Äitienpäivä

Tänään sain viettää neljättä kertaa äitienpäivää äitinä ja ensimmäistä kertaa kahden lapsen äitinä. Mä tunnen olevani niin etuoikeutetttu ja onnekas saadessani olla äiti kahdelle maailman täydellisimmälle ja rakkaimmalle pojalle. Äidin rakkautta voi koittaa yrittää kuvata sanoin, mutta se täytyy kyllä kokea itse, että tietää mitä se oikeasti on. Ei mene päivääkän, ei tuntia, ei sekuntia etteivä nuo kaksi olisi kokoajan mielessäni, sydämessäni. Minun pojat antoi mun elämälle aivan uuden tarkoituksen ja suunnan.

Vuonna 2011 ennekuin aloin odottamaan Liamia, mun elämä oli yhdenlaisessa risteyksessä. Olin juuri valmistunut ammattiin, mutta ei minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Koko elämä ja arki tuntui tylsältä, merkityksemättömältä. Elämä ja kohtalo päätti mun puolesta kun raskaustestiin ilmestyi juhannuksen jälkeen kaksi punaista viivaa. Voi sitä onnen tunnetta. 28.2 mun elämäni muuttui pysyvästi kun Liam näki päivänvalon ja vielä uudestaan kun Rafel syntyi 10.3 <3

Nicce kysyi tänään aamulla; ”No, miltä tuntuu olla äiti?”

Vastasin että; ”Best damn thing that ever happened to me. Päivääkään en vaihtais pois, mun pojat on mun kaikkeni, mun elämäni”