Muutto osa 2 - Koiperhosia ja kiirettä
Muutto etenee ja kaikki tavarat on nyt uudessa kodissa puhtaina ja paikoillaan. Ai joo, paitsi häkkivaraston tavarat. Muuttoa edeltävänä päivänä meidän rapun infotauluun oli ilmestynyt lappu ”koiperhosien hävitys”.
Koiperhonen ja turkiskuosiaisen toukka.
Mitäpä sitä muuttoon voisi vielä kaivata, kun lisää ylimääräistä hommaa. Ärsytti niin paljon, että itkin. Melkein viisi vuotta ollaan täällä asuttu, eikä koskaan tällaista ongelmaa! Miksi nyt? Mies otti asiakseen häkkivaraston tyhjennyksen, samalla kun mä siivosin asuntoa. Me sentään siivotaan – ja huolella, toisin kuin muut (lue edellinen kirjoitus, muutto osa 1). Yksi koiperhonen löytyi meidän vanhasta matosta ja yksi turkiskuoriaisen toukka lattialta. Yäk!! Tulee niin saastainen olo, vaikka tietää ettei kyse ole meidän tavaroiden puhtaudesta tai hygieniasta. Äitini sanoin; ”kerrostaloelämää”.
Ainakin tsiljoona koneellista pyykkiä.
Voiton puolella jo onneksi ollaan, mutta pyykkikone ja kuivausrumpu on pauhannut kovaa tahtia. Meiltä loppui varausvuorotkin, mutta onneksi ihanat naapurit auttoivat. Ei todellakaan haluttu viedä vaatteita ja tavaroita uuteen kotiin, vaan hyödynnettiin tuholaisten torjunta täällä vanhalla asunnolla – tai sen kellarissa oikeastaan. Onneksemme, mitään suurempia löytöjä ei löytynyt meidän häkkivarastosta ja sen sisältämistä tavaroista. Kovan pesun kokeneet rakkaat vauvanvaatteetkin säilyi moitteettomina. Pieni itku tuolla kurkussa kuitenkin tästä rumbasta vielä oleilee, mutta kuten jo mainitsinkin – ollaan jo voiton puolella.
Anteeksi ystävät ja blogikaverit.
Elämä on nyt aika radikaalisti muuttoa, uutta kotia, siivousta, pientä pintaremppaa, kokeisiin lukemista, perhe-elämää ja parisuhdetta. Nämä pari viikkoa on tuntunut siltä (ja tuntuu vielä ensi viikonkin), ettei vuorokauden tunnit riitä. Kokeistakin on nyt sellainen olo, että ”kunhan läpi pääsee”. Koulu-Emilialle ei ole nyt aikaa tässä elämäntilanteessa. Toki, kyllä tämä tästä. Enää yksi kiireinen viikko puristettavana. Sormet ristiin ja peukut pystyyn, ettei kukaan nyt ainakaan sairastuisi. Toisin sanoen siis, pahoittelen sitä että olen aika isosti ”kadonnut”, en vastaile kunnolla viesteihin ja olen koko ajan kiireinen. Kyllä tämä tästä. Jospa muutto osa 3 -kirjoituksessa päästäisiin jo vähän sisustamaankin!
Tämä koti oli meille tärkeä ja tuli jopa herkistynyt olo kun nähtiin se tyhjänä. Tuossa kodissa tuli vietettyä lasten kaikki tähänastiset synttärit, meidän kihlajaiset, opiskelija-juttuja, perhe-elämää ja jopa lasten ensiaskeleet koettiin tuolla. Tärkeitä hetkiä, mutta ei malteta odottaa mitä uusia ihania muistoja luodaan meidän niin kivassa uudessa kodissa! Kiitos Poas.
– Emilia
Jaa oma kokemuksesi