päiväreissu Turussa

Tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo muutama päivä sitten, mutta jotenkin on laiskottanut sen verran, etten ole saanut aikaiseksi avata koko blogia pariin päivään. Kävimme lauantaina Turussa ja vietimme sielä koko päivän. Fiilikset reissusta on tosi ristiriitaiset. Kerron tässä postauksessa tarkemmin fiiliksiä reissusta, sekä laitan kuvia tottakai.

Lähdimme koko perhe aamulla ajamaan kohti Turkua. Matka meni hyvin, meidän lapset osaa olla autossa aina niin nätisti. Mukana oli tietenkin vettä, sekä pientä naposteltavaa. Oma suosikki oli se, että kuunneltiin minun vanhoja sekalaisia cd-levyjä vuosilta 2006-2011 nostalgisissa tunnelmissa. Matkan varrella oli mansikkapaikka, mihin pysähdyttiin ostamaan mansikoita ja herneitä. Niin suloinen pieni punainen puinen talo ja niin hyviä tuoreita mansikoita! Matka jatkui, ja pian oltiinkin Turussa.

Jos äitiaivoni enää muistaa oikein, niin ensimmäinen pysähdys oli ravintolassa nimeltä Rantakerttu. Saimme Josen siskon mieheltä suosituksen paikasta, ja ruoka oli kyllä hyvää – täytyy sanoa. Minä otin broilerisalaatin ja Jose söi lasten kanssa jotain buffetista. Paikka oli siisti ja viihtyisä, mutta tuolla huomattiin ensimmäisen kerran huono asiakaspalvelu. Ei tervehditty, ei juteltu kummemmin, eikä kiitetty. Meidän Alina halusi ruoan jälkeen huutaa tiskin taakse että ”kiitos ruoasta”, mutta kukaan ei ollut tavoitettavissa. Suoranaisesti ravintolassa ei ollut mitään vikaa, mutta tuli vähän sellainen olo, että ”anteeksi kun tulimme häiritsemään teitä”. 

Ravintolasta jatkettiin autolla Turun linnaa kohti. Se oli sellainen paikka, mihin haluttiin ehdottomasti mennä. Meitä Josen kanssa kiinnostaa todella paljon historia. Vanhat paikat ja talot kiehtoo todella paljon meitä molempia ja siksi usein halutaankin tutustua eri kaupunkien historiaan. Mikä Turussa sen parempi paikka kuin Turun linna. Linna oli upea kokemus ja juuri sellainen kuin oletimmekin. Meillä oli reppu täynnä vettä kaikille neljälle, sekä toisella oli kantoreppu Robinille. Vaihtelimme Josen kanssa, että toinen kantoi välillä reppua ja toinen kantoi Robinia selässä Manducalla. Voin sanoa, että oli seuraavana päivänä hieman kipeät jalat kaiken tuon kantamisen ja linnan rappusien vuoksi. Mutta hyvää hyötyliikuntaa! Alina jaksoi todella hyvin kävellä meidän kanssa. Välillä häntä pelotti joissain huoneissa, mutta onhan nuo linnan seinät täynnä hyytävää historiaa. Robin sain jossain kohtaa pienen itkukohtauksen, mutta nukahti sitten kantoreppuun.

Turun linna oli hieno kokemus, mutta taas tulee sanomista asiakaspalvelusta. Eri huoneissa (ei ihan jokaisessa, mutta useissa) oli oppaita/työntekijöitä neuvomassa kulkusuuntaa tms. He ottivat katsekontaktin, mutta eivät sanoneet mitään. Ja ymmärrän, että ihmisiä kulkee koko ajan ohi, kaikkia ei tarvitsekaan tervehtiä. Mutta esimerkiksi minä koin ystävälliseksi eleeksi moikata, eikä kukaan tervehtinyt takaisin. Tuijotti vain. Siitä tuli todella ikävä olo, ja taas sellainen ”anteeksi että olen täällä” – fiilis. Ja tämä ei ollut vain minun mielipiteeni, sillä Jose koki tuolla ihan samaa. Ainoastaan yksi opas siellä oli joka tervehti takaisin, ja Jose hänelle sanoikin saamastamme kohtelusta. Opas ihmetteli asiaa ja kertoi laittavansa palautetta eteenpäin. Minä en yleensä viitsi sanoa noin suoraan vaikka aihetta joskus olisikin, mutta Jose onneksi avasi suunsa.

Kierreltiin noin kolme tuntia, kunnes alkoi jalat puutua ja väsy iskeä. Meinasimme mennä testaamaan vielä ravintolan nimeltä Niska, mutta oli niin väsynyt olo että ajoimmekin autolla Turun keskustaan grillille. Niin teimme Porissakin, joten ehkä tuo grillien testaus on sitten meidän juttu, heh. Grillilläkin oli todella epämukava olo. Meillä molemmilla, joten tämä ei ollut vain omassa päässäni. Oli jotenkin ulkopuolinen olo ja epätervetullut olo. Saimme jotenkin koko reissun aikana todella ylimielistä kohtelua ihmisiltä. En sano että Turussa asuvat ihmiset kaikki ovat töykeitä, mutta sellainen fiilis tuli ettei siellä huvittaisi asua tai muutenkaan viihtyisi pidempään. Kun ihan sellaiset perusasiat kuten ”kiitos ja hei” ei kuulu asiakaspalvelijoiden sanavarastoon. Pikku juttuja, mutta tuollaisista kohtaamisista tulee todella ikävä olo. Mutta Turku kaupunkina on kyllä todella kaunis!

Kun olimme syöneet, lähdimme kohti Kuralan Kylämäkeä. Paikka on auki koko vuorokauden, mutta pettymyksenä siellä ei enää alkuillasta ollut oikein mitään. Kiertelimme ja kaartelimme, kunnes vihdoin löydettiin pari hevosta ja aivan ihania lampaita joita pääsi vähän rapsuttelemaankin. Alina kertoi haluavansa hevoset ja lampaat itselleen. No, valitettavasti meidän autoon ei mahtunut joten eläimet jäi sinne. Oli kyllä hauska käydä vähän jossain muuallakin Turussa, mikä ei ollut siinä keskustassa niin kuin kaikki muu.

Ajoimme takaisin keskustaan päin ja käytiin perus turisteina Turun tuomiokirkolla kävelemässä. Meitä molempia kiehtoo paljon kirkot – siis historian ja itse rakennuksien vuoksi vain, mutta valitettavasti tuo kirkko oli mennyt jo kiinni. Nauroimmekin siinä sitten, että onpas ainakin joku syy vielä tulla Turkuun, kun jäi Turun tuomiokirkko tsekkaamatta. Se on ehdottomasti sellainen, mikä pitää kokea!

Sen jälkeen kun ilta alkoi jo saapua, laitoimme auton nokan kohti Tampereen suuntaa. Teimme toki pienen kierroksen vielä Ruissalossa, koska meistä tuntui että se on myös sellainen paikka mikä pitää omin silmin kokea. Kiertelimme siellä autolla ja lopuksi löysimme tien mikä vei merenrantaan. Fiilisteltiin siellä ihana auringonlasku ja sitten lähdimme kotiin – autossa soi tietenkin vielä vanhat nostalgiset cd-levyt. Matka meni hyvin, lapset nauroivat täyttä kurkkua takapenkillä alkumatkan ajan (väsymyksestä), mutta nukahtivat yhtä aikaa muutaman kilometrin jälkeen. Minä bongasin tien vierestä koko ajan pieniä peuroja, joten aluksi matka pimeällä tiellä vähän jännitti… Mutta onnellisesti kuitenkin selvittiin kotiin yöksi.

Kaiken kaikkiaan oli onnistunut ja iloinen reissu Turussa! Turku on kaunis kaupunki ja siellä riittäisi tekemistä kyllä myös meille lapsiperheille. Ainut miinus oli huono ilmapiiri ja huonot asiakaspalvelukokemukset, mutta voi olla että meille vain sattui tuollaiset kohtaamiset. Aluksi meinattiin jäädä hotelliin, mutta päätettiin että säästetään se raha ja tullaan kotiin yöksi. Ja hyvä päätös oli! Matkan arvosanaksi antaisin kokonaisuudessaan 3/5.