Voiko lasta tukea tunnesäätelyssä, jos siinä ei ole itsekään taitava? Psykologi vinkkaa, mitä temperamenttisen vanhemman tulisi huomioida
Aikuisen oman tunnesäätelyn hankaluudet näkyvät vanhemmuudessa herkästi.
Vanhemmuus herättää paljon voimakkaita tunteita. Impulsiivisuus ja muut aikuisen tunnesäätelyn hankaluudet näkyvätkin vanhemmuudessa herkästi.
− Tunteita herättävät lasten tarvitsevuus, vanhemmuuteen liittyvä monenlainen vaativuus ja lapsessa liikkuvat tunteet, jotka purkautuvat ulos eri tavoin. Jos esimerkiksi kiukun tunteita on vaikea säädellä muutenkin, on hyvin ymmärrettävää, että se on vaikeaa myös vanhempana, kommentoi Terveystalon psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katri Laine tiedotteessa.
Vanhemman tunteet saavat näkyä, mutta lapsi ei saisi jäädä omien tunteidensa kanssa yksin
Vanhemmilla saa olla tunteita ja ne saavat myös näkyä ulospäin. Vanhemman impulsiivisuudesta ja temperamenttisuudesta voi olla kuitenkin lapselle haittaa.
− Lapsi jää omien tunteidensa kanssa helposti yksin, jos vanhempi on toistuvasti tunnekuohussa lapsen rauhoittelemisen sijaan tai jos vanhempi ottaa etäisyyttä tilanteessa, jossa lapsi tarvitsisi nimenomaan läheisyyttä. Silloin lapsen tunteiden säätelytaidot eivät pääse ihanteellisella tavalla kehittymään. Kuvio on muutenkin hankala sekä lapsen itsetunnon että vanhemman ja lapsen suhteen kannalta, Laine toteaa.
Tällaisessa tilanteessa vanhemman olisi hyvä työstää omien tunteidensa hallintaa, jotta hän pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin tunnekuohun hetkellä paremmin.
Laineen mukaan on hyvä huomata, että joskus ihmiset, jotka muuten ovat esimerkiksi impulsiivisia, pystyvät vanhempina olemaan turvallisia ja ennakoitavia.
− Tähän voi olla apuna esimerkiksi se, jos vanhemmalla on selkeänä mielessään, että hänen tärkeä tehtävänsä on olla omalle lapselleen ennen kaikkea turvallinen aikuinen. Tällöin hän saattaa säädellä tunteitaan lapsen kanssa hyvin, vaikka esimerkiksi muiden aikuisten kanssa se ei onnistuisi.
Miten lapsi tai nuori voi oppia säätelemään impulsiivista käyttäytymistä?
Impulsiiviselle lapselle, nuorelle sekä tämän vanhemmalle on tärkeää hahmottaa ensimmäisenä, että tunteet eivät ole koskaan väärin.
− On aivan ok olla todella vihainen tai raivostunut. Muiden tai itsensä fyysinen tai psyykkinen vahingoittaminen ei sen sijaan ole ok, ja siksi vaikka ihan mitä vaan saa tuntea, ihan mitä vaan ei voi tehdä tai sanoa. Jo pelkkä tällainen tunteen ja toiminnan erottaminen toisistaan voi hieman helpottaa tilannetta, Laine kertoo.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen apua tunteiden säätelyyn.
Laineen mukaan vanhemman olisi tärkeää ennakoida lapsen reaktioita jonkin verran, sillä tämä auttaa lasta itseään ennakoimaan niitä myös. Ennakoinnin tavoitteena ole tukahduttaa tunteita, vaan auttaa olemaan niiden kanssa.
− Jos lapsen on esimerkiksi vaikea sietää häviämistä, siitä voidaan puhua ennen kuin aloitetaan yhteinen lautapeli. Ensin voi jutella siitä, minkälainen olo tulee, jos häviää tai siitä, miten viimeksi suututti kamalasti. Sitten voidaan yhdessä miettiä, mitä silloin voisi tehdä. Auttaako, jos hyppii oikein korkealle, tai sanoo, että en tykkää hävitä? Voisiko halauksesta tulla parempi mieli?
Isomman lapsen ja nuoren kanssa tunteiden säätely ja ennakointi on yhä enemmän nuoren itsensä tehtävä. Tällöinkin tarvitaan kuitenkin tukea – ihan niin kuin aikuisetkin tarvitsevat silloin, kun on vaikeaa.
− Tärkeä tuki myös nuoren tunnesäätelyssä on rauhallinen, hyväksyvä ja turvallinen vanhempi. Heittelevät tunteet kuuluvat erityisesti murrosikään, eikä kaikkia tunteita tarvitse saada laantumaan. Olennainen taito tunnesäätelyssä onkin tunteiden sietäminen ja niiden kanssa oleminen.
Nuoren kanssa kannattaa miettiä turvallisia tapoja purkaa tunnetta.
− Sellaisia voivat olla esimerkiksi liikunta, musiikin kuuntelu, piirtäminen tai kirjoittaminen. Kasvavien nuorten kohdalla olennaista on myös opettaa nuorta huolehtimaan perustarpeista eli riittävästä unesta, monipuolisesta ravinnosta, liikunnasta ja ruuduttomasta ajasta, Laine päättää.
Jaa oma kokemuksesi