kesän ensimmäinen reissu

Olemme jo pitkään miettineet, että mitä Suomessa voi kesällä tehdä? Ja siis nimenomaan kahden pienen taaperon kanssa. Onhan meillä täällä Suomessa vaikka mitä nähtävää, mutta hinnat ovat melkein kaikessa tekemisessä melkoisen korkeat. Mitä meidän pieni nelihenkinen opiskelijaperhe voisi tehdä kesällä? – No lähteä esimerkiksi eväsretkelle Poriin!

Olimme vuonna 2017 saman kysymyksen äärellä, kun meillä oli vasta alle kaksi vuotias pieni Alina. Mitä tehdä opiskelijaperheenä Suomessa kesällä? Lähdimme Hämeenlinnaan päiväreissulle. Tutustuimme paikalliseen historiaan, kiertelimme kaupungissa ja kävimme syömässä. Kiva pieni reissu, eikä tarvinnut sen kauemmaksi lähteä. Tänä vuonna kohteeksi tuli Pori (en oikein edes tiedä miksi). Sopiva ajomatka (vähän yli tunnin) ja paljon sellaisia nähtävyyksiä, mitä pääsee katsomaan ilman sen kummempia maksuja. Esimerkiksi Yyteri, sekä ihana Reposaari.

Lähdimme eilen aamulla yhdeksän aikaan ajamaan, oli todella nätti aurinkoinen sää ja lapset viihtyivät autossa. Menimme ihan heti ensimmäisenä paikkaan nimeltä Reposaari. Löysimme pienen uimarannan ja teimme pöytään pienen eväsretken. Otimme siis matkalle ovat eväät. Robinille ei oikein maistunut, sillä taas on tulossa hampaita ja ne vaivaa, mutta meille muille maistui oikein mainiosti. Tuolla oli ihan valtavasti tuulimyllyjä, mitä Alina ja minä hieman varoen katseltiin. Kun söimme eväitä, ei tuullut paljon yhtään ja oli todella aurinkoista. Ihanaa!

Kun olimme syöneet, Robin nukahti rattaisiin. Jätimme auton hetkeksi paikalleen ja lähdimme kävelemään rantaa pitkin. Eteen tuli iso kivikkoinen ranta ja kaunis meri. Pari joutsentakin nähtiin. Tuollakaan ei tuullut paljon yhtään, oli mukavan lämmin sää.

Hetken kiertelyn jälkeen Robin heräsi ja lähdimme takaisin autolle. Onneksi emme nähneet käärmeitä, sillä paikalliset sanoivat että niitä on nyt paljon. Punkkejakin osasimme varoa, joten lapset eivät päässeet heinikkoon hyppelemään – ja ehkä ihan hyvä niin. Lähdimme autolla kiertelemään saarta ja etsittiin paikkoja, missä Jose voisi ottaa minusta hyvän kuvan. En yleensä tykkää olla kameran edessä ja yleensä kaikki kuvat epäonnistuvat jostain syystä, mutta halusin kuitenkin saada edes yhden kivan kuvan noin ihanasta paikasta upeiden vanhojen talojen viereltä. Kasvoni ovat sellaiset, että vähänkin väärä kuvakulma tai liian isot kontrastit, tekevät kasvoni ihan eri näköisiksi kuin mitä oikeasti ovat. Jopa ystäväni ovat huomanneet tämän ilmiön.

Kävimme vielä katsomassa Reposaaren linnakepuistoa. Sieltä ei ole paljoa kuvia (tähän valikoitui vain yksi, sillä muissa kuvissa näkyi lasten kasvot), mutta paikassa oli vanha linnake ja juoksuhautoja. Oli tosi kiva käydä vähän seikkailemassa metsässäkin. Alina sai kävellä reitit meidän kanssa läpi ja Robin oli Josen selässä Manducassa.

Sitten viimeinen kohde, Yyteri! Tietenkin siellä piti käydä. Tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt todella kovaksi, joten kävimme vain katsomassa millainen tuo kuuluisa paikka on. Emme jääneet istuskelemaan sinne. Tuolta saimme ihania kuvia ja kaunishan tuo paikka oli – vaikka olikin vähän vilpoinen sää. Tuuli niin kovasti, että lapsien hatut meinasivat lentää koko ajan tuulessa. Kun pääsimme autoon, syötin Robinin. Reissu oli hyvin ajoitettu, sillä kun olimme autossa – alkoi sataa vettä! Mutta tuli jotenkin todella tunnelmallinen olo. Minä rakastan kesäsadetta ja oli todella turvallinen ja mukava olo autossa, suojassa sateelta. Sitten lähdimme vielä pyörähtämään Porin keskustaan ja haimme grilliltä ruokaa. Kun lähdimme kotia kohti, molemmat lapset nukkuivat autossa päiväunet.