Jälkitarkastus ja synnytyksestä palautuminen

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on aivan yhtä yksilöllinen projekti kuin jokainen raskaus ja synnytyskin.  Ensimmäisen raskauden jälkeen tein tämän vastaavan postauksen tasan kaksi kuukautta synnytyksestä. En edes muista missä välissä maha palautui, kun se kävi niin nopeasti. Toisen raskauden jälkeen vierastin vatsaani ensimmäistä kertaa ikinä ja yllättävän pitkään. Silloin kirjoitin vasta kahdeksan kuukautta synnytyksen jälkeen.

Nyt kolmannella kerralla koen palautuneeni tosi nopeasti ja jälleen ne kaikki tervetulleiksi toivotetut raskauskilot ovat kadonneet aivan liian äkkiä. Tällä kertaa otin itselleni kuvia palautumisesta myös ”matkan varrella”, mutta halusin kirjoittaa aiheesta vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Toisaalta vähän typerää, koska jälkitarkastuksessa ei ollut mitään ihmeellistä. Ja tänään kuvia katsellessani huomasin myös niiden olevan suurimmaksi osaksi juurikin itselleni otettujamuistoja.

Jälkitarkastus oli keskiviikkona eli 8vk ja 2pv synnytyksen jälkeen. Ensin kävin hoitajan luona ja ihmeteltiin enemmän vauvaa kuin minua.  Jälkivuoto kesti tällä kertaa aiempia kertoja lyhyemmän ajan. Se loppui aika tarkalleen kuukausi synnytyksen jälkeen. Hemoglobiini oli nyt 117, viimesessä neuvolassa rv 36+6 mitatessa se oli 116. Verenpaineet yhtä hyvät kuin koko raskauden läpi. Ja pissatestikin piti käydä antamassa. Tämä lause muoto siksi, etten ollut varmaa pitikö vai ei ja menin suoraan hoitajan huoneeseen mistä sitten poikkesin vessaan ennen lääkärille menoa.

Painoa ei näköjään olekaan merkitty äitiyskorttiin jälkitarkastuksen kohdalle. Ensimmäinen neuvolkäyntini oli rv 7+6 ja tuohon lähtöpainoon verrattuna minulla on +3,4kg. Yllätävää! Mutta olisin kyllä suonut vaa’an lukeman alkavan mieluummin vitosella. Näistä kolmesta kilosta haluaisin pitää kiinni kynsin hampain, mutta luultavasti nekin sulavat maidoksi tämän tulevan vuoden aikana.

Lääkäri oli mukava, mutta en silti muistanut kysyä häneltä nenäsuihketta mitä voisin imetysaikana käyttää. Raskausaikana määrätty nenäsuihke ei koskaan auttanut tukkoisuuteeni. Muistin kuitenkin terveydenhoitajan kanssa jutellessa kertoa pyytäväni nenäsuihketta. Lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen ja kokeili kohdun kokoa vatsan päältä. Ehkäisystä kysyttiin ja sain yhteystietolapun toiseen neuvolaan sitä varten. Siinä se sitten olikin. Todistus kelaa varten mukaan ja kotiin päin.

Nyt kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen, vatsa nahkani on löysempi kuin aiemmin. Vatsalihaksia minulla ei varmaan ole nimeksikään. Alaselkä kipuilee vatsalihasten olemattomuutta. Niska-hartiaseudun lihakset ovat totaali jumissa. Lantio on leveämpi kuin ennen, sen huomaan pukiessani housuja. Yhdet housut jotka eivät tulleet reiden puoltaväliä ylemmäs kaksi viikkoa synnytyksestä, menevät nykyään jo päälle, tosin rissat piti jättää auki. Niitä lukuunottamatta olen kulkenut vanhoissa vaatteissani jo lähes heti kotiuduttuamme vauvan kanssa.

Jottei homma menisi liian rajuksi ja imetys kärsisi, aion nyt panostaa kehon huoltoon venyttelemällä ja kevyellä lihaskunto harjoittelulla siinä samassa, silloin kun jaksan. Ryhti on minun heikkous ja siihen panostan sen mitä nyt aion panostaa tässä vaiheessa. Salaa haaveilen oman liikuntaharrastuksen aloittamisesta, mutta nyt vauva on pieni, joten sen aika ei ole vielä.

Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on ollut vauva-aikana ja kuinka pian synnytyksen jälkeen olettte niihin palanneet? 🙂