Todella vanha ketju, mutta vastataas
Millaista hoitoa/lääkitystä olet saanut, onko auttanut?
Keskusteluapu/psykoterapia jne. Joskus olen kokeillut masennukseen- että ahdistuneisuuteen lääkettä, mutta ainakin minun dissotapauksessa se on ollut toimimatonta ja turhaa, parempi olla ilman. Propralia löytyy myös, mutta juurikaan koskaan en käytä. Unilääkkeitä on tullut aiemmin kokeiltua myös, niissä onkin sitten mennyt siten, että oon tipahtanut tajuttomaksi noin 10 min lääkkeen otosta, mutta en pysy tarpeeksi kauaa unessa. Joten ei kiitos enää.
Olen tyytynyt melatoniiniin, silläkin ihan suht hyvin tipahtaa. Nykyään pärjää aika hyvin ilmankin.
Oletko pystynyt opiskelemaan, ammattisi?
Juu, en ole ainakaan tiedostanut että olisi vaikuttanut.
Onko sinulla lapsia?
Ei ole.
Millaista apua olet tarvinnut, tai miten häiriö vaikuttaa elämääsi?
Persoonan ailahtelevuus on joskus tuonut haastetta esim. parisuhteissa tai riita-/stressitilanteissa. Korkeissa stressitasoissa on saattanut vaikkapa yhtäkkiä vaihtaa aihetta kiivaan riidan aikana johonkin täysin muuhun, neutraaliin. Myöskin silloin alkaa mielipiteissä olla heittoa, kuten vaikkapa piste jolloin on sitä mieltä että menee liian epäkunnioittavaksi ja siihen suhtautuu jämäkästi itsekunnioituksella, saattaakin olla seuraavassa hetkessä vaisu itku siitä miten toinen onkaan niin ilkeä eikä uskalla vastaan sanoa.
Tai sitten muutenkin jos elämäntilanne on stressaava niin voi havaita erilaista käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa. Toisena hetkenä rohkeutta valjastaa vaikka karhu, toisena hetkenä säikähtää päästäistäkin. Kaikki on iloista ja kepeää joka murtuukin sameuteen ja elämisen tuskaan, jne. Tai ai että kun on hyvää nakki ja muussi, niin sittenpä sitä kohta ei välttämättä voi sietää. Onneksi vain pienissä ja merkitsemättömissä asioissa on tuollaista noin jyrkkä linjaista asettelua.
Puheessa huomaa kun puhuu pitempään ja jos kuulija on tarkkakorvainen niin muun muuassa vähän epäloogista järjestystä selittää asioita yms.
Uppoudun helposti syvällisesti asioihin, kun niitä alan tekemään ja tik tok kello onkin käynyt! Oon toivottomasti taipunut myöhästelyyn.
eli joissain asioissa hyvinkin säntillinen, mutta toisaalla sitten onkin narut tippunu käsistä.
Amnesian vuoksi en muista ollenkaan mitään yhteistä historiaa joidenkin ihmisten suhteen (lähipiiriin kuuluvia), ja joitain henkiöitä en muista enkä tunnista. Mutta tuo on lapsuudessa unohdettua, sen jälkeen ei ole sattunut noin suurella mittakaavalla olevia muistin menetyksiä, kuin vain joidenkin traumaattisten muistojen tunneyhteyden katoamista tai koko muistijäljen, jotka saattaakin joskus muistaakin yhtäkkiä ja sitten ei taas muista ja sitä rataa.
Nuo on sellaisia ULOSPÄIN näkyviä mitä nyt tuli mieleen.
Sittenhän oma lukunsa olisi se miten se itselle näkyy ja tuntuu, mutta jääköön se sanomatta.