Tammikuu

Ja niin vihdoin se talvikin saapui kunnolla tänne meille. Oli pikkasen rapeeta lähteä lasten kanssa neuvolaan keskiviikkona, kun luulin, että asteita on korkeintaan -2 ja olikin -12 ja kova tuuli. Olin itse liikenteessä vaan farkuissa ja Limpullakin pikkuset lapaset vaan kädessä, kun rukkaset oli pesussa. mutta me selvittiin, ja sen jälkeen on pakkanen kiristynyt täällä melkein kolmeenkymmeneen asteeseen. Me ei olla sen keskiviikon jälkeen käyty koko jengi ulkona samaan aikaan, vaan pojat on päässeet isän kanssa ulkoilemaan iltapäivästä ja Rosalie on pysytellyt sisällä, koska huusi ihan paniikissa jo silloin keskiviikkona sitä pakkasta ja tuulta vaikka olin pukenut hänet ihan hyvin, mutta eihän mikään oikeen suojaa siltä viiltävältä tuulelta.

Vaikka pakkanen onkin kova niin on se antanut ihanan auringonpaisteen ja oikeesti aivan upean kelin. Toi valoisuus tuli just niin tarpeeseen, kun hetken ollaan vedelty täällä niin, ettei erota yötä päivästä.

Huomenna ajateltiin mennä lähikentälle harjoittelemaan luistelua Limpun kanssa, joka sai joulupukilta uudet luistimet lahjaksi. Yritetään lähteä sellaiseen aikaan, että Rosalie voisi nukkua rattaissa, niin ehkä hän viihtyisi paremmin, kuin hereillä ollessaan. Meillä on tänä vuonna monta juttua jotka pitäisi opettaa Limpulle kunnolla, mm just tämä luistelu ja keväällä lumien sulettua pyöräily. Hänhän oppi pyöräilyn jo, mutta on niin kovin arka, ja vielä syksyllä en uskaltanut lähteä minnekään lenkille niin, että Limppu olisi pyöräillyt, koska olisin luultavimmin joutunut kantamaan pyörän jostainvälistä matkaa kotiin. Ja ohjeiden kuuntelu oli vielä vähän heikoilla, mutta tänä keväänä me panostetaan siihen. Luistelua Limppu ei vielä ole ollenkaan oppinut, hän on vaan muutaman kerran ollut jäällä ja vihannut koko touhua sydämensä pohjasta, ja istunut vaan hakkaamassa jäätä luistimilla. Mutta tähänkin tulee nyt muutos, koska viimeistään ensi talvena päiväkodissakin varmaan aletaan viemään heitä luistelemaan, ja se luistelu on sellainen paha pakko, kun koulussa sitä tehdään joka talvi. Voihan olla, että itsekin uskaltautuisin jäälle monen vuoden jälkeen. Naurattaa jo ihan valmiiksi, koska oon siinä niin surkea! Mun äiti joskus sanoi, että luistelu on sama kun pyöräily, että kerran kun sen oppii niin sitä ei ikinä unohda, ja mä väitän ettei toi pidä paikkaansa, koska mä ainakin oon unohtanut ihan kokonaan miten luistellaan ja näytänkin niin urpolta sitä harjoitellessani 😀