Menu

Raskaana viikolla 35 ja ero tulossa...voi h**vetin h*lvetti!

  • Viestiketjun aloittaja Harmaana avaudun
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
Harmaana avaudun
Juu en ole varmaan eka, enkä vikakaan jolle näin käy... Silti kun se omalle kohdalle sattuu, tuntuu kuin koko maailma romahtaisi. En olis ikinä, ikinä kuvitellut, että näin vois käydä just mulle. Tavallaan oon helpottunut ajatuksesta, että sit ei tarvi tapella tai väitellä joka päivä jostain, eikä miettiä kenessä on vika kun ei ole hellyyttä eikä läheisyyttä.

Kauhistuttaa ja pelottaa vaan kaikki käytännön asiat, miten pärjään puoltoistavuotiaan ja pian syntyvän vauvan kanssa yksin, kun ei kauheasti tukiverkkoja ole. Ja toisaalta pitäis yrittää olla stressaamatta mistään kun vielä muutama viikko tätä odotusaikaa jäljellä, ettei aiheuttais mahavauvalle mitään.

Miten te muut olette selvinneet?
 
Kookoo
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
höh, miksi näin? eikö asioita voi viellä selvittää?
Click to expand...
Samaa mietin mäkin... jotenki tuntuis että tuossa vaiheessa molemmat ois valmiita yrittämään siihen asti ainakin kun vauva syntyy, ei tossa vaiheessa tarvi mitää ylimääräistä...
 
milli
Voi surku! On varmasti rankkaa tuo noin raskaana ollessa :( Mutta, vaikka onkin todella surkea mieli ja pelottaa, niin asiat kyllä selviytyy! Kannattaa jutella neuvolassa ihan rehellisesti noista tuntemuksista ja tilanteesta. Käytännön apua vauvan synnyttyä saat kyllä neuvolan kautta, ellei omia läheisiä löydy. Tsemppiä!
 
AP
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Jos nyt vain riita tullut niin saatte varmasti selvitettyä tilanteen. Mutta onko teillä huonommin mennyt jo pidemmän aikaa?
Click to expand...
On yritetty selvittää asioita, mutta siitä vain ei tule mitään. Pidemmän aikaa mennyt huonosti, enemmän tai vähemmän. En jaksa sitä enää, ja siltä ainakin tuntuu että ero on ainoa vaihtoehto.
 
pah.
Minä tiedän ainakin noista umpikujista sen verran, että aina ei asiat olisi selvitettävissä vaikkei suhteessa olekaan pettämistä, väkivaltaa tms. Elän itse sellaisessa suhteessa joka polttaa minut loppuun, ellen lähde. Joudun luopumaan omasta henkisestä hyvinvoinnistani ja eduistani toisen hyväksi, jos haluan jatkaa. Niin rankkaa ja tiedän että tämän täytyy loppua, mutta silti mieli sanoo vastaan. En haluaisi viedä lasta pois isänsä luota, kun ulospäin kaikki on hyvin ja tuskin kukaan arvaisi huonoa oloani, mutta lapsi varmasti kärsii tilanteesta ennemmin tai myöhemmin. Vaikka itse luopuisinkin omista vaateistani, niin voinko ottaa niskoilleni sitä jos lapseni ei ole hyvä olla?

Voimia aloittajalle, monesti sitä vaan saa voimia selvitä mistä vaan vaikka ensin epäilisikin itseään.
 
vaikeaa
Alkuperäinen kirjoittaja pah.:
Minä tiedän ainakin noista umpikujista sen verran, että aina ei asiat olisi selvitettävissä vaikkei suhteessa olekaan pettämistä, väkivaltaa tms. Elän itse sellaisessa suhteessa joka polttaa minut loppuun, ellen lähde. Joudun luopumaan omasta henkisestä hyvinvoinnistani ja eduistani toisen hyväksi, jos haluan jatkaa. Niin rankkaa ja tiedän että tämän täytyy loppua, mutta silti mieli sanoo vastaan. En haluaisi viedä lasta pois isänsä luota, kun ulospäin kaikki on hyvin ja tuskin kukaan arvaisi huonoa oloani, mutta lapsi varmasti kärsii tilanteesta ennemmin tai myöhemmin. Vaikka itse luopuisinkin omista vaateistani, niin voinko ottaa niskoilleni sitä jos lapseni ei ole hyvä olla?

Voimia aloittajalle, monesti sitä vaan saa voimia selvitä mistä vaan vaikka ensin epäilisikin itseään.
Click to expand...
kirjoitat samoin minun elämäni on..
 
Ap
Alkuperäinen kirjoittaja pah.:
Minä tiedän ainakin noista umpikujista sen verran, että aina ei asiat olisi selvitettävissä vaikkei suhteessa olekaan pettämistä, väkivaltaa tms. Elän itse sellaisessa suhteessa joka polttaa minut loppuun, ellen lähde. Joudun luopumaan omasta henkisestä hyvinvoinnistani ja eduistani toisen hyväksi, jos haluan jatkaa. Niin rankkaa ja tiedän että tämän täytyy loppua, mutta silti mieli sanoo vastaan. En haluaisi viedä lasta pois isänsä luota, kun ulospäin kaikki on hyvin ja tuskin kukaan arvaisi huonoa oloani, mutta lapsi varmasti kärsii tilanteesta ennemmin tai myöhemmin. Vaikka itse luopuisinkin omista vaateistani, niin voinko ottaa niskoilleni sitä jos lapseni ei ole hyvä olla?

Voimia aloittajalle, monesti sitä vaan saa voimia selvitä mistä vaan vaikka ensin epäilisikin itseään.
Click to expand...
Kyllä lapsi varmasti kärsii, jos ei vanhemmilla ole hyvä olla yhdessä. Ei aina ole hyväksi jatkaa suhdetta "lasten takia" todellakaan!
 
ahma
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Jos nyt vain riita tullut niin saatte varmasti selvitettyä tilanteen. Mutta onko teillä huonommin mennyt jo pidemmän aikaa?
Click to expand...
On yritetty selvittää asioita, mutta siitä vain ei tule mitään. Pidemmän aikaa mennyt huonosti, enemmän tai vähemmän. En jaksa sitä enää, ja siltä ainakin tuntuu että ero on ainoa vaihtoehto.
Click to expand...
Mitä tarkoittaa on yritetty selvittää? Kaksistaanko?
Mun mielestä on väärin lapsia kohtaan vähintään, jos puhutte tosissanne eroamisesta ennen kuin olette hakenut ulkoa apua. Ellei siis ole kysymys jostain aivan erityistilanteesta, kuten ei kuulostaisi olevan.

Monessa suhteessa on vaihe, että yritetään selvittää asioita mutta menee silti pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän huonosti. Jos siinä vaiheessa lähtee vaan menemään, jää huono maku suuhun ihan turhaan.
 
minddu
Alkuperäinen kirjoittaja vaikeaa:
Alkuperäinen kirjoittaja pah.:
Minä tiedän ainakin noista umpikujista sen verran, että aina ei asiat olisi selvitettävissä vaikkei suhteessa olekaan pettämistä, väkivaltaa tms. Elän itse sellaisessa suhteessa joka polttaa minut loppuun, ellen lähde. Joudun luopumaan omasta henkisestä hyvinvoinnistani ja eduistani toisen hyväksi, jos haluan jatkaa. Niin rankkaa ja tiedän että tämän täytyy loppua, mutta silti mieli sanoo vastaan. En haluaisi viedä lasta pois isänsä luota, kun ulospäin kaikki on hyvin ja tuskin kukaan arvaisi huonoa oloani, mutta lapsi varmasti kärsii tilanteesta ennemmin tai myöhemmin. Vaikka itse luopuisinkin omista vaateistani, niin voinko ottaa niskoilleni sitä jos lapseni ei ole hyvä olla?

Voimia aloittajalle, monesti sitä vaan saa voimia selvitä mistä vaan vaikka ensin epäilisikin itseään.
Click to expand...
kirjoitat samoin minun elämäni on..
Click to expand...
Ja minun... :(
 
vieras
sitä vaan haluaa muille näyttää, että ollaan onnellinen perhe, vaikka pinnan alla kaikkea muuta kuin onnellinen.. jotnekin helpompi näytellä muille, kuin erota..

sitä yrittää vaan jaksaa tätä kaikkea paskaa, vaikka koko ajan voimat kuluu ja pian alkaa olee lopussa..

itse ainakin olen yhtä hymyä aina kun ystäväni käy, en osaa kenellekään tätä ahdistusta ja pahaa oloa purkaa..

joskushan se raja varmaan vastaan tulee..
 
Ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sitä vaan haluaa muille näyttää, että ollaan onnellinen perhe, vaikka pinnan alla kaikkea muuta kuin onnellinen.. jotnekin helpompi näytellä muille, kuin erota..

sitä yrittää vaan jaksaa tätä kaikkea paskaa, vaikka koko ajan voimat kuluu ja pian alkaa olee lopussa..

itse ainakin olen yhtä hymyä aina kun ystäväni käy, en osaa kenellekään tätä ahdistusta ja pahaa oloa purkaa..

joskushan se raja varmaan vastaan tulee..
Click to expand...
No ei kyllä kaikkea pidä jaksaa! Ja kannattaa jollekin puhua, vaikka väkisin.
 
pah.
Inhottavaa huomata että meitä huonossa suhteessa eläviä on aivan liikaa.

Ja oon huomannu itsestäni sen että kun muuten on niin paskaa, niin jo se että kun mulle puhutaan tuntuu ihanalta. Niinkin pienet asiat tuntuu suurilta, kun ei muutakaan saa. Ja kait sitä jotenki sairaasti sillon ajattelee että kyllä tää tästä. Säälittävää, mutta totta. Ei halua antaa periksi, vaikka huomaa ettei itsellä ole ihmisarvoa suhteessa.
 
ViErAs
Alkuperäinen kirjoittaja pah.:
Inhottavaa huomata että meitä huonossa suhteessa eläviä on aivan liikaa.

Ja oon huomannu itsestäni sen että kun muuten on niin paskaa, niin jo se että kun mulle puhutaan tuntuu ihanalta. Niinkin pienet asiat tuntuu suurilta, kun ei muutakaan saa. Ja kait sitä jotenki sairaasti sillon ajattelee että kyllä tää tästä. Säälittävää, mutta totta. Ei halua antaa periksi, vaikka huomaa ettei itsellä ole ihmisarvoa suhteessa.
Click to expand...
sama tunne täällä
 
pah.
Ja edelliselle vieraalle sen verran; että täytyy ihmetellä mistä tollasia kermaper**itä aina ilmaantuu, joilla ei ole mitään elämänkokemusta?! Ja varmaan vielä lokeroit huonossa suhteessa eläviä ja niihin lapsia tekeviä johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tms.?
Onneksi tollasilla ihmisillä on niin vähän tietoa elämästä, että voivat itse olla omassa kuplassaan onnellisia.
 
Ap
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Alkuperäinen kirjoittaja Boycot:
Jos nyt vain riita tullut niin saatte varmasti selvitettyä tilanteen. Mutta onko teillä huonommin mennyt jo pidemmän aikaa?
Click to expand...
On yritetty selvittää asioita, mutta siitä vain ei tule mitään. Pidemmän aikaa mennyt huonosti, enemmän tai vähemmän. En jaksa sitä enää, ja siltä ainakin tuntuu että ero on ainoa vaihtoehto.
Click to expand...
Mitä tarkoittaa on yritetty selvittää? Kaksistaanko?
Mun mielestä on väärin lapsia kohtaan vähintään, jos puhutte tosissanne eroamisesta ennen kuin olette hakenut ulkoa apua. Ellei siis ole kysymys jostain aivan erityistilanteesta, kuten ei kuulostaisi olevan.

Monessa suhteessa on vaihe, että yritetään selvittää asioita mutta menee silti pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän huonosti. Jos siinä vaiheessa lähtee vaan menemään, jää huono maku suuhun ihan turhaan.
Click to expand...
Niin kaksistaan siis ollaan asioita yritetty selvittää. On jotenkin mennyt siihen pisteeseen asiat, ettei tunnu mielekkäältä lähteä niitä kenenkään ulkopuolisen kanssa setvimään, kun ei ne siitä muuksi muutu. Kaikki asiat ei vaan ole selvitettävissä, vaikka kuinka haluaisi.
 
maximillianna
Mut jätettiin esikon aikaan rv 39. Ja se tuli puskan takaa. Sen jälkeen ei tarvinnnu miettiä miks en enää kelvannut. Oli löytänyt nuoremman, joka ei ollut raskaana. Noh, sitä kesti pari iltaa, mutta perhe elämä ei maistunut, riitelyä yms. Asuttiin eriosotteissa, mutta.. lapsillemme tuli 1v 5kk ikäeroa. Hyvin pärjäsin, kun tein exälle selväksi pelin säännöt. Joko säännöllinen perhe elämä tai sovitut tapaamiset. Jälkimmäisillä mentiin.

Jos tuntuu, ettet jaksa ota yhteyttä kriisikeskukseen. Siellä mekin kävimme ja yritin saada apua ongelmaani. (Mutta kuten todettu, Kuopiossa ei oteta ihmistä tosissaan jos itse hakee apua ongelmiinsa.) Silloin sinulla on mahdollisuus saada ympärillesi verkosto johon ottaa yhteyttä huonona aikana tai hetkenä ja jaksaa eteen päin. :hug:
Voi kun voisin auttaa muuten!
 
Ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
hämmästelen tätä tyhmyyden määrää, millaisiin olosuhteisiin tehdään lapsia.
Click to expand...
Siinähän hämmästelet, joskus ehkä kasvat aikuisemmaksi ja huomaat, että kas, joihinkin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan ja joitain asioita elämässä ei voi tietää etukäteen.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu