Erityislapsen äidin pelko, ahdistus ja arki
Jokin aikaa sitten instagramin puolella avauduin ahdistavasta fiiliksestä, pahimmasta pelosta ja meidän arjesta.
Tilanne kuitenkin on melko haasteellinen tytön epilepsian kohdalla. Hyvin usein kohtaus ei mene heti ohi, mutta onneksi ei ole tarvinnut lähteä keskellä yötä kouristelevan lapsen kanssa kiireellä ambulanssilla sairaalaan. Onneksi myös jokaisena aamuna sängystä on noussut nätti takkutukkainen neiti, joka on täynnä energiaa. Valmiina aina uuteen päivään ja uusiin haasteisiin!
Toisten haasteet on isompia, toisten pienempiä. Jokainen kokee asiat eri tavalla. Jonkun pieni, voi olla toiselle suurta ja päinvastoin. Mun on pakko kyllä sanoa, että jos olisin yksin lasten kanssa niin tää pakka ei olis edes näin hyvin kasassa. Mun rinnalla kulkee puoliso, joka auttaa, tukee ja ymmärtää. Lisäksi saadaan myös ulkopuolista apua tässä haastavassa tilanteessa. Vammaispalvelu, terapeutit, päiväkoti ja perhehoitaja. Ulkopuolinen apu ja yhteistyö näiden alan ammattilaisten kanssa auttaa hurjasti sekä tytön taitojen oppimiseen ja myös meidän, vanhempien jaksamiseen. Saadaan paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja kuinka voidaan itse tukea lasta näissä oppimisen haasteissa. Teemme parhaamme, että hän saa kaiken tarvitsemansa! Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tälläisessä tilanteessa hoitaa yksin. Eikä siihen edes kukaan superihminen pystyisi vuosikausia väsymättä.
Jaa oma kokemuksesi