Vauva 21.05.2023 Päivitetty 29.05.2023

Suomessa vauvoihin liittyy tapa, jota ei voisi monessa muussa maassa kuvitellakaan – nimenantoon liittyvä perinne saattaa kuitenkin olla hiljaisessa muutoksessa

Lapsen nimeä pidetään Suomessa suurena salaisuutena erityisen pitkään, vaikka monissa maissa vastasyntyneen nimi paljastetaan jo varhain. Nimitutkija kertoo, mistä erot johtuvat.

Teksti
Riikka Heinonen
Kuvat
iStock
2 kommenttia

Lapsen nimenannon perinteet vaihtelevat eri maittain suuresti. Joissakin maissa lapsen nimi pitää ilmoittaa jo synnytyssairaalassa tai lapsen ollessa muutaman päivän tai viikon ikäinen.

Joissakin kulttuureissa puolestaan saatetaan odottaa jopa vuosi ennen nimen paljastamista, koska ajatellaan, että lapsi on kykenevä säilymään hengissä ja nimeämisen arvoinen vasta, kun hän osaa kävellä.

Valtaosassa kulttuureista on jonkinlainen nimenantoseremonia, jossa lapsi otetaan sosiaalisen yhteisön jäseneksi ja esitellään yhteisölleen. Samalla myös lapsen äiti ja isä tunnustetaan sosiaalisesti lapsen vanhemmiksi.

– Nimenantoon liittyy vanha uskomus, jonka mukaan lasta halutaan suojella pahoilta hengiltä antamalla tälle nimi. Kristillisen tulkinnan mukaan kaste suojelee lasta. Kuitenkin myös monissa ei-kristillisissä kulttuureissa ajatellaan, ettei lapsella ole persoonaa ennen kuin hänet on nimetty, kertoo nimistöntutkimuksen dosentti, yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

Useissa afrikkalaisissa kulttuureissa esimerkiksi ajatellaan, että niin kauan kuin lapsilla ei ole nimeä, hän on turvaton suhteessa pahaan henkimaailmaan.

– Ennen virallista nimenantojuhlaa lapselle saatetaan antaa väliaikainen, salainen nimi, jotta pahat henget eivät kiinnostuisi lapsesta. Tämä väliaikainen nimi on usein jopa halventava, kuten Lantakasa tai Olen ruma, Saarelma-Paukkala kertoo.

Isä on useimmiten se, joka päättää lapsen varsinaisen nimen.

– Hän saattaa kuiskata nimen hiljaa vaimolleen, mutta sitä ei kerrota muille ennen varsinaista nimenantoseremoniaa.

Milloin lapsen nimi ilmoitetaan eri kulttuureissa ja maissa?

Suomessa nimen paljastamisen kanssa odotetaan yleensä nimenantojuhlaan asti. Nimen salassa pitäminen on suomalainen perinne, eikä esimerkiksi kristillinen tapa.

Perinne juontaa juurensa muinaissuomalaisesta kulttuurista. Entisaikaan lapset pyrittiin kastamaan ensimmäisen elinviikkonsa aikana, mutta 1800-luvun lopulla nimenantoa pitkitettiin muutamaan viikkoon syntymän jälkeen lasten terveydellisistä syistä.

Nimen paljastaminen ja kaste liittyivät aiemmin tiiviisti yhteen ja tuo yhteys on säilynyt näihin päiviin. Suomalainen nimenantokulttuuri ei kuitenkaan liity kristinuskoon.

– Ennen kuin kristinusko saapui Suomeen, vallalla oli ajatus, että lapsi on turvassa vasta nimenantoseremonian jälkeen. Yleensä kaikilla uskontokunnilla on nimenantoseremonia, johon liittyy erilaisia perinteitä. Meillä pitkänä perinteenä on valkoisen kastemekon käyttäminen, koska värinä valkoinen symboloi lapsen viattomuutta, selittää Saarelma-Paukkala.

Nykyään suomalaislapset kastetaan useimmiten noin 4–8 viikon ikäisinä. Digi- ja väestötietovirastoon on toimitettava tieto lapsen nimestä kolmen kuukauden kuluessa syntymästä. Tässäkin asiassa on suurta vaihtelua eri maiden kesken. Esimerkiksi Ruotsissa lapsen nimi pitää ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa, Englannissa 42 päivän ja Australiassa 60 päivän kuluttua syntymästä.

Myös ristiäisperinteissä on isoja eroja.

– Espanjassa ristiäiset ovat isot juhlat, mutta siinä vaiheessa nimi on jo kaikilla tiedossa, kun ristiäisiä juhlitaan.

Saarelma-Paukkala uskoo, että suomalaisvanhemmat haluavat monesti miettiä lapsen nimeä nimenantojuhlaan asti.

– Harkinta-aika ennen nimen päättämistä voi olla hyvin tärkeä. Usein vanhemmat saattavat vielä viime hetkillä ennen nimenantojuhlaa olla epävarmoja nimestä ja sitten äkkiä tehdä pikapäätöksen juuri ennen kastejuhlaa tai nimiäisiä.

Lapsen nimi paljastetaan edelleen usein vasta nimenantojuhlassa 

Nimen paljastaminen vasta ristiäisissä tai nimiäisissä on 2020-luvun Suomessa edelleen vallitseva käytäntö. Vaikka asiasta ei ole virallista tutkimustietoa, nimitutkijan mukaan tuoreet vanhemmat paljastavat harvoin lapsen nimeä etukäteen.

Edes nimiäisten yleistyminen ei ole vaikuttanut asiaan suuremmin. Käytännön taustalla ei ole taikauskoajattelua, vaan kyse on puhtaasti hauskuudesta, joka liittyy lapsen nimen juhlistamiseen.

–Kristillisen kasteen merkitys ei ole nimenanto, vaan siinä lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Suomessa nimenantoseremonia on haluttu liittää siihen, koska lapsen nimen kertominen tuntuu niin suurelta juhlan aiheelta. Kastejuhlalle, johon kutsutaan sukulaiset, ystävät ja kummit tuo paljon lisäarvoa se, että samassa yhteydessä paljastetaan lapsen nimi.

– Joskus nimenantoon myös liittyy kunnianosoitus isovanhempaa kohtaan, ja lapsi saa esimerkiksi toiseksi tai kolmanneksi nimekseen isovanhempansa nimen. Se on usein niin suuri kunnia, että se halutaan paljastaa vasta nimenantojuhlassa, Saarelma-Paukkala kertoo.

Merkkejä nimenantokulttuurin muutoksesta on nimitutkijan mukaan silti jo ilmassa. Perheiden moninaisuuden, yksilöllisen nimenannon ja monikulttuurisuuden lisääntyessä myös nimen paljastamiseen liittyvät käytännöt todennäköisesti muuttuvat.

– Monet nykyvanhemmat eivät enää noudata samoja perinteitä kuin ennen. Siksi vanhemmat, jotka tietävät lapsen nimen heti, voivat hyvin kertoa sen  jo ennen nimenantojuhlaa.

Myös monikulttuurisuus saa aikaan sen, että eri kulttuureiden nimenantoon liittyvät traditiot sulautuvat vähitellen osaksi suomalaista nimenantoperinnettä.

– Joissakin kulttuureissa lapsi saa esimerkiksi aina isänsä tai isoisänsä nimen, jolloin tiedetään heti, että perheeseen on syntynyt tämän niminen lapsi.

Lue myös: Ruotsalaisäiti vaihtoi 2-vuotiaan nimen – esikoisen valitsema nimi alkoikin kaduttaa

Kommentit (2)

Nimen salassa pitäminen on vanha suomalainen perinne ja useimpien mielestä se on hauska juttu. Miksiköhän toimittaja epäilee, että kyseinen tapa olisi muuttumassa? Englanninkielisten maiden ihmiset usein ilmoittavat sosiaalisessa mediassa lapsen syntymästä niin pian kuin mahdollista tai ainakin parin päivän sisällä. Usein lapsen nimikin jo kerrotaan tällöin. En osaa kuvitella, että suomalaiset tuttavani olisivat valmiita paljastamaan nimen niin pian. Useimmat kertovat pohtineen ja puntaroineen nimeä hartaasti siinä vaiheessa, kun vauva oli jo syntynyt ja tutustuminen uuteen perheenjäseneen käynnissä. Ja nimen paljastaminen vasta vauvan ensimmäisessä juhlassa on todellakin mukava ohjelmanumero.

Nimen paljastaminen viikkoja lapsen syntymän jälkeen ei sitä paitsi ole mikään vain suomalainen tapa. Se on ihan tavallinen juttu myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsalaisten tuttujen ja tutuntuttujen vauvojen nimet on kuultu vasta ristiäisissä/nimiäisissä. Tosin joissain tapauksissa nimet on kerrottu 1-2 kuukauden iässä ja juhlat on juhlittu vasta myöhemmin, esimerkiksi seuraavana kesänä. Myös Norjassa ja varsinkin Tanskassa on ihan normaalia pitkittää nimen valintaa ja ilmoittamista. Muistaakseni Tanskassa vanhemmilla on 4kk aikaa vauvan nimen ilmoittamiseen viranomaisille – vai oliko se peräti 6kk. Tanskalaisten tuttujeni mukaan Suomen 3kk:n aikaraja on tiukka. Sinä aikana, jolloin vauvalla ei ole vielä virallista nimeä, vauvaa yleensä kutsutaan jonkinlaisella työnimellä tai hellittelynimellä, joita voi olla myös useita.

Nimenomaan Suomessa nimen salaaminen ristiäisiin on vanhakristillinen tapa: ajateltiin, että paholainen saa lapsen valtaansa, jos tietää tämän nimen ennen ristinmerkkien tekemistä ja kastamista, jotka puolestaan toivat suojan paholaista vastaan. Ennen kasteelle kuuluivatkin rujot sanat: Jeesus Kristus on vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X