Muita keillä dissosiaatiohäiriö!!!?? Olisi kysyttävää.

  • Viestiketjun aloittaja vailla vastauksia
  • Ensimmäinen viesti
vailla vastauksia
Haluaisin vastauksia muutamiin kysymyksiin, toivottavasti joku ihana ihminen vastaa! Kiitos.

Millaista hoitoa/lääkitystä olet saanut, onko auttanut?
Oletko pystynyt opiskelemaan, ammattisi?
Onko sinulla lapsia?
Millaista apua olet tarvinnut, tai miten häiriö vaikuttaa elämääsi?
Tai oletko mahdollisesti parantunut kokonaan?
 
läheltä seuranneena
Haluaisin vastauksia muutamiin kysymyksiin, toivottavasti joku ihana ihminen vastaa! Kiitos.

Millaista hoitoa/lääkitystä olet saanut, onko auttanut?
Oletko pystynyt opiskelemaan, ammattisi?
Onko sinulla lapsia?
Millaista apua olet tarvinnut, tai miten häiriö vaikuttaa elämääsi?
Tai oletko mahdollisesti parantunut kokonaan?
Mun siskolla onko tuo sairaus. Sillä on masennuslääkitys mutta ei tietääkseni muuta. Käy säännöllisesti terapiassa. Tällä hetkellä on työkyvytön, ei kykene töihin. Lapsia sillä ei oo eikä miestäkään enkä usko että koskaan tuleekaan. Kyllä se häiriö on vaikuttanu paljonkin hänen elämäänsä mutta nyt on jo paremmalla tolalla, lääkitys ja terapia on auttaneet.
 
läheltä seuranneena
voisitko kertoa millaisia oireita sulla tuo aiheuttaa?? Ihan sillä kysyn kun siskolla on ja joskus vähä vaikea suhtautua siihen. Miten oireilet ja miltä se tuntuu? Mihin sinä kykenet ja mihin et? Tarkoitan sellaisia normitoimia joitan yleensä ihmiset tekee.
 
vailla vastauksia
Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23460832:
Mun siskolla onko tuo sairaus. Sillä on masennuslääkitys mutta ei tietääkseni muuta. Käy säännöllisesti terapiassa. Tällä hetkellä on työkyvytön, ei kykene töihin. Lapsia sillä ei oo eikä miestäkään enkä usko että koskaan tuleekaan. Kyllä se häiriö on vaikuttanu paljonkin hänen elämäänsä mutta nyt on jo paremmalla tolalla, lääkitys ja terapia on auttaneet.
Kiitos vastauksesta. Millä tavalla terapiasta on saanut apua?
 
vailla vastauksia
Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23460848:
voisitko kertoa millaisia oireita sulla tuo aiheuttaa?? Ihan sillä kysyn kun siskolla on ja joskus vähä vaikea suhtautua siihen. Miten oireilet ja miltä se tuntuu? Mihin sinä kykenet ja mihin et? Tarkoitan sellaisia normitoimia joitan yleensä ihmiset tekee.
Opiskelu tuntuu hankalalta. Käsitän monet asiat väärin, sitä on vaikea selittää. Vaikea olla paikallaan ja yksin.
 
vailla vastauksia
Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23460848:
voisitko kertoa millaisia oireita sulla tuo aiheuttaa?? Ihan sillä kysyn kun siskolla on ja joskus vähä vaikea suhtautua siihen. Miten oireilet ja miltä se tuntuu? Mihin sinä kykenet ja mihin et? Tarkoitan sellaisia normitoimia joitan yleensä ihmiset tekee.
Tarkennatko, mitä tarkoitat normaalitoimilla, niin helpompi vastata :) Ainakin päässä laskeminen on mahdotonta muunmuassa.
 
pikis
minulla on kyseinen häiriö.
en ole työelämässä, en jaksa keskittyä, uppoan muuhun maailmaan vähän väliä.
pelkään olla yksin, en selviä yksin arkipäivän toiminnoista.
lapsia on, mies on.
 
vailla vastauksia
Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23460946:
se on kuulemma jotenki eheytynyt ja arki sujuu paremmin. Sillä on ollu aiemmin vaikea keskittyä tehtäviin ja esim töissä jos oli taustamelua niin sen oli vaikea keskittyä omaan tehtäväänsä jne.
kuulostaa tutulta. Jos tehtävät vaatii keskittymistä ja pähkäilyä, niin silloin ei saa kuulua ääniä. Mitä hän teki työkseen?
 
läheltä seuranneena
Tarkennatko, mitä tarkoitat normaalitoimilla, niin helpompi vastata :) Ainakin päässä laskeminen on mahdotonta muunmuassa.
Lähinnä sellaisia asioita kuin kaupassa käyminen, kodin siistinä pitäminen, toisten ihmisten kanssa seurusteleminen jne. Mun siskolla on ollu sellasta vaikeutta mm että sen on ollu vaikea solmia ihmissuhteita ja joskus kun siltä on kysytty vaikka että tulisko jonnekin niin se sanoo että kyllä vaikka sisimmässään kokee että ei halua. Siis se tavallaan kokee välillä niinkuin sillä ois kaks persoonaa, kiltti, joka aina sanoo kyllä ja sitte taas se "oma itse" joka osaa myös kieltäytyä. En oikein osaa selittää mutta se ite on mulle paljon puhunut tästä omasta tilanteestaan ja sanoo että sillä on ollu väliin samallainen olo kuin sillä miehellä siinä elokuvassa "me kaksi ja Irene", jos muistat tai oot kattonu (Jim carrey). Dissosiaatiohäiriöstä johtuvaksi se on luokiteltu kun se on ollu tutkimuksissa.
 
vailla vastauksia
minulla on kyseinen häiriö.
en ole työelämässä, en jaksa keskittyä, uppoan muuhun maailmaan vähän väliä.
pelkään olla yksin, en selviä yksin arkipäivän toiminnoista.
lapsia on, mies on.
Käykö teillä perhetyöntekijä, kuinka usein? Mitkä asiat tuottaa vaikeuksia arkipäivässä? Auttaako, jos keksii tekemistä, eikä "jää miettimään"? Minulla auttaa.
 
pelottavaa joskus
Minä olen epävakaa, jolla dissosiaatio-"kohtauksia" silloin tällöin. Olo on kamala, itsensä näkee ikäänkuin vierestä...epätodellinen olo, ajantaju huono. Typeriä ajatuksia päässä jne.
 
läheltä seuranneena
kuulostaa tutulta. Jos tehtävät vaatii keskittymistä ja pähkäilyä, niin silloin ei saa kuulua ääniä. Mitä hän teki työkseen?
Hän on ammatiltaan kemisti, siis läträsi töissään näyteputkien ja kemiallisten aineiden kanssa. Sille tuotiin jotain näytteitä ja tutki niitä. Ehti olla useammassa työpaikassa joten se, mitä näytteitä tutki, riippuu missä oli töissä. :D Mutta siis sellasta keskittymistä vaativaa koeputkien kanssa läträämistä. sanoi että aina työpäivän päälle oli ihan puhki kun kaikki voima oli menny siihen että pystyi keskittymään työhönsä. Nyt on sitte todettu että hänen pitäis saada sellainen työ, jossa voisi työskennellä tilassa jossa ei oo mitään häiriötekijöitä. Mutta mikäpä työ ois sellanen...?? EI oo vielä ainakaa löytyny. Samoin, kun tossa joku toinen kirjoitti, nii hällä on kans sitä että on vähä sellanen saamaton, ei saa aikaiseksi siivota jne. Ja toinen on että hän on lapsesta asti ollu sellainen että saattaa uppoutua omaan itseensä tuntikausiksi. Kun oltiin lapsia nii hän saattoi monta tutkia nypertää jotain omia pikku juttujaan(esim postimerkkien kanssa joita keräsi) ja sulki koko maailman ympäriltään pois.
 
vailla vastauksia
Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23460986:
Lähinnä sellaisia asioita kuin kaupassa käyminen, kodin siistinä pitäminen, toisten ihmisten kanssa seurusteleminen jne. Mun siskolla on ollu sellasta vaikeutta mm että sen on ollu vaikea solmia ihmissuhteita ja joskus kun siltä on kysytty vaikka että tulisko jonnekin niin se sanoo että kyllä vaikka sisimmässään kokee että ei halua. Siis se tavallaan kokee välillä niinkuin sillä ois kaks persoonaa, kiltti, joka aina sanoo kyllä ja sitte taas se "oma itse" joka osaa myös kieltäytyä. En oikein osaa selittää mutta se ite on mulle paljon puhunut tästä omasta tilanteestaan ja sanoo että sillä on ollu väliin samallainen olo kuin sillä miehellä siinä elokuvassa "me kaksi ja Irene", jos muistat tai oot kattonu (Jim carrey). Dissosiaatiohäiriöstä johtuvaksi se on luokiteltu kun se on ollu tutkimuksissa.
Pittääpä katsoa tuo elokuva, en ole katsonut tuota. Mulla on vaikeuksia myös ihmissuhteiden solmiminen. Puhelimessa puhuminen voi olla vaikeaa, koska en keksi mitään järkevää sanomista, aina jälkeen päin tulee vasta mieleen ne asiat joita olisin halunnut sanoa.
Mulla käytännön asiat sujuu ihan hyvin, mutta ajattelu ym takkuilee.
 
pikis
Käykö teillä perhetyöntekijä, kuinka usein? Mitkä asiat tuottaa vaikeuksia arkipäivässä? Auttaako, jos keksii tekemistä, eikä "jää miettimään"? Minulla auttaa.
sen verran isot lapset että pärjäävät ja mies tekee lähes kaikki kotityöt. itse ajoittain hyvässä kunnossa ja pystyn osallistumaan.
minulla dissokohtaukset välillä oikein "imevät" minut pois tästä maailmasta jolloin paluu hankalaa. monta eri puolta jotka päässä keskustelevat. aikuis puoli tietty hallitsiva. mutta on eri ikäisiä lapsi puolia jotka sitten pelkäävät, ovat mielyttäjijä jne.
käyn viikottain terapiassa, lääkityksiä on.
 
läheltä seuranneena
Minä olen epävakaa, jolla dissosiaatio-"kohtauksia" silloin tällöin. Olo on kamala, itsensä näkee ikäänkuin vierestä...epätodellinen olo, ajantaju huono. Typeriä ajatuksia päässä jne.
Juu mun sisko sanoo tätä samaa. Sillä on ollu kans tällaisia kohtauksia että kokee olevansa oman itsensä ulkopuolella. Samoin kertoo että joskus on sellaisia poissaolokohtauksia että yhtäkkiä hän havahtuu siitä ja kun katsoo kelloa niin se on todennu että on menny tunti jossain "muualla". Oon sen huomannu mäkin, monesti se vaan jää tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen ja sitte niinku yhtäkkiä havahtuu horroksesta.
 
läheltä seuranneena
Pittääpä katsoa tuo elokuva, en ole katsonut tuota. Mulla on vaikeuksia myös ihmissuhteiden solmiminen. Puhelimessa puhuminen voi olla vaikeaa, koska en keksi mitään järkevää sanomista, aina jälkeen päin tulee vasta mieleen ne asiat joita olisin halunnut sanoa.
Mulla käytännön asiat sujuu ihan hyvin, mutta ajattelu ym takkuilee.
Juu kato se. Siskoni sanoo tosiaan että kun hän tuon elokuvan katsoi niin hän löysi siinä palan itsestään. Mun sisko on kans sellanen että kun sen kanssa puhuu puhelimessa niin se puhuu aina vain lyhyen aikaa, lyhyillä lauseilla. ja muutoinkin kun se on vaikka meillä nin se ei välttämättä avaa suutaan ellei sille itse sano jotain. Mun lasten kanssa se tykkää kuitenkin touhuta ja se on meidän lasten lempitäti, sillä on aina aikaa ja halua touhata lasteni kanssa, mutta lapsenvahdiksi en uskalla häntä ottaa noiden poissaolokohtausten takia. Jos se yhtäkkiä onki puoli tuntia vähä niinku puolilla valoilla matkassa (on paikalla muttei läsnä) nii lapsethan ehtis tehdä sillä' aikaa vaikka mitä...
 
vailla vastauksia
Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23461064:
Juu kato se. Siskoni sanoo tosiaan että kun hän tuon elokuvan katsoi niin hän löysi siinä palan itsestään. Mun sisko on kans sellanen että kun sen kanssa puhuu puhelimessa niin se puhuu aina vain lyhyen aikaa, lyhyillä lauseilla. ja muutoinkin kun se on vaikka meillä nin se ei välttämättä avaa suutaan ellei sille itse sano jotain. Mun lasten kanssa se tykkää kuitenkin touhuta ja se on meidän lasten lempitäti, sillä on aina aikaa ja halua touhata lasteni kanssa, mutta lapsenvahdiksi en uskalla häntä ottaa noiden poissaolokohtausten takia. Jos se yhtäkkiä onki puoli tuntia vähä niinku puolilla valoilla matkassa (on paikalla muttei läsnä) nii lapsethan ehtis tehdä sillä' aikaa vaikka mitä...
Tästä aioin juuri kirjoittaakin. Eli dissosiaatiohäiriöönhän monesti kuuluu tuo poissaolokohtaus, mutta mulla ei niitä ole, jotenkin osaan hallita niitä tulemasta. Joskus on kylläkin ollut, joten tiedän mitä ne on. mutta lasten kanssa touhutessa sitä on niin valppaana, että ei ole tullut.
Ennen olin paljon 'sosiaalisempi". Minusta on tullut paljon yksinäisempi ja hiljaisempi. Jotenkin tuntuu, että parasta terapiaa olisi, jos olisi ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtäis, mistä on kyse. itsellä on joskus vaikea vastata kysymyksiin ja tarvin miettimisaikaa. saatan vain tokaista jotakin, koska tiedän, ettei toisella ole kuitenkaan aikaa kuunnella.
 
vailla vastauksia
sen verran isot lapset että pärjäävät ja mies tekee lähes kaikki kotityöt. itse ajoittain hyvässä kunnossa ja pystyn osallistumaan.
minulla dissokohtaukset välillä oikein "imevät" minut pois tästä maailmasta jolloin paluu hankalaa. monta eri puolta jotka päässä keskustelevat. aikuis puoli tietty hallitsiva. mutta on eri ikäisiä lapsi puolia jotka sitten pelkäävät, ovat mielyttäjijä jne.
käyn viikottain terapiassa, lääkityksiä on.
Haluaisin tiettää, millaisessa terapissa käyt? Minulle on ehdotettu yksilöterapiaa, toivottavasti siitä olisi apua.
 
vailla vastauksia
sen verran isot lapset että pärjäävät ja mies tekee lähes kaikki kotityöt. itse ajoittain hyvässä kunnossa ja pystyn osallistumaan.
minulla dissokohtaukset välillä oikein "imevät" minut pois tästä maailmasta jolloin paluu hankalaa. monta eri puolta jotka päässä keskustelevat. aikuis puoli tietty hallitsiva. mutta on eri ikäisiä lapsi puolia jotka sitten pelkäävät, ovat mielyttäjijä jne.
käyn viikottain terapiassa, lääkityksiä on.
Eli lääkityskään ei vakauta? Kuvittelin, että lääkityksen avulla pystyisin ehkä joskus opskelemaan, keskittymään, ajattelemaan selkesti :(((
 
läheltä seuranneena
Eli lääkityskään ei vakauta? Kuvittelin, että lääkityksen avulla pystyisin ehkä joskus opskelemaan, keskittymään, ajattelemaan selkesti :(((
Mun sisko ainakin sanoo että se sen saama yksilöterapia on ollut se, joka on auttanut. On siskollani vieläkin oirehtimista mutta hän sanoo että selkeästi tilanne on parempi kuin ennen terapiaa. Ja sen huomaa hänestä kyllä itsekin, on jotenki enemmän "paikan päällä" kuin aiemmin (on aina ollu sellainen haaveilija ja itseensä käpertyjä) ja hän myös puhuu enemmän kuin aiemmin. Siskoni on erittäin älykäs (jäi älykkyystestissä muutaman pisteen päähän mensan jäsenyyteen oikeuttavasta pistemäärästä) mutta keskittymisongelmien takia on ollut koulussa aina alisuoriutuja ja arvosanat on olleet keskinkertaisia.
 

Yhteistyössä