Olin bussissa tässä yksi päivä ja silloin sain idean tähän postaukseen. Vieressäni istuva ihminen puhui puhelimeen onnellisuudesta ja siitä, miten vaikeaa nykyään on uskaltaa unelmoida. Mietin siinä asiaa yksikseni ja tajusin, kuinka ujo olen unelmoimaan. Ujo sanomaan ääneen omia unelmiaan edes itselleen. Päätin silloin, että teen tämän postauksen ja pakotan siten itseni pysähtymään hetkeksi. Toivon, että myös sinä pysähdyt tämän lukemisen jälkeen miettimään, mitkä ovat sinun unelmiasi.
Millaista toivon elämäni olevan kymmenen vuoden päästä?

, toivon että läheiseni olisivat onnellisia ja terveitä
, toivon että asuisimme sinisessä puutalossa

, toivon että olisin Josen kanssa naimisissa
, toivon että asuisimme jossain ison kaupungin juurella

, toivon että meillä kaikilla olisi puhdas ja kaunis luonto missä olisi hyvä olla ja hengittää
, toivon ettei rahasta olisi suurempaa puutetta

, toivon että olisin väleissä kaikkien kanssa
, toivon myös itselleni terveyttä ja onnea
, toivon että voisin tehdä itselle mieluisaa työtä
, toivon että meillä olisi pieni pullea pupu lemmikkinä
, toivon että minulla olisi parempi itsetunto

Tässä muutamia unelmia ja tavoitteita kymmenen vuoden päähän, 33-vuotiaalle Emilialle. Millaisena sinä näet sinun elämäsi kymmenen vuoden päästä? 

Virkistävää välillä pysähtyä unelmoimaan! 🙂

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X