Hammaslääkärikammo johti siihen, että ikenessä on vain järkyttävän kokoinen kolo!

Pelko ja voimakas ahdistus on estänyt kohdallani hammaslääkäriin menon jo pidemmän aikaa. Suussani on ollut useita vuosia lohjennut hammas, joka olisi täytynyt hoitaa. Kävin kyllä hammaslääkärissä parisen vuotta sitten, mutta kieltäydyin silloin hampaanpoistosta itkien hammaslääkärin tuolissa. Vajaa viikko sitten hammasta alkoi särkemään. Särky loppui, jonka jälkeen särky taas pian palasi. Välillä vain pientä jomotusta ja välillä voimakasta kipua, jolloin olisi tehnyt mieli repiä koko pää irti. Viikonloppuna hammasta särki jo lähes kokoajan enemmän ja vähemmän.

Kun hammas lohkeaa ei kannattaisi olla niin tyhmä kun mitä minä olin. Siirsin kerta toisensa jälkeen hammaslääkärireissua sillä verukkeella, että ei siihen enää särkenyt. Satunnaisesti hammassärky oli läsnä ja särkylääke aina auttoi. Välillä syötiin kaksi päivää buranaa, jonka jälkeen useampia viikkoja kipu pysyi poissa. Jos hampaan olisin hoitanut heti, ei sitä olisi tarvinnut poistaa. Tällä kertaa ei ollut ollenkaan muuta vaihtoehtoa kun repiä kipuileva hammas pois. Hammas jota oli näkyvillä vain hyvin vähän. Pikkuhiljaa siitä on lohjennut lisää ja lisää paloja pois.

Olin jo viikonloppuna särkemisen takia päättänyt, että maanantaina otan itseäni niskasta kiinni ja menen hammaslääkäriin. Aamulla soitin heti numeroon, josta sain kiireellisen ajan samalle päivälle. Vain 30min puhelun jälkeen olin jo tuhdin aamupalan syöneenä ovesta ulkona. Olin aamupalalla varautunut siihen, että koko päivänä en uskalla tai pysty syödä puudutuksen ja mahdollisten kipujen takia oikeastaan mitään.

Minua kutsuttiin nimellä ja kävelin reippaasti, mutta peloissani sisään huoneeseen. Ihan ensimmäisenä mainitsin olevani pelkopotilas ja siitä syystä hampaani on hirveässä kunnossa. Hammaslääkäri vaikutti ymmärtäväiseltä ja kertoi koko ajan mitä tehdään. Ensin otettiin röntgenkuva, joista ensimmäinen epäonnistui. Kuvan jälkeen laitettiin kolme puudutuspiikkiä, joiden annettiin rauhassa vaikuttaa. Sen jälkeen alkoi kuulumaan ne todella kuvottavat äänet! Rutinaa ja aivan kuin joku yrittäis repiä mun koko leukaluun työtä tehdessään. Koko ajan odotin, että millon sattuu ja paljon. Toimenpide oli kuitenkin täysin kivuton. Hammas jouduttiin poistamaan osissa, mutta silti siihen ei ajallisesti mennyt kun minuutteja. Yritin keskittyä äänistä huolimatta lähinnä siihen, että muistan hengittää.

Hampaanpoiston jälkeen olin samaan aikaan hyvin heikossa hapessa ja myös ylpeä itsestäni. Meinasin pyörtyä kävellessä huoneesta ulos ja suussa maistui oksettavalta. Jouduin useamman kerran keskittyä täysin muihin asioihin ja pysähtymään liikkuessa, että en oksentaisi. Mutta olin ylpeä! Ylpeä siitä, että lopulta vuosien kammon jälkeen pystyin istumaan hammaslääkärin tuoliin ilman nukutusta ja toimenpide saatiin kokonaisuudessa suoritettua.