Kesä ja oikeastaan koko kevätkin on lipunut ohi hurjaa vauhtia. Viimeinen puolivuotinen on kulunut uudenlaiseen arkeen totutellessa ja hiljalleen tuntuu siltä, että arki sujuu ja kerkeää tehdä muutakin kuin suoriutua päivästä kerrallaan. Viihdyn töissä ja arki sujuu vaikka se onkin hektistä ja niin erilaista kuin rauhalliset kotiäitivuodet. Mä olen aina pitänyt itseäni sopeutuvana enkä muutoksille herkästi reagoivana ihmisenä, mutta tietenkin näin suureen asiaan kestää hetken aikaa tottua.
Koska työsuhteeni on sen verran tuore, en luonnollisestikaan kerennyt kerryttää itselleni kovin montaa lomapäivää. Samillakin rakennusalalla kesä on parasta sesonkiaikaa eikä hänelläkään ole ollut tapana lomailla kahta viikkoa enempää. Aiempina vuosina meillä ei ole ollut ongelmia lasten hoitokuvioiden kanssa, mutta tänä vuonna päästiin kokemaan nekin heti kättelyssä. Päätimme olla viemättä lapsia heinäkuun ajan päivähoitoon ollenkaan, sillä varahoitopaikassa saattaisi pahimmillaan olla pelkkiä tuntemattomia lapsia ja tuntemattomia hoitajia. Onneksi hoitokuviot saatiin sumplittua lomailevien isovanhempien kanssa ja lapset saivat pidemmän kesäloman.
Siispä kesäkuun olimme vielä normaaliarjen tapaan töissä sekä päiväkodessa ja kuun lopussa jäimme koko perhe lomailemaan. Vietimme muutaman päivän kaupungissa ja lähdimme sitten Pohjois-Karjalaan lomailemaan vanhempieni asuntovaunulle. Jokunen päivä jouduimme pitelemään sadetta Netflixin, Labyrinth-pelin ja kirjojen kanssa, mutta sen jälkeen kesäkelit hellivät meitä oikein urakalla. Järvivesi kipusi reilusti yli kahteenkymmeneen asteeseen ja päivät kuluivat rannalla touhuten, veneillen ja uiden. Yhden päivän vietimme Savonlinnassa retkeillen; kävimme lapsille tarkoitetulla kiertokävelyllä Olavinlinnassa, leikittiin leikkipuistossa ja käytiin ravintolassa syömässä.
Loma kuitenkin loppui liian pian ja oli aika suunnata kotiin päin – lapset jäivät viideksi yöksi vanhempieni kanssa lomailemaan ja me lähdimme takaisin itä-Suomeen työviikon jälkeen perjantaina. Vietimme viikonlopun yhdessä ja sunnuntaina veimme lapset puolestaan viikoksi mummille. Vaikka järjestely vaatikin joustoa tukiverkoltamme oli lasten näkökulmasta varmasti kivempi että he saivat lomailla rauhassa läheistensä kanssa tuntemattomassa päiväkodissa tuntemattomien ihmisten kanssa olemisen sijaan. Kahdesta nuorimmaisesta emme olleet koskaan olleet erossa näin pitkää aikaa, mutta onneksi he ovat jo niin isoja että ymmärsivät tilanteen. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen mahtaville perheillemme kaikesta avusta!
Kesän aikana kerettiin onneksi myös touhuta kaikenlaista kivaa. Juhannus vietettiin perinteisesti saaressa ja vaikka tuolloin oli vielä kalsea keli niin nautimme sukulaisten seurasta, juhannuskokosta, kyläjuhlista ja meri-ilmasta. Elokuun alussa palasimme mökille toiseksikin viikonlopuksi ja tuolloin merivesikin oli uitavan lämmintä, reilusti yli 20 asteista. Ollaan myös käyty lintsillä ja Sealifessa, pompittu miljoona tuntia uudella trampalla ja nähty kavereita sekä lasten kanssa että ilman. Kesäkauden kruunasi viime viikonloppuiset Weekend-festarit ihan huikealla porukalla!
Lapset ovat sopeutuneet arkeen hyvin. Hugo viihtyy päiväkodissa vaikka ei ole enää isoveljeä mukana, Alex tykkää uudesta esikoulustaan ja Joelin koulun aloituskin on sujunut mallikkaasti. Pojat aloittivat kesätauon jälkeen taas uimakoulussa. Luulen, ettei haalita itsellemme enää lisää harrastuksia tähän hetkeen, kun lapsetkaan eivät tunnu sellaisia kaipaavan. Katsotaan asiaa uudestaan sitten, jos jollekin tulee kova hinku harrastaa.
Mitä blogiin ja sen hiljaisuuteen tulee, on pakko myöntää, että kesätauko on tehnyt hyvää. En ole avannut tietokonetta juuri ollenkaan viimeisen puolentoista kuukauden aikana enkä oikeastaan ole sitä kaivannutkaan. Joskus on käynyt mielessä jopa blogin lopetus, mutta en kuitenkaan tahdo luopua tästä. Siispä olen kokenut paremmaksi tavaksi tämän _kirjoita kun siltä tuntuu_ moodin. Ei pakkoa, ei väkisin väännettyä, ei stressiä. Kaikenlaisia postausideoita mielessäni on kyllä pyörinyt pitkin kesää, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tehdä ideoiden eteen mitään. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis että intoa riittäisi taas – toivottavasti se into on tullut jäädäkseen.
Jos teillä on jotain postaustoiveita, niin heittäkää kommenttia!
Jaa oma kokemuksesi