Kaksivuotiaan avantoreissu ja tunteiden sanoittaminen tunnekortein
Arjessa tulee erilaisia tunteita ja tilanteita eteen. Lapsilla tunteet kuumenee nopeasti, suuntaan tai toiseen. Kaksivuotias vasta harjoittelee tunteidensa sanoittamista, ja aina ei mene perille sekään, mitä aikuinen yrittää sanoittaa.
Häntä ei juuri lohduttaneet äidin juttelut aiheesta. Illalla katseltiin tunnekortteja. Miltä susta tuntui, kun tipuit lampeen? Kuulemma märältä. Asettelin hänen eteen erilaisia tunnetaito-kortteja, joista hän sitten bongasikin itkevän Fanni-norsun. ”Pahalta. Oli paha mieli”, hän sanoi. Sai kerrottua.
Monesti lastenkirjoja lukiessa kaksivuotias haluaa ottaa tunnekortit esiin. Silloin me levitetään taas erilaisia tunteita eteen, ja lapsi pohtii kirjan tapahtumia ja vertaa niitä Fannin tunnekorttien ilmeisiin. Oppii.
”Sulullinen! Se naulaa!”, eli surullinen ja nauraminen ovat kaksivuotiaalle helpoiten tunnistettavissa olevat tunteet.
Neljävuotiaan kanssa tunnetaidoissa ollaan pidemmällä. Ikätasoisesti tunnekorteilla voi tehdä jo paljon muutakin, ja tunteista tuttuja on muutkin kuin suru ja ilo. Fanni-korteissa on tunnetehtäviä ja -kysymyksiä, joiden kautta lapsi oppii miettimään omia tunteitaan.
Seuraavaksi voitaisiinkin ottaa jonkun kirjan päätteeksi jokin konkreettinen tunnetehtävä Fannin tunnekorteista. Juttelun lisäksi osasta tunnekorteista löytyy myös askarteluun, musiikkiin, piirtämiseen ja maalaamiseen liittyvää tekemistä.
Paketista löytyy myös pulmakortit, mutta sinne asti me ei olla vielä päästy. Luulenpa, että näiden korttien käyttöikä on aika pitkä lapsiperheessä.
Jaa oma kokemuksesi