Raskaana viikolla 35 ja ero tulossa...voi h**vetin h*lvetti!

  • Viestiketjun aloittaja Harmaana avaudun
  • Ensimmäinen viesti
just
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja maximillianna:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhymä:
Mutta auttakaa mua ymmärtämään mikä saa ihmiset eroomaan (ilman että hetken huumassa kolmannen osapuolen takia) noinkin kriittisinä aikoina? Siis miksei voi odottaa sitä muutamaa viikkoa ja jatkaa katselemista jos kerran eroa on mietitty pidemmän aikaa jo... Ehkä mäki oon vaan sinisilmäinen enkä tiedä parisuhteiden ongelmista mitään kun toi ei vaan mee mun jakeluun miksi pitää miettiä eroa pitkään, sitten hankkiutua joka tapauksessa raskaaksi että voi erota jo ennen vauvan syntymää...
Tää oli vissiin mulle?
No jos niin haluat tietää, niin mä elin exän kanssa ennen toisen yhteisen lapsen syntymistä vain seksisuhteessa. Ja mä jätin ehkäiyn pois exän tietämättä, ajattelin toisen lapsen korvaavan suhteen. Kolmanneks en olisi ylipäänsä tehnyt lapsia noin nuorena, jos olisin tiennyt että ex jättää (ennen ensimmäistä syntynyttä lasta koimme km:n) .
:eek:
Todellakin :eek:
Peesi.
 
kikka
varaa jo nyt aika lastenvalvojalle..ja sovitte asiat...Tuet lähtee pyörimään jne

voimia..sitä tarviset..

ja kyllä elämä helpottuu..riitojen loputtua..ei ole enää se suurin *lapsi* siinä huutamassa
 
Ap
Alkuperäinen kirjoittaja TuKKa oNGeLMa:
Eikös isä voi olla kuitenkin mukana lasten elämässä. Silleen et saat sinä välillä vapaata jne. Ei kait se ero sitä tarkota, että ihan yksin jäät lasten kanssa vai?
Kyllä varmasti on mukana lasten elämässä eron jälkeenkin, totta. Mutta päävastuu tulee olemaan kuitenkin mulla, ja jotenkin tässä tilanteessa, tällä hetkellä se vaan tuntuu hurjalta, kun lapset on tehty kuitenkin ajatuksena, että yhdessä ollaan... Vaatii totuttelua tuo ajatus.
 
älytöntä
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja maximillianna:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhymä:
Mutta auttakaa mua ymmärtämään mikä saa ihmiset eroomaan (ilman että hetken huumassa kolmannen osapuolen takia) noinkin kriittisinä aikoina? Siis miksei voi odottaa sitä muutamaa viikkoa ja jatkaa katselemista jos kerran eroa on mietitty pidemmän aikaa jo... Ehkä mäki oon vaan sinisilmäinen enkä tiedä parisuhteiden ongelmista mitään kun toi ei vaan mee mun jakeluun miksi pitää miettiä eroa pitkään, sitten hankkiutua joka tapauksessa raskaaksi että voi erota jo ennen vauvan syntymää...
Tää oli vissiin mulle?
No jos niin haluat tietää, niin mä elin exän kanssa ennen toisen yhteisen lapsen syntymistä vain seksisuhteessa. Ja mä jätin ehkäiyn pois exän tietämättä, ajattelin toisen lapsen korvaavan suhteen. Kolmanneks en olisi ylipäänsä tehnyt lapsia noin nuorena, jos olisin tiennyt että ex jättää (ennen ensimmäistä syntynyttä lasta koimme km:n) .
:eek:
Todellakin :eek:
Peesi.
että voikin ihminen olla epätoivoinen?

 
Alkuperäinen kirjoittaja älytöntä:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Alkuperäinen kirjoittaja maximillianna:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyhymä:
Mutta auttakaa mua ymmärtämään mikä saa ihmiset eroomaan (ilman että hetken huumassa kolmannen osapuolen takia) noinkin kriittisinä aikoina? Siis miksei voi odottaa sitä muutamaa viikkoa ja jatkaa katselemista jos kerran eroa on mietitty pidemmän aikaa jo... Ehkä mäki oon vaan sinisilmäinen enkä tiedä parisuhteiden ongelmista mitään kun toi ei vaan mee mun jakeluun miksi pitää miettiä eroa pitkään, sitten hankkiutua joka tapauksessa raskaaksi että voi erota jo ennen vauvan syntymää...
Tää oli vissiin mulle?
No jos niin haluat tietää, niin mä elin exän kanssa ennen toisen yhteisen lapsen syntymistä vain seksisuhteessa. Ja mä jätin ehkäiyn pois exän tietämättä, ajattelin toisen lapsen korvaavan suhteen. Kolmanneks en olisi ylipäänsä tehnyt lapsia noin nuorena, jos olisin tiennyt että ex jättää (ennen ensimmäistä syntynyttä lasta koimme km:n) .
:eek:
Todellakin :eek:
Peesi.
että voikin ihminen olla epätoivoinen?
Niin tiiä sitä oliko epätoivoo vai mitä, mut se oli silloin.
 
-
Mä elän onnellisessa parisuhteessa ja olen 4 lapsen äiti. Ei ole kokemusta tosta tilanteesta selviämisestä. Silti tällä lasten kanssa elämisen kokemuksella, jos olisin esikoisen kanssa tilanteessa, että erotako vai kituuttaa huonossa suhteessa, eroaisin. Se on melko varmaa, että ero tulee jossakin vaiheessa ja esikoisen kanssa se eka vuosi tuo muutenkin niin paljon muutoksia elämään, että se kiristää suhdetta. Jos suhde on siinä vaiheessa huonossa jamassa, niin ei se kestä.

Lastakin ajatellen, on parempi, että hänellä on edes se yksi luotettava vanhempi, eikä tarvitse elää vanhempien huonon suhteen seassa. hoidon järjestelyn voi kyllä järjestää muutenkin, jos isä on halukas lasta kasvattamaan.
 

Yhteistyössä