Unohdetut muinaissuomalaiset nimet, joihin törmää enää harvoin – oletko koskaan kuullut näitä?

Monet uudemmat kotoperäiset nimet ovat meille tutumpia kuin muinaissuomalaiset nimet, jotka olivat käytössä jo ennen kristinuskon saapumista Suomeen.

Teksti Maria Mäkituomas
Kuvat iStock
muinaissuomalaiset nimet
Muinaissuomalainen Ihalempi on saanut 1800-luvulla uuden muodon, Ihanelman.

Muinaissuomalaiset nimet ovat olleet käytössä Suomessa ennen kristinuskon rantautumista pohjolaan. Suomen muinaisnimet muistuttavat pitkälti nimistöjä, jotka ovat olleet käytössä myös sukukansojemme keskuudessa.

Lue myös: Jeppis, Lootussydän, Pampsa, Moukari ja Peeveli… Listasimme nimet, jotka hyväksyttiin ja hylättiin vuonna 2021

Jotkin muinaissuomalaiset nimet ovat pitäneet pintansa vuosisatojen ajan tai jopa nousseet uuteen, hienoiseen suosioon.

Muinaissuomalaiset nimet, joista osa on yhä käytössä

Tietokirjailija Marianne Kiskolan mukaan vanha itämerensuomalainen nimistö koostui noin kahdestakymmenestä sanasta tai nimestä, joita yhdisteltiin keskenään tai joiden perään lisättiin jokin loppupääte. Tällaisen nimistön kantasanoja olivat muun muassa Hyvä, Toivo, Mieli ja Valta.

On arveltu, että monet muinaissuomalaiset nimet saattoivat olla joustavasti käytössä sekä naisilla että miehillä.

Hyvätty. Esimerkki nimestä, jossa kantasanaan on lisätty loppupääte -ttu tai -tty.

Ihalempi. Nimeä annettiin naisille jonkin verran vielä 1900-luvun alkupuolella.

Ilkka. Vanha suomalainen nimi, jonka alkuperää ei tunneta.

Kaukomieli. Nimeä on annettu jonkin verran 2000-luvullakin. Etenkin lyhenne Kauko elää ja voi hyvin.

Lempi. Harvat muinaissuomalaiset nimet ovat selviytyneet tähän päivään niin kuin Lempi! Nimi oli suosionsa huipulla 1900-luvun alussa, mutta nimeä on annettu yli tuhat kappaletta vielä 2000-luvulta alkaenkin.

Mielitty. Toinen esimerkki vanhoista nimistä, joissa hyödynnetään tavallista päätettä -ttu tai -tty.

muinaissuomalaiset nimet

Jotkin muinaissuomalaiset nimet kelpaavat nykyvauvoillekin.

Toivikki. Samaa kantaa kuin variantti Toive, miehillä Toivo.

Valtari. Kantasanaan valta on lisätty pääte -ri. Nykyisin käytössä lähinnä sukunimenä, mutta nimitilastoissa on havaittavissa pientä uudelleentulemista 2000-luvulta alkaen.

Marianne Kiskolan mukaan muinaissuomalaiset nimet alkoivat hiljalleen hiipua kristinuskon saavuttua, ja esimerkiksi pyhimysten nimet nousivat meilläkin suosioon.

Uskonto ei kuitenkaan ollut ainoa syypää vanhojen nimien harvinaistumiselle, vaan suomalaiset ottivat käyttöön myös lainanimiä, jotka olivat etunenässä germaanista alkuperää.

Lue myös: Vanhoja skandinaavisia nimiä 20 kaunista poimintaa

Muita kotoperäisiä nimiä

Kansallisromantiikan aikana suomalaiset etsivät muiden eurooppalaisten tavoin innolla omia juuriaan. Tuolloin muinaissuomalaiset nimet nousivat uuteen hetkelliseen suosioon.

Vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala inspiroi keksimään ja ottamaan käyttöön myös uudempia kotoperäisiä nimiä, joista useimmat ovat nykyihmisillekin tuttuja. Alla on listattuna muutamia.

Ihanelma. Muinaissuomalaisen Ihalempi-nimen muunnos, joka on muodostettu samaan tapaan kuin nimet Unelma ja Sanelma.

Jousia. Kantasanana tietysti jousi.

Kotivalo. Alkujaan varsin sukupuolineutraali nimi, joskin loppuosa Valo on jäänyt elämään lähinnä poikien nimissä.

Maire. Kalevalasta inspiroitunut nimi, joka merkitsi kansallisromanttisena aikana ihanaa tai armasta.

Sampo. Kalevalan ihme-esine, jota tavoitellaan läpi runojen.

Tenho. Tarkoittaa viehätystä tai lumoa.

Terhikki. Kalevalassa Terhenetär eli sumun haltiatar.

Tuire. Alkuperältään tuntematon.

Tytti. Tytön hellittelymuoto Kalevalassa.

Untamo. Yksi Kalevalan sankareista. Varianttina myös Unto.

Lähde: Marianne Kiskolan teos Tunnetko nimesi? Kiehtova matka nimien maailmaan (2022, Kirjapaja), Digi- ja väestötietovirasto

Lue myös: Huomioi nämä 7 seikkaa, jotta et kadu lapsesi nimeä myöhemmin

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä