Katkonainen uni alkoi vauvan syntymästä ja sysäsi Hannan, 36, vuosien unettomuuskierteeseen
Katkonainen uni alkoi esikoisen vauva-aikana ja vei Hannan totaaliseen umpikujaan.
Katkonainen uni lienee tuttu monille tuoreille äideille. Vauvan syntymä saa elimistön ja aistit ylikierroksille, eikä nukkumisesta tahdo tulla mitään. Vauva herättää muutenkin pitkin yötä, ja lisäksi pitää käydä tarkistelemassa, hengittääkö pikku nyytti ja onko sillä kaikki hyvin.
Kun arki tasaantuu ja päiväunia voi vauvan kanssa torkkua, nukkuminen alkaa taas sujua, vaikka yöt ovatkin silloin tällöin rikkinäisiä. Näin tapahtuu yleensä – mutta ei Hanna Lehtosen, 36, kohdalla.
Esikoisen syntymä kaikkine ilon, jännityksen ja epävarmuuden tunteineen laukaisi unettomuuden, joka ei hellittänyt silloinkaan, kun vauva alkoi nukkua öisin. Hanna ei vain enää nukkunut.
– Ennen esikoisen syntymää en kärsinyt unettomuudesta millään tavalla. Päinvastoin: pystyin nukkumaan automatkoillakin eikä kahvikaan valvottanut iltaisin. Ollessani viimeisilläni raskaana saatoin valvoa yöllä, kun vauva mylläsi masussa. Ne olivat oikeastaan ensimmäiset merkit univaikeuksista, Hanna muistelee.
Siivoamista päiväunien sijaan
Vaikka yöt menivät valvoessa, Hanna ei yrittänytkään nukkua päivisin. Hän teki kotitöitä vauvan päiväuniaikoina – voidakseen sitten keskittyä vuorovaikutukseen vauvan kanssa tämän ollessa hereillä.
– En osannut kuunnella kehoni viestejä.
Kun kuopus syntyi kolme vuotta myöhemmin, väsymystila oli niin paha, että päiväunet olisivat todella tulleet tarpeeseen. Nukkumisesta ei vaan tullut mitään: Hanna pelkäsi, että vauvalle sattuu jotain, jos äiti nukahtaa.
Jossain vaiheessa uupunut Hanna alkoi toivoa, että mies sairastuisi ja jäisi kotiin perheensä kanssa. Kun ystävä tuli käymään, hän ei jaksanut edes nousta taaperon vierestä lattialta vastaanottamaan vieraita.
Fyysiset oireet kuin krapulassa
Väsymystila katkonaisten unien jälkeen muistutti pahanpäiväistä krapulaa fyysisine oireineen: olo oli päänsärkyinen, sekava, jopa oksettava. Hanna ei pystynyt syömään oikein mitään.
– Hermot olivat tosi tiukilla. Normaalit lasten leikitkin särähtivät korvaan, Hanna muistelee.
Hän huomasi, että iltapäivällä kamala olo alkoi yleensä hieman helpottaa. Elämä oli päivä kerrallaan etenemistä.
Hanna kuvailee itseään suorittajatyypiksi, ja arvelee, että tämä ominaisuus myös pelasti hänet.
– En päästänyt pahaa oloa valloilleen, vaan pysyin koko ajan liikkeessä. Tykkään muutenkin tehdä paljon asioita. Niihin aikoihin tehtiinkin sitten aika paljon… Leivottiin pipareita, lähdettiin mummolaan.
Myös vauva-arjen säännöllinen rytmi auttoi selviytymään, kun sitä noudatti päivästä toiseen.
Lue myös: 10 merkkiä siitä, että olet valvonut vauvan kanssa liikaa
Katkonainen uni “kuuluu asiaan”
“Se kuuluu asiaan, ainahan vauvat valvottavat, kyllä se siitä. Odotahan vaan, kun sinulla on toinen lapsi.” Ystävällisiä, hyvää tarkoittavia kommentteja, joita kaikki tuoreet äidit saavat kuulla.
Hanna arveli, että näin sen sitten täytyy olla – pienten lasten vanhemmilla kuuluu olla silmäpussit, ja hirveää oloa nyt vain piti kestää. Univajeesta ei oltu puhuttu etukäteen neuvolassa, ja muut äidit tuntuivat vain hehkuttavan vauva-arkensa suloisuutta.
Edes oma puoliso ei vuosien aikana tiennyt, miten pahasta unettomuudesta vaimo kärsi.
– En itsekään tajunnut enkä osannut puhuakaan siitä.
Hannan viesti muille vanhemmille on selvä:
– Älkää tehkö samoja virheitä kuin minä, hakekaa apua. Ei elämän kuulu vauva-aikanakaan olla ihan hirveää univelan takia.
Hän uskoo, että uniongelmat ja väsymys aiheuttavat perheissä isompia ongelmia, jotka voisivat olla ennaltaehkäistävissä, jos vain perheet osaisivat pyytää ja saisivat apua ajoissa. Voisivatko neuvolat ottaa käyttöön vaikkapa erityisen väsymystestin katkonaiseen uneen ja syvempään kierteeseen, Hanna ehdottaa.
Lääkeresepti kouraan
Kun töihinpaluu lähestyi, Hanna marssi terveyskeskukseen. Jotain pitäisi saada, että pystyn nukkumaan, hän pyysi. Terveyskeskuksesta annettiin lääkeresepti ilman sen kummempaa ohjeistusta tai seuranta-aikaa.
Myöhemmin Hanna päätyi psykiatrin vastaanotolle, jossa hänelle tarjottiin sairauslomaa. Hanna koki, ettei tarvitse sairauslomaa, ja kieltäytyi – ja lähti taas kotiin lääkereseptin kanssa.
– En halua syyttää ketään, mutta silti käy mielessä, että mitä jos tilanteeseeni olisi tartuttu ja sitä olisi seurattu?
Katkonainen uni etenee salakavalasti unettomuudeksi
Jos unettomuus tuntui rankalta kotiäitiaikana, työssäkäyntiin yhdistettynä se osoittautui sietämättömäksi. Hanna saattoi valvotun yön jälkeen oksentaa ennen töihin lähtöä. Noista ajoista ei juuri ole jäänyt hänelle muistoja.
– Ulkopuolisen silmin arkemme näytti varmaan ihan normaalilta, hän arvelee.
Hanna yritti epätoivoisesti pohtia ratkaisukeinoja keksimättä ainuttakaan. Univaje oli kestänyt liian pitkään, eikä mikään keino tuntunut auttavan. Kun eräänä päivänä mieleen tuli helpottavana ratkaisuna ajatus unilääkepakkauksen syömisestä kerralla, hän tajusi olevansa umpikujassa.
Lopullinen romahdus tuli hieman myöhemmin, oman äidin luona vierailulla. Hanna sai vuodatettua lopulta äidilleen koko tilanteen. Siitä alkoi kahden kuukauden sairausloma, tiivis terapia ja toipuminen. Alussa unettomuutta hoidettiin myös lääkkeillä.
– Toipuessani aloin ymmärtää, että vaikka kuinka haluan laittaa lapset kaiken edelle, en voi hoitaa muita, jos en itse ole kunnossa. Kun minä voin hyvin, lapsetkin voivat hyvin. Vaikka kuinka suoritin arkeamme, olin varmasti hermo kireällä, ja lapsethan vaistoavat kaiken.
Hannan kohdalla katkonainen uni, unettomuuskierre ja sen aiheuttama uupumus etenivät salakavalasti, sillä hän ei itsekään tajunnut, miten pahaksi tilanne ehti päästä. Pohjakosketuksesta on nyt nelisen vuotta.
– Vasta kaksi vuotta sitten olin nukkunut univelkani kunnolla pois. Uskon, että tietty uniherkkyys seuraa minua läpi elämäni, ja siksi haluan pitää itsestäni huolta.
Lue myös: Synnytyksen jälkeinen masennus – näin ehkäiset, tunnistat ja hoidat sen
Jaa oma kokemuksesi