Mitä mä rakastan
Lauantaina sain hommattua uuden muistikortin, ja vitsi miten ikävä valokuvaamista voi tulla ihan lyhyessä ajassa, tai sitten se on siinä kun tietää ettei voi kuvata, niin sitä tulee ikävä. No mut nyt on kuitenkin taas muistikortti kamerassa ja saan kuvailla niin paljon kun sielu sietää.
Lauantaina me käytiin tosiaan keskustassa mun äidin ja poikien kanssa. Limppu sai uuden värityskirjan ja puukynät, ja mä oonkin ahkerasti väritellyt dinoja, kun Limppua ei näytäkään niin kiinnostavan. Mä sen sijaan rakastan värittää värityskirjoja ja munkin on varmaan pakko sortua tähän some-villiinnyttämään Zen-värityskirjaan, vaikka omaksi puolustukseksi on pakko kertoa että näin sellaisen värityskirjan meidän lähikaupassa jo nennen kuin siitä oli tullut mikään hitti ja päätin jo silloin että se on saatava, mutta se nyt vähän jäi.
Viikonloppu oli ja meni nopeasti ohi, me ulkoiltiin, leikittiin sisällä, hassuteltiin, käytiin mun äidin luona kylässä ja mä vaihdoin nyt Rafaelin sängyn Limpun huoneeseen. Viime yö meni ihan hyvin. Ei mitenkään loistavasti mutta paremmin kuin edellinen yö. Rafael taisi herätä yhteensä kuusi kertaa, ja aika monella kerralla rauhoittui kun sai tutin ja silittelin uneen.
Tänään oon pessyt ihan koko aamun pyykkiä, näin ennen reissua ja mietin että mikä päivä vois alkaa pakkaamaan? Oisin halunnut jo tänään kaivaa matkalaukun esiin, mutta tiedän että jos ei siellä pompi kissat, niin sitten siellä on Limppu, joten joudun varmaan jättää sen pakkaamisen keskiviikko aamuun, kun Limppu on päiväkodissa. Ollaan jo mun kaverin kaa täytetty watsapp kesksutelu ääniviesteistä koskien matkaa, ja ollaan molemmat niin innoissamme! Tää on muuten eka ruotsinristeily minkä teen ilman että mulla on joku vanhempi ihminen pitämässä musta huolta, niiku yleensä mun sisko tai äiti 😀 no, ehkä me pärjätään Niksun ja poikien kanssa!
Ihanaa viikon alkua kaikille!
Jaa oma kokemuksesi