Raskaus jota ei koskaan ollutkaan
Veitsenterällä, varovasti. Silti mitään muuttaisi en. Tahdon käydä tän loppuun asti,
Peläten ja tahtoen
Peläten ja tahtoen
Joulukuu oli tunteikasta aikaa, luulimme saaneemme sen josta olemme jo useita vuosia haaveilleet ja hiljaa toivoneet. Luulimme saaneemme sen, joka tekee meistä kokonaisen ja tekee meidät taas onnelliseksi. Toivoimme niin kovasti, uskoimme ja luotimme, mutta kaikki ei aina mene niin kuin olisi toivonut. Joskus elämä yllättää todella, sen olen saanut huomata lähiaikoina. Luulin ennen, että lapsi hautaa vanhempansa mutta sekin meni ihan eri tavalla mitä luulin, toivoin ja halusin. Elämästä ei koskaan voi tietää.
Olemme yrittäneet lasta kohta kolme vuotta, useita kertoja olen saanut pettyä, mutta tämä pettymys on erilaista.
Tein 11.12 positiivisen raskaustestin, olin maailman onnellisin, luulin että saamme sitä mitä olemme useita vuosia toivonut. Uskoin, että toiveisiimme on viimein vastattu. En uskonut yhden testin tulosta, joten äitini osti digitaalisen raskaustestin, joka näyttää viikot. Sen testin pitäisi olla erittäin luotettava. Ei se ollut.
Raskausoireet alkoivat testin teon jälkeen painamaan päälle kunnolla, tietyt ruoat oksettivat, ja niiden syömisen jälkeen piti viettää vessanlattialla useita minuutteja. Olin jatkuvasti väsynyt, tuntui että voisin nukkua 24 tuntia vuorokaudesta, eikä sekään riitä. Olo oli kuin raskaana olevalla. En tiedä loiko pääni raskausoireet ? Onko se edes mahdollista ?
Huolestuin kun 7.1 aamupäivällä aloin vuotamaan reilusti kirkasta verta, välillä sitä tuli kuin putouksesta ja välillä hieman vähemmän. Tiedän että niukka verenvuoto on normaalia raskauden alussa, joten en ottanut yhteyttä minnekään. Illalla noin. kello 18 alkoi kovat vatsakivut, otin särkylääkkeitä ja kävin kuumassa suihkussa. Kipua ei hellittänyt mikään, joten lähdin äitini kanssa naistentautien päivystykseen. Oletuksena oli että olisin saanut keskenmenon. Edellisen keskenmenon aikana vuoto ja kivut olivat samaa luokkaa.
Hoitaja mittasi lämmön ja verenpaineen, paineet oli korkealla ja syke oli yli 120. Otettiin perusverenkuva ja HCG-arvo, jolla varmistetaan raskaus ennen ultraamista. Odoteltiin lääkärille pääsyä, jännitti ja hirvitti. Olin varma että raskaus on keskeytynyt, ja olen menettänyt pienen ihmisen alun, jonka olisin niin kovasti halunnut.
Kun menin lääkärin luokse oli järkytys, kun hän totesi että HCG – arvo on nolla!
Hän halusi kuitenkin vielä katsoa ultralla, miltä kohdussa näyttää. Kohdussa ei näkynyt kun pelkkää menkkoihin liittyvää limaa. Mun kuukautiset ei ole Noan synnytyksen (2016) jälkeen tulleet ollenkaan joten nämä luomukuukautiset on ihan täysi mysteeri. Olisin halunnut nähdä oman ilmeeni lääkärin sanoessa, että jostain syystä nyt mun oma kuukautiskierto on käynnistynyt ja yllättänyt mut todella. Kukaan ei voi tietää tuleeko ensi kuussa kuukautisia, vai onko nämä nyt satunnaiset kuukautiset.
Päivystyskäyntiin liittyy valtava määrä tunteita, suru siitä että luulin raskauden keskeytyneen, ilo siitä etten joutunut kokemaan keskenmenoa ja suru siitä ettei mitään raskautta ole koskaan ollutkaan. Pää on aika pyörällä tällä hetkellä.
Kerkesin varata itselleni lääkärineuvolan ensi viikolle, kun raskausviikkoja (kuvitteellisia sellaisia) olisi ollut kahdeksan. Hoitaja kehoitti kuitenkin menemään lääkärille, ja pyytämään lähetettä lapsettomuushoitoihin. Yritystä on takana vajaa kolme vuotta, yksi keskenmeno ja ilmeisesti yksi kemiallinen raskaus. Elämä potkii joitakin päähän huomattavasti enemmän.
Päätin mennä ensi viikolla lääkärille, ja toivon että saisimme viimeinkin lähetteen lapsettomuushoitoihin. Vauvankaipuu on erittäin kova ja kipeä, tekisimme mitä vain jos saisimme terveen pienen. Toivon että meillä vielä onnistaa vauva rintamalla, ja mieluiten nopeasti!
Onko teillä ollut kemiallisia raskauksia?
♡ Cecilia
Jaa oma kokemuksesi