Kymmenen vuotta I LOVE U

Eilen meillä tuli Nicen kanssa täyteen kymmenen vuotta siitä kun alettiin seurustelemaan. Muistan sen päivän edelleen kuin eilisen, enkä sinä hetkenä olisi voinut uskoa, että kymmenen vuoden päästä ollaan tässä edelleen yhdessä, naimisissa, kahden täydellisen pienen pojan vanhempina, monen lemmikin omistajina, asuttaisi meidän ihanassa kodissa ja oltaisi näin onnellisia. Kyse nyt ei ole siitä, etten olisi uskonut meidän suhteeseen,  vaan siitä, että olin tuolloin 14-vuotias teiniangsti, jonka koko elämä oli Good Charlotte ja Simple Plan, elin hetkessä ja olin villi ja nuori.
Kymmenen vuotta sitten 18.6 mä olin edellisenä päivänä karannut kotoa. Olin tehnyt sen jo aiemmin viikolla, mutta jäänyt epäonnekseni kiinni poliisien, mun äidin ja hänen miesystävänsä löytäessä mut. Jouduin yhdeksi päiväksi arestiin, mutta siitä seuravana päivänä äidin oli pakko päästää mut kavereiden kanssa, koska oli itse töissä, eikä näinollen voinut vahtia mua.
Päätin karata uudestaan. Olin yhteensä viikonlopun karkuteillä, ja sinä lauantaina 18.6 Nicce kysyi multa teinimäiseen tyyliin ”no voiksä alkaa olee mun kans” ja mä vastasin ”kai mä voin” 😀

Ollaan koettu yhdessä ihan älyttömän paljon. Ollaan kasvettu meiksi yhdessä, jaettu ilot ja surut, satutettu toisiamme mutta tehty toisemme maailman onnellisimmiksi. You know when it’s meant to be, it’s meant to be.

Joten kymmenen vuotta I LOVE U <3