Toiseksi viimeinen äitiysneuvola

Enhän ole vielä tarpeeksi päivitellyt tämän ajan liian nopeaa kulkua, enhän.. Miten on mahdollista, että nyt on tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan! Edellisen kerran mahan kuulumisia kerroin aprillipäivänä, sieltä löytyy mahakuvat rv 31 –  rv 34+0. Ja tänään onkin sitten rv 37+0.

Tässä parissa viikossa oma olo on käynyt selvästi hitaammaksi. Päiväkodilta kotiin päästyä on parempi pistää pötkölleen hetkeksi ja meidän kotipihan jyrkän alamäen kävely tuntuu vähän ikävältä alavatsalla ja nivusissa. Harjoitussupistuksia tulee tasaisesti, varsinkin sellaisina päivinä kun on kävellyt tai siivonnut vähän enemmän. Eniten ”supistelee” iltaisin, mutta ei vielä mitään kivualiasta tai epämukavasti.

Toki lisääntynyt liikunta tuntuu muutenkin alaraajoissa ja yritän tehdä venyttelystä päivittäisen tavan. Tänään vain tuli todettua kömpelyyteen ihan uusi aste. En saanut itseäni mitenkään siihen venytykseen, jossa maataan selällään ja heitetään jalat ylös niin, että pepun saa tuettua käsillä ilmaan ja olisi voinut jalat ylhäällä venyttää spagaatia tai selkää kurkottamalla varpaat pitkälle pään yli.

Viime viikon torstaina 36+0 Käytiin  puoliskoni kanssa äitiyspolilla lääkärillä ja tällä kertaa käynti kesti vajaat 25 minuuttia. Lääkäri tarkisti nopeasti kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanteen, ei muutosta 28+1 tarkastukseen. Ennen ultraamista hän kokeili vatsan päältä vauvan asentoa ja kokoa, raivotarjonnassa siellä aika alhaalla ollaan, mutta ei vielä kiinnittyneenä.

Koko arvio laskettiin päänympäryksestä, vartalon ympäryksestä ja reisiluun pituudesta. Tarkka painoarvio ultraushetkellä oli 2599g. Vauva kasvaa tasaisesti omalla käyrällään miinuskäyrän päällä. Käyrätaulukon mukaan vauva on lasketunajan tienoolla vajaa kolmekiloinen, jos hän kasvaa loppuun saakka tällä samalla käyrällä. Ainakin hän on oletettavasti sisaruksiaan pienempi syntyessään. Lääkäri puhui kuitenkin koko ajan sopusuhtaisesta vauvasta.

Sen verran aloin vauvan kokoa miettimään, että pitäisikö nyt kuitenkin ennakkoon varautua myös niillä alle 50cm vaatteilla. Kyselin myös Facebook ryhmässä, mutta tulin siihen tulokseen, että mennään näillä mitä on, mutta pidetään budjetissa tilaa jos tarvitseekin etsiä niitä 44cm vaatteita parit.

Vauva liikkuu aktiivisesti pitkin päivää ja öisin. Vielä on tilaa pyöriä ja potkut ja venytykset tuntuvat vuoroin molempiin kylkiin ja kylkiluihin! Sitä en muistanutkaan aiemmista raskauksista. Närästyksestä on taas tullut joka iltainen kiusa. Ja huomaan väsyväni meteliin ja muihin ärsykkeisiin helpommin.

Eilen kävin rv 36+6 neuvolassa ja pääsin terveydenhoitajaopiskelijan asiakkaaksi. Painoa oli tullut +400g / viikko ja vertailtiin vähän nykyistä sekä Jekun aikaista SF-käyrää.  Ultraava lääkäri kysyi, että onko mun maha omasta mielestäni nyt pienempi tai erilainen kuin aikaisemmissa. Mielestäni eroa ei ole, joten halusin uteliaisuuttani jutella aiheesta myös neuvolassa. Samaan tulokseen tultiin sf-mitan perusteella, yhtä tasaisesti kulki Jekun käyrä keski- ja alakäyrän välissä. Ainakaan mahan koosta ei voi päätellä vauvan pienikokoisuutta.

Muistin muuten vihdoin käydä apteekissa ja nyt olen syönyt rautalisää noin viikon. Rv 33+5 neuvolassa hemoglobiini oli 108 ja eilen 116. Tämä olikin sitten toiseksi viimeinen neuvolakäynti. Toki on olemassa sekin mahdollisuus, että tämä saattoi olla viimeinen neuvola, jos vauva päättääkin tulla ennen seuraavaa neuvolaa.

Seuraavaksi kalenterissa on taas kasvukontrolli synnytyssairaalalla rv 39+0 ja varattiin neuvola sen jälkeen rv 39+5. Elpu syntyi 39+5 ja Jekku 41+5, jännä nähdä miten tämä pieni aikoo syntyä ja lähteekö synnytys samalla tavalla käyntiin kuin aiemmat.

Sairaalakassin sisältöä olen jo hieman suunnitellut, omat kotiutumisvaatteet olen päättänyt ja vauvan kotiutumisbodyn. Tämän viikon projektina on nyt vihdoin lajitella vauvan vaatteet. Lisäksi ajattelin myös päästä tässä kuussa esittelemään vielä seuraavan huoneen kodistamme täällä blogissa, mutta katsotaan mihin aika ja voimat riittävät. Nyt on nimittäin myös se vaihe, että saatan nukahtaa sohvalle vaikka ei edes muka väsytä.

Perinteinen pääsiäinen Jyväskylässä jää tänä keväänä välistä, vaikka ensin ajateltiin, että sehän olisi varmaan viimeinen reissu sinne ennen kuin vauva syntyy. Mutta jätetään nyt oman jaksamisen ja puoliskoni työvuoron takia välistä. Nyt ei nimittäin huvita miettiä rattaita, turvaistuimia ja junalla kulkemista, edes toiseen suuntaan.

Onko siellä muita tulevien toukokuisten äitejä? Miten muut tämän vuoden odottajat jakselevat? 😊