Jokin aikaa sitten instagramin puolella avauduin ahdistavasta fiiliksestä, pahimmasta pelosta ja meidän arjesta.

Tässä kuvassa näätte huonosti nukkuneen ihmisen, erityislapsen äidin, minut.

Yhtenä päivänä iski hirvee ahdistus päälle, koska edeltävänä yönä en ollut herännyt tytön epilepsiakohtaukseen. Se ei ollut ensimmäinen kerta, eikä myöskään viimeinen. Tuli ajatus, että jos joku kerta kumpikaan meistä aikuisista ei herää ja kohtaus juuri silloin pitkittyy kohtalokkaasti. Mun pahin pelko on, että niin kävisi.

Tilanne kuitenkin on melko haasteellinen tytön epilepsian kohdalla. Hyvin usein kohtaus ei mene heti ohi, mutta onneksi ei ole tarvinnut lähteä keskellä yötä kouristelevan lapsen kanssa kiireellä ambulanssilla sairaalaan. Onneksi myös jokaisena aamuna sängystä on noussut nätti takkutukkainen neiti, joka on täynnä energiaa. Valmiina aina uuteen päivään ja uusiin haasteisiin!

Instan puolella sain ihanilta seuraajilta lukuisia yksityisviestejä, joita luin kyyneleet silmissä. Kuinka moni ihailee meidän vahvuutta tämän haastavan arjen keskellä. Voin kertoa, että välillä tulee myös niitä huonompia hetkiä jolloin tuntuu ettei omat voimavarat riitä. Silloin romahtaa täysin, mutta vain hetkellisesti. Kunnes tajuan, että hittovie… Asiat vois olla paljon huonomminkin. Meillä sentään on lapsi. Lapsi joka pystyy kävelemään, joka kovasti yrittää harjoitella uusia taitoja. Hän hymyilee, hän nauraa ja hän on oma ihana itsensä! Silloin kiipeän ylös sieltä kuopasta jonne hetkellisesti vajosin. Sen jälkeen nousen pystyyn ja jatkan eteenpäin aina vaan entistä vahvempana. Luulen, että näin käy varmasti lähes jokaiselle joskus. Joskus tulee huonompia hetkiä. Elämässä on alamäkiä, ylämäkiä, haasteita, onnellisuuspiikkejä ja tasasta.


Toisten haasteet on isompia, toisten pienempiä. Jokainen kokee asiat eri tavalla. Jonkun pieni, voi olla toiselle suurta ja päinvastoin. Mun on pakko kyllä sanoa, että jos olisin yksin lasten kanssa niin tää pakka ei olis edes näin hyvin kasassa. Mun rinnalla kulkee puoliso, joka auttaa, tukee ja ymmärtää. Lisäksi saadaan myös ulkopuolista apua tässä haastavassa tilanteessa. Vammaispalvelu, terapeutit, päiväkoti ja perhehoitaja. Ulkopuolinen apu ja yhteistyö näiden alan ammattilaisten kanssa auttaa hurjasti sekä tytön taitojen oppimiseen ja myös meidän, vanhempien jaksamiseen. Saadaan paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja kuinka voidaan itse tukea lasta näissä oppimisen haasteissa. Teemme parhaamme, että hän saa kaiken tarvitsemansa! Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tälläisessä tilanteessa hoitaa yksin. Eikä siihen edes kukaan superihminen pystyisi vuosikausia väsymättä. 

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X