Lapsilisä - vaippoihin vai pesämunaksi?

Lapsilisä, tuo hyvinvointivaltio Suomen upea etu lapsiperheillemme. Lapsilisät ovat aihe, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Pitääkö niihin tuhlata verorahojamme? Itsehän kukin päättää hankkia lapsia ja pitäisi täten olla myös maksukykyisiä lapsesta syntyviin kuluihin. Pienituloisille perheille lapsilisä voi olla se ainoa pieni raha, jolla kattaa loppukuun ruoka- ja vaippaostokset, ennen seuraavaa tukien maksupäivää. Suurituloisille taas raha saattaa mennä suoraan lapsen tilille pesämunaa kasvattamaan – jotta lapsi voi sitten täysikäisyyden saavuttaessaan ostaa vaikka hienon auton tai käyttää rahan ensiasunnon käsirahana. 

Lapsilisän on kai tarkoitus olla raha, joka vähentäisi eri tuloluokkiin kuuluvien lasten eriarvoisuutta. Sitä maksetaan jokaisesta lapsesta ihan kaikille Suomessa asuville perheille, tuloista riippumatta. En oikein tiedä miten tuo estää eriarvoisuutta, jos sama raha menee yhdessä perheessä pilttiin ja vaippoihin ja toisessa perheessä säästötilille kasvamaan korkoa. Eriarvoiseen asemaan se ajaa ne lapset sitten aikuisuuden kynnyksellä, jos toisella on pesämuna odottelemassa. Miksi kansalaisten verorahoja pitäisi käyttää jonkun säästötilin kartuttamiseen?

Itse olen sitä mieltä, että lapsilisä on tasa-arvoinen juurikin siksi, että sitä maksetaan tuloista riippumatta kaikille. Monesti on keskusteltu siitä, pitäisikö lapsilisiin tulla tulorajat tai lopettaa kokonaan. Minusta toimivaa olisi teoriassa esim jonkinlainen porrastussysteemi, jossa lapsilisä olisi pienituloisille suurempi ja suurituloisille pienempi. Mutta käytännössä se olisi varmasti hankalaa ja lisäisi kokonaiskustannuksia – tulotarkastukset sun muut synnyttäisi aikamoisen paperitulvan jo nyt melko työllistyneelle Kelalle ja tulojen muuttuessa maksuperusteita pitäisi seurata jonkinlaisilla tarkistuksilla tietyn ajan välein. Todennäköisesti tämä tulisi kalliimmaksi kuin nykyinen järjestely.