Sanotaan että lasten ollessa isompia jää aikaa itselle...milloinka niin käy?

  • Viestiketjun aloittaja kysyn vaan
  • Ensimmäinen viesti
"jjjjj"
Kyllä mulla on aina ollut aikaa itselleni :O

Lapsetkin nyt 1v ja 2.5v. Menee nukkumaan 19, herää 7-8. Siinä on pitkään omaa aikaa. Tietty on mies joka hoitaa myös aina kun on kotona, ja lapset kun nukkuu päiväunia on omaa aikaa..
 
[QUOTE="jjjjj";30088001]Kyllä mulla on aina ollut aikaa itselleni :O

Lapsetkin nyt 1v ja 2.5v. Menee nukkumaan 19, herää 7-8. Siinä on pitkään omaa aikaa. Tietty on mies joka hoitaa myös aina kun on kotona, ja lapset kun nukkuu päiväunia on omaa aikaa..[/QUOTE]

Just.
 
Riippuu varmaan ihan siitä, että miten kukin sen oman ajan mieltää.

Riittääkö se muutama tunti illasta (jota vauva ei välttämättä vanhemmilleen säännöllisesti suo, mutta isompi lapsi menee yleensä jo klo 20 pintaan nukkumaan)?

Vai tarkoitetaanko sillä sitä, että vanhemmilla on myös päivisin mahdollisuus touhuilla omiaan tai vaikka siivota kotia ilman, että lapsi on koko ajan jaloissa?

Vai onko se oman ajan vietto sitä, kun pääsee yksin tunnin lenkille?

Mä koin, ettei mulla ollut lasten kotona ollessa hirmuisesti omaa aikaa silloin, kun mies oli töissä. Lapsia sai koko ajan olla kaitsemassa. Tosin siinä kohtaa kun vauva syntyi, ymmärsin että mullahan oli ollut ihan hitokseen omaa aikaa, mutta että enää sitä ei todellakaan ollut :D

Nyt vauva on 10kk ja päivästä riippuen omaa aikaa voi olla todella vähän...tai sitten ihan hitokseen paljon. Riippuu siis vähän siitä että millä tuulella vauva on. Mutta en ole aikoihin kokenut, että nuo isommat (4v ja 5v) juurikaan sitä äidin oman ajan viettoa estelisivät. Ja tällä äidin omalla ajalla tarkoitan lähinnä sitä, että voin ommella, siivota tai vaikka maalata samalla, kun lapset ovat kotona ja mies töissä.

Ehkä se kouluikä on kuitenkin sitten semmoinen isompi harppaus. Kouluikäiset lapset uskallan jättää kotiin kauppareissun tai lenkin ajaksi.
 
Niin kuin chef yllä kirjoitti, riippuu siitä minkä mieltää omaksi ajaksi ja millaisia tarpeita lapsilla on.

Nyt ajattelen itse että yksi merkityksellinen hetki olisi juuri tuo kun lapsi on sen verran iso että hänet voi jättää vaikka muutamaksi tunniksi kotiin tai päästää hänet yksin ulos kavereiden kanssa. Samalla voi tulla kuvioihin nuo yökyläilyt kavereilla ja vaikka harrastukset mihin lapset saattavat kulkea yksin tai kimppakyydeillä kavereiden kanssa. Kotona ollessaankin voivat jo paremmin viihtyä omissa touhuissaan yksin tai kavereiden kanssa. Käytännössä siis normaalisti kouluikään tulo.
 
vieraskin.
Meillä lapset on nyt 13v, 11v ja 8v ja viimeksi eilen jäi lapset keskenään kotiin, kun miehen kanssa kahdestaan käytiin pyöräilemässä ja pubissa yhdellä olusella. Enää ei siis tarvi koko ajan lasten olla siinä iholla ja lapset itsekin tykkäävät olla keskenään ja aikuisten ei tarvi raahata koko porukkaa mukana joka paikkaan.

Kotona itselle on aina ollut aikaa kun lapset pieniä. Oma aika on ollut, kun lapset on menneet nukkumaan. Nyt pääsee jo kodin ulkopuolellekin ilman että lapsia tarvii ottaa mukaan tai järjestää joku heitä huolehtimaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
"vieraana"
Sitten kun muuttavat pois kotoa :D

Mut ehkäpä juuri tuo kouluikä tai paremminkin kun ovat tokalla/kolmannella niin ovat ihan eritavalla itsenäisiä kuin alle louluikäisenä. Tällä tarkoitan just sitä että voi käydä ruokakaupassa ilman lapsia jne.

Madicken: miten teillä tuo vanhempien oma aika menee erityislasten kanssa? Tuli vaan mieleen kun meilläkin on autisti ja käytännössä aina jompi kumpi vanhemmista on lapsen kanssa sillon kun lapsi ei ole koulussa. Vessassa käyntiä pidemmäksi ajaksi ei voi jättää yksin... Välillä sitä miettii etttä tuleeko koskaan aikaa että vanhemmat voivat tehdä jotain kahdestaan.
 
[QUOTE="vieraana";30088154]Sitten kun muuttavat pois kotoa :D

Mut ehkäpä juuri tuo kouluikä tai paremminkin kun ovat tokalla/kolmannella niin ovat ihan eritavalla itsenäisiä kuin alle louluikäisenä. Tällä tarkoitan just sitä että voi käydä ruokakaupassa ilman lapsia jne.

Madicken: miten teillä tuo vanhempien oma aika menee erityislasten kanssa? Tuli vaan mieleen kun meilläkin on autisti ja käytännössä aina jompi kumpi vanhemmista on lapsen kanssa sillon kun lapsi ei ole koulussa. Vessassa käyntiä pidemmäksi ajaksi ei voi jättää yksin... Välillä sitä miettii etttä tuleeko koskaan aikaa että vanhemmat voivat tehdä jotain kahdestaan.[/QUOTE]

Sitähän se on kun aina täytyy jomman kumman olla katsomassa lapsen/lasten perään. Eli omia menoja on jouduttu ottamaan erikseen toisen jäädessä lasten kanssa kotiin. Silloin kun isommat on olleet tilapäishoidossa (tai vaikka ihan päivisin koulussa) on saatu olla vapaammin, toki silloinkin 3v ja 1v vaativat sitä valvontaa.

Nyt kuitenkin yksi kaveri tarjoutui juuri hoitamaan noita pienempiä jos joskus halutaan isompien ollessa tilapäishoidossa lähteä kaksin ulos. Eli pian voidaan päästä eka kerran liki neljään vuoteen yhdessä elokuviin tai vaikka ulos syömään. :)


Muoks. Yleisesti kyllä liputan tuon tilapäishoidon tai tukiperheen puolesta. Tuo sitä vapautta ja omaa aikaa aikuisille. Ja vaikka kotona olisi niitä terveitä sisaruksia niin onhan se valvonta ihan erilaista ja rennompaa kuin autistin kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
"M33"
Niinhän sitä sanotaan, että elämä alkaa kun nuorin lapsi muuttaa pois kotoa ja vie koiran mennessään.
Ei niitä lapsia ole mikään pakko hankkia ollenkaan. Vaihtoehtona on elää vapaata ja itsenäistä aikuisen ihmisen elämää, jossa kaikki töiden jälkeinen aika on omaa aikaa. Kun on tottunut siihen, että voi syventyä keskeytyksettä omiin harrastuksiin 3-5 tuntia päivässä ja olla yksin aina, kun sitä tarvitsee, on aika vaikea hyväksyä muunlaista järjestelyä.
 
alakouluikäiset
Suuri käännekohta oli se, kun nuorin täytti 6 v ja alkoi jo itsenäisesti leikkimään ulkona kavereidensa kanssa. Kohta hän täyttää 7 v ja vanhempi 9 v. Nyt lapset voi jättää ja hetkeksi yksin, jolloin pääsen vaikkapa käymään kaupassa tai lenkillä. Enää ei tarvitse kuin huolehtia ruoka- ja vaatehuollosta. Lapset viilettävät päivät pitkät kaveriensa kanssa ja itselleni jää aikaa riittämiin.

Kesällä tilanne on suorastaan ruhtinaallinen, mutta syksyllä tietenkin töiden ja kaikkien harrastusten alkaessa tilanne menee taas kiireisemmäksi. Ainakin viikonloppuisin on silloinkin reilusti vapaa-aikaa.
 
"vieraana"
Sitähän se on kun aina täytyy jomman kumman olla katsomassa lapsen/lasten perään. Eli omia menoja on jouduttu ottamaan erikseen toisen jäädessä lasten kanssa kotiin. Silloin kun isommat on olleet tilapäishoidossa (tai vaikka ihan päivisin koulussa) on saatu olla vapaammin, toki silloinkin 3v ja 1v vaativat sitä valvontaa.

Nyt kuitenkin yksi kaveri tarjoutui juuri hoitamaan noita pienempiä jos joskus halutaan isompien ollessa tilapäishoidossa lähteä kaksin ulos. Eli pian voidaan päästä eka kerran liki neljään vuoteen yhdessä elokuviin tai vaikka ulos syömään. :)


Muoks. Yleisesti kyllä liputan tuon tilapäishoidon tai tukiperheen puolesta. Tuo sitä vapautta ja omaa aikaa aikuisille. Ja vaikka kotona olisi niitä terveitä sisaruksia niin onhan se valvonta ihan erilaista ja rennompaa kuin autistin kanssa.
Tosi ihana että teillä on tuollainen mahdollisuus. Me oltiin joskus 3-4v sitten leffassa. Ei sillä että sitä yleensä mitenkään kaipaisi kun on asennoitunutkin niin että aina tuon lapsen kanssa ollaan, mutta kerran kahteen vuoteen tulee sellanen olo että ois joskus kiva olla ihan kahdestaankin, kun tuo koulukin ylättäen on siihen aikaan vuorokaudesta kun vanhemmat on töissä :whistle:

Meillä ei ole tilapäishoidossa, sillä ollaan todettu että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä kun ei kunnassa ole toimivaa sijaishoitoa ja lapsi ei uskalla jäädä vieraaseen paikkaan ilman vanhempia. Menee monta kuukautta että luottamus siihen että me ei kadota palaa ja se vaikuttaa ennestäänkin huonoihin yöuniin. Eli helpommalla pääsee kun hoitaa ite. Tukihenkilö oli, mutta sitten hänelle tuli työ ja opiskelu kiireitä niin ettei enää sopinut.
 
[QUOTE="vieraana";30088261]Tosi ihana että teillä on tuollainen mahdollisuus. Me oltiin joskus 3-4v sitten leffassa. Ei sillä että sitä yleensä mitenkään kaipaisi kun on asennoitunutkin niin että aina tuon lapsen kanssa ollaan, mutta kerran kahteen vuoteen tulee sellanen olo että ois joskus kiva olla ihan kahdestaankin, kun tuo koulukin ylättäen on siihen aikaan vuorokaudesta kun vanhemmat on töissä :whistle:

Meillä ei ole tilapäishoidossa, sillä ollaan todettu että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä kun ei kunnassa ole toimivaa sijaishoitoa ja lapsi ei uskalla jäädä vieraaseen paikkaan ilman vanhempia. Menee monta kuukautta että luottamus siihen että me ei kadota palaa ja se vaikuttaa ennestäänkin huonoihin yöuniin. Eli helpommalla pääsee kun hoitaa ite. Tukihenkilö oli, mutta sitten hänelle tuli työ ja opiskelu kiireitä niin ettei enää sopinut.[/QUOTE]

Niinpä... :/

Meillä onneksi toi tilapäishoitopaikka on ollut ihan loistava ja kummatkin lapsista ovat viihtyneet siellä heti, nyt jo 2v olleet siellä. Tosi ikävää jos tuo mahdollisuus ei toteudu.

Meidän lapsille on myönnetty myös vapaa-ajan avustajat 15h/kk mutta se nyt on toiminut niin kuin tuollaiset tapaa toimia. Tytön edellinen avustaja lopetti marraskuussa eli siitä asti on oltu ilman. Pojan avustaja kävi viimeksi toukokuussa, seuraavan kerran kerkeää varmaan vasta joskus syksyllä ja talvisin on noin 2kk putkeen ulkomailla.
 
"vieraana"
Niinpä... :/

Meillä onneksi toi tilapäishoitopaikka on ollut ihan loistava ja kummatkin lapsista ovat viihtyneet siellä heti, nyt jo 2v olleet siellä. Tosi ikävää jos tuo mahdollisuus ei toteudu.

Meidän lapsille on myönnetty myös vapaa-ajan avustajat 15h/kk mutta se nyt on toiminut niin kuin tuollaiset tapaa toimia. Tytön edellinen avustaja lopetti marraskuussa eli siitä asti on oltu ilman. Pojan avustaja kävi viimeksi toukokuussa, seuraavan kerran kerkeää varmaan vasta joskus syksyllä ja talvisin on noin 2kk putkeen ulkomailla.
Tuollainen vapaa-ajan avustaja tai tukihenkilö olisi aivan super jos homma vaan toimisi. Kun olisi tuttu ihminen niin lapsikin oppisi että erilaisia asioita jotka eivät aikaan tai paikkaan sidottuja voi tehdä muidenkin kuin vanhempien kanssa. Oikeus tukihenkilöön on edelleen olemassa, mutta itse pitäisi jostain löytää uusi.

Tällä hetkellä kunnasta ei löydy tilapäishoitoa edes omaishoidossa oleville vanhuksille, lapsista nyt puhumattakaan. Mutta pääsääntöisesti en valita :D joskus harvoin vaan iskee kasvoille se ettei koskaan saa olla kahdestaan. Iltaisinkaan ei sitä iloa ole, sillä lapsi nukkuu niin vähän. Sitä mieluusti nukkuu itsekin sillon kun vaan saa. Oikeasti olen sanonukin monessa paikassa että ei meillä tuon lapsen kanssa mitään muuta ongelmaa ole kuin se että se ei nuku. Ymmärrän hyvin että pikkulapsi aikana tulee univelkaa, mut kun se melkein 8v vanhanakaan ei vielä nuku/herää monta kertaa yössä ni se alkaa käydä raskaaksi.

Kiitos kun sain purkaa tänne, jaksaa taas seuraavat pari vuotta :)
 

Yhteistyössä