa mm. siihen, millainen on turhautumisherkkyys ja tunnereaktioiden voimakkuus, onko uusiin tilanteisiin meneminen helppoa vai vaikeaa ja kuinka vahvasti huomio kiinnittyy ympäristön häiriötekijöihin, kuten puheensorinaan.
Yksilöllinen BAS puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka ripeästi ihminen tarttuu toimeen, miten vauhdikas, puhelias ja äänekäs hän on ja kuinka pitkään hän jaksaa olla aktiivinen.
Kun vanhemmalla on mielikuva siitä, millaiset ovat oma sekä kunkin lapsen BIS sekä BAS, hänen on helpompi suhtautua lapsen käytökseen lämpimän ymmärtäväisesti.
- Kehitä omaa itsesäätelyäsi
Negatiivinen vanhemmuus johtuu useimmiten siitä, että vanhemman omassa säätelyjärjestelmällä on heikkouksia. Negatiivisen vanhemman itsesäätely on myös niin voimakasta, että vanhemmuus on sen vuoksi etäistä, viileää ja suorituskeskeistä.
Lapsen ja vanhemman hyvin samanlaiset temperamenttipiirteet sekä hyvin erilaiset piirteet voivat voimistaa heidän välistä jännitettään, jos vanhempi ei tiedosta temperamenttipiirteiden merkitystä käyttäytymisessä ja pyri vahvistamaan omaa itsesäätelyään säätelykeinoja opettelemalla.
- Valitse myönteinen vanhemmuus
Negatiivisen ja tehottaman vanhemmuuden vastakohta on myönteinen vanhemmuus. Sekä negatiivinen että myönteinen vanhemmuus jättävät pysyvät jäljet lapseen. Kumman valitset päivittäin?
Tutkijat ja psykologit korostavat nykyisin myönteisen vanhemmuuden tärkeyttä, koska se suojaa lasta haavoittumiselta. Useimmiten se myös tekee vanhemmuudesta helpompaa ja tehokkaampaa.
Myönteinen vanhemmuus on vanhemmuutta, jossa on riittävästi lämpöä, harkittua ja tietoista kontrollia sekä ymmärrystä lapsen tunteita, kehitysvaihetta ja yksilöllisiä piirteitä kohtaan.
- Muokkaa ympäristöä lapselle sopivaksi
Kun tunnet lapsesi, tiedät millaisessa ympäristössä hänellä on hyvä olla ja millaisessa ympäristössä hänellä on vaikeaa. Joskus ympäristön muokkaaminen voi tarkoittaa jopa sitä, että perhe muuttaa kaupunkiympäristöstä maaseudulle, jossa on rauhallisempaa.
Ympäristöä voi muokata myös pienillä teoilla. Valitse esimerkiksi lapselle vaatteita, joissa hänen on helppo olla. Karsi turhaa ja epäjärjestystä aiheuttavaa tavaraa lapsen huoneesta. Mieti aktiviteetteja, lomamatkoja ja harrastuksia suunnitellessa, sopiiko tämä oikeasti lapselleni ja nauttiiko hän tästä.
- Opeta lapselle tunnetaitoja
Tunnetaidoista on tehty aika monimutkainen juttu. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että vanhempi huomaa lapsen tunteet ja vastaa niihin, auttaa lasta löytämään tunteelle nimen sekä tukee tunteen käsittelyssä.
Viidellä tunnetaidolla pärjää hyvin:
- tunteen tunnistaminen,
- tunteen nimeäminen,
- tunteen hyvien säätelykeinojen käyttäminen,
- tunteen harkittu ilmaisu sekä
- tunteen reflektointi eli tutkiminen jälkikäteen: Miten tunteen käsittely sujui tällä kertaa ja mitä voin tehdä seuraavalla kerralla paremmin?
Lähteet: Nature and Nurturing: Parenting in the Context of Child Temperament. Clinical Child and Family Psychology Review.
Jaa oma kokemuksesi