Kaappaus keittiössä! Klo 20:00, 19.3.2018

Jippii, tänään on sit meidän vuoro! Vähän jänskättää minkälaisen vastaanoton meidän jakso oikein saakaan. Varmasti keskustelupalstoilla tullaan puhumaan kuinka naurettavan laiska ja nirso voi ihminen olla jne. Keskustelupalstoilla puhutaan myös aina helposti paljon pahaa ilman minkäänlaista suodatusta, sillä onhan se helppoa nimettömänä huudella.

Miten päädyimme ohjelmaan mukaan?
– No ensinnäkin, itse selailin kerran huvikseni maikkarin nettisivuja ja sattumalta löysin avoimen haun kyseiseen ohjelmaan. Näppärästi itse naputtelin innoissani hakemuksen – taisin jossain vaiheessa ihan vaan ohimennen mainita asiasta T:lle.
Viikkoja myöhemmin puhelimeni soi, keskustelimme ruokailutottumuksista, kauppareissuista ja sovimme tapaamisesta.

Aika nopealla aikataululla tapahtui asiat, sillä kuvaukset alkoi about kolmen viikon kuluessa ensimmäisestä puhelusta. Aika hurja vauhti! Kuvaukset lopulta kestivät 3+1 päivää. Kolmena ensimmäisenä päivänä oltiin siis aktiivisesti yhdessä, tehtiin erilaisia jänniä juttuja ja saatiin uutta näkökulmaa meidän perheen tottumuksiin. Yksi kuvauspäivä (seurantakäynti), oli asetettu 2kk päähän näistä kolmesta ensimmäisestä kuvauspäivästä.

Minkälainen fiilis jälkeenpäin?
Jälkeenpäin ajateltuna kokemus oli kaikinpuolin mahtava. Meidän perheen ruokailutottumuksiin tuli muutoksia, kuvauspäivät oli todella mukavia. Kuvaajat, äänimies, ohjaaja ja pari muuta tyyppiä olivat todella mukavia. Lisäksi saatiin mahtavia muistoja ja päästiin viettämään aikaa Kari Aihisen seurassa. Voisin lähteä uudelleen mukaan, jos jokin vastaavanlainen tilanne tulisi vastaan ja olis yhtä huippu kuvaustiimi!

Neljä päivää kuvauksia ja vain vajaa tunnin ohjelma?
Yllätyin kuinka paljon oikeasti leikataan tapahtuneita asioita pois. Tietenkin kun kuvataan useita tunteja, tällöin valitaan varsinaiseen ohjelmaan ne parhaat palat joista jakso muodostuu. Lisäksi aina kun kamerat ei kuvanneet, juteltiin paljon muita juttuja. Esimerkiksi kyseltiin Kapelta paljon kysymyksiä, joita juolahti mieleen. Puhuttiin ravintoloista, sekä keskusteltiin jopa kuinka ”ihana” sää oli yhtenä kuvauspäivänä.

Olin ehkä hieman yllättynyt siitä, että kuvauksien esivalmisteluihin menee paljon aikaa. Laitetaan valaistusta kuntoon ja muuta hienosäätöä. Onneksi aika ei kuitenkaan käynyt ollenkaan tylsäksi, vaikka välillä itse joutuikin odottelemaan. Lapset viihtyivät hyvin, mikäli Vanessan yhtä hermoromahdusta ei lasketa. Alkuun Vanessa hieman vierasti Kapea, mutta lopulta molemmat tytöt hyväksyi hänet kaveriksi. Alapuolella olevassa kuvassa he pelasivat sisällä vähän jalkapalloa.